Verjato
Verjato tai Kopylokin varastoallas (ven. Верято, Копылковское водохранилище, Kopylokovskoje Vodohranilištše) on järvi Luoteis-Venäjällä Pihkovan alueen Pustoškan piirissä Kopylokin taajamassa. Järvi sijaitsee Bežanitsyn ylängön tunnetulla järvialueella.[3][c]
| Verjato Верято |
|
|---|---|
| Maanosa | Eurooppa |
| Valtiot | Venäjä |
| Alue | Pihkovan alue |
| Piiri | Pustoškan piiri |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Narvanjoen vesistöalue |
| Valuma-alue | Velikajan valuma-alue |
| Järveen tulevat joet | Velikaja |
| Laskujoki | Velikaja |
| Järvinumero | 01030000111102000025472 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 170 m mpy. [1] |
| Pituus | 8 km [a] |
| Leveys | 2,9 km [a] |
| Pinta-ala | 9,13 km² [2] |
| Tilavuus | 0,079 km³ [b] |
| Keskisyvyys | 8,7 m [2] |
| Suurin syvyys | 29,1 m [2] |
| Valuma-alue | 1 287 km² [2] |
| Saaria | noin 60 [a] |
 Verjato |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Maantietoa
muokkaaJärvi on 8,0 kilometriä pitkä, 2,9 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on saarineen 9,13 neliökilometriä eli 913 hehtaaria. Järven ilme on rikkonainen sen mutkaisen muodon, lukiosten saarien sekä lahtien ja niemien vuoksi. Järvellä on kartan mukaan noin 60 saarta, joiden yhteispinta-ala on 32 hehtaaria. Huomattavin saari on 1,3 kilometriä pitkä ja leveimillään 130 metriä leveä saari. Se jakaa järven pituussuunnassa kahtia sen keskiosassa. Yhdessä muiden saarien kanssa vaikuttaa ilmakuvista siltä, että saaret ovat vedenalaisen harjujakson vedenpinnan yläpuolisia osia. Monet järvenosat ovat matalia ja niissä kasvaa rehevä vesikasvillisuus. Järven keskisyvyys on 8,7 metriä ja syvänteessä on 29,1 metriä vettä. Eräillä järvelahdilla on oma nimensä. Esimerkiksi järven kaakkoispuolella työntyy kapean lahdensuun takana Voltšenets (ven. Волченец) 1,3 kilometriä pitkänä ja 0,9 kilometriä leveänä kaakkoon päin. Hieman pienempi lahti on etelärannassa sijaitseva useiden saarien suojaama lahti ja pohjoisrannassa 1,7 kilometriä pitkä kapeasuinen lahti.Järvi on metsien ympäröimä. Järven lounaispäässä on kuitenkin asutusta ja viljeltyjä peltoja. Asutus on keskittynyt Kopylokin (ven. Копылок) kylään, joka on muodostunut 900 metriä pitkän Velijakan ympärille Verjaton ja Zavolotskojen väliin. Velikajassa on 200 metriä ennen joensuuta voimalaitospato, jonka Kopylkovskajan vesivoimalaitos (ven. Копылковская ГЭС) ei ole enää käytössä. Joen ylittää padon kohdalla Pustoškasta alkava tie kohti Krasnojeta (ven. Красное).[2][c][a][3][4][1]
Luontoarvoja
muokkaaJärvessä elää ainakin hauki, ahven, särki, lahna, muikku, seipi, turpa, säyne, mutu, suutari, made, kiiski, sorva, rantanuoliainen, allikkosalakka, mutakala, törö, salakka, pasuri, punasalakka, ruutana, nieriä, simppu ja kymmenpiikki, sekä jokirapua, jota on niukasti. Järven kivikkoinen pohja on hiekkaa, joka on peittynyt mudalla. Rannat ovat hiekkarantoja, jotka ovat paikoitelleen kivisiä, soraa, hiekkaa ja soistuneina myös leitteiset.[2]
Järven lounaisosassa sijaitsee rannassa kalankasvattamo, jonka suuria rysiä erottaa ilmakuvista.[a]
Historiaa
muokkaaVelikajan, jonka aikaisempi pinta-ala oli 4,3 neliökilometriä, patoaminen vuonna 1953 nosti Verjaton vedenpintaa niin korkealle, että viereiset järvet Beloje (ven. Белое), Gogolenets (ven. Гоголенец), Voltšenets, Harino (ven. Харино) ja Podsoš (ven. Подсош) yhdistyivät suuremmaksi tekojärveksi. Tekojärven pinta-alaksi tuli 23 neliökilometriä ja sen suurin syvyys oli 29 metriä. Kopylkovskajan vesivoimalaitos valmistui vuonna 1960 ja sen rakennekapasiteetti oli 0,4 megawattia. Voimalapadon turvallisuusvaaran takia tekojärven vedenpintaa alennettiin vuonna 1974 noin 3,5 metriä. Voimala on rapistunut ja mahdollisesti korjauskelvoton.[c][d][5]
Vedenpinnan nostosta on niin vähän aikaa, että veden alle kuoleiden puiden rungot törröttävät edelleen vedenpinnan yläpuolella. Ne muodostavat vaaran veneilijöille ja melojille, koska ne voivat iskeytyä pohjan läpi upottaen tai kaataen veneen.[6]
Vesistösuhteita
muokkaaVerjato sijaitsee Velikajan valuma-alueella. Velikaja on Velikajan valuma-aluen pääuoma ja valuma-alue muodostaa Narvanjoen vesistöalueen eteläisimmän osan. Velikaja laskee Peipsijärveen, mistä Narvanjoki jatkaa pohjoiseen päin ja laskee lopuksi Itämerellä Suomenlahteen.[a][3]
Järven lähialue on pieni, sillä se sijaitsee lähellä muita valuma-alueita. Järveä ympäröivät pikkulammet saattavat laskea siihen, vaikka niiden laskuojia ei ole merkitty karttaan. Järven valuma-alueen koko on lähteestä riippuen 456 [3] tai 1 287 neliökilometriä [2]. Suuri valuma-alue johtuu Velikajasta, joka virtaa järveen. Se tekee järvestä sen läpivirtausjärven. Pääuomassa edelliset suuret järvet ovat Tšenoje Lukoje (ven. Лукοе) ja seuraavat järvet ovat Zavolotskoje ja Bystroje.[c][a][4][1]
Huomautuksia
muokkaa- ↑ a b c d e f g Kohteen pituus, leveys ja ympäristön kasvillisuus, asutus ja nimistöä on tarkistettu Internetin Google-, Bing- tai Yandex-karttapalvelusta käyttäen järven koordinaatteja.
- ↑ Järven tilavuus on laskettu kertomalla järven pinta-ala sen keskisyvyydellä.
- ↑ a b c d Teksti on osittain käännös venäjänkielisestä artikkelista ru:Верято, jonka tiedot on vielä tarkistamatta muista lähteistä.
- ↑ Teksti on osittain käännös venäjänkielisestä artikkelista ru:Малые ГЭС Псковской области#Копылковская ГЭС, jonka tiedot on vielä tarkistamatta muista lähteistä.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Pihkovan alueen kartta: sivu 36 (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 14.5.2020
- ↑ a b c d e f g Pihkovan alueen järviä (Excel) (arkistoitu, 22.5.2014) luotu 7.9.2013. pskov.ru: Pihkovan alueen valtion lupa- ja ympäristöhallintokomitea. Arkistoitu 30.6.2019. Viitattu 14.5.2020. (venäjäksi)
- ↑ a b c d Verjato (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 14.5.2020. (venäjäksi)
- ↑ a b Neuvostoajan kartta: O-35-Д, Псков (Pihkova), 1:200 000, viitattu 14.5.2020
- ↑ Hmelnik, Tatjana: А ГЭС и ныне там regionavtica.ru. 2010. Pietari, Venäjä: Союз журналистов Санкт-Петербурга и Ленинградской области. Arkistoitu 5.9.2019. Viitattu 14.5.2020.
- ↑ Šitov, Pjotr: Маленькое путешествие на запад страны. Озеро Верято., 2013
