Rauhansopimus
Rauhansopimus on kahden tai useamman osapuolen, yleensä valtion tai liittoutuman välinen sopimus, jolla lopetetaan osapuolten välinen sotatila. Se on erotettava aselevosta, joka on sopimus vihollisuuksien lopettamisesta, antautumisesta, jossa toinen osapuoli luopuu sotatoimista, ja tulitauosta, jossa osapuolet väliaikaisesti tai pysyvästi lopettavat taistelut.
Rauhansopimusten sisältö muokkaa
Rauhansopimuksen sisältö riippuu yleensä sen konfliktin laadusta, joka sillä lopetetaan. Laaja-alaisten konfliktien lopettamiseksi saatetaan joko laatia monenvälinen kansainvälinen sopimus, jonka allekirjoittavat kaikki sotaan osallistuneet valtiot, tai erilliset rauhansopimukset jokaiselle valtiolle.
Rauhansopimus voi sisältää määräyksiä monenlaisia asioista. Tyypilliä asioita, joista on ollut säännöksiä monissa rauhansopimuksissa, ovat:
- alueluovutukset ja uusien valtakunnanrajojen määrittäminen
- sotakorvaukset
- menettelyt tulevien riitojen ratkaisemiseksi
- pakolaisten ja sotavankien asema
- valtioiden välillä ennen sotaa voimassa olleiden sopimusten kumoaminen tai palauttaminen voimaan.
Rauhansopimusta edeltää usein tulitauko tai aselepo, jolla sotatoimet lopetetaan, taikka väliaikaiseksi tarkoitettu välirauhansopimus.
Rauhansopimusta ei yleensä tehdä sisällissodan päättyessä, sillä rauhansopimus edellyttää, että osapuolet tunnustavat toisensa eri valtioiksi. Esimerkiksi Yhdysvaltain sisällissodassa etelävaltiot tosin julistautuivat Yhdysvalloista eronneeksi erilliseksi liittovaltioksi, Konfederaatioksi, mutta Yhdysvaltain hallitus, joka sodan aikana hallitsi vain pohjoisvaltioita, ei tätä päätöstä koskaan hyväksynyt. Kun etelävaltiot lopulta antautuivat, sota päättyikin ilman rauhansopimusta. Sen sijaan, kun jokin valtio onnistuu itsenäistymään toisesta valtiosta, tämän vuoksi mahdollisesti syttynyt sota usein lopetetaan rauhansopimuksella. Niinpä esimerkiksi Yhdysvaltain vapaussota päättyi Pariisin rauhansopimukseen vuonna 1783. Myös Suomen itsenäistymisen jälkeen Suomen ja Neuvosto-Venäjän välinen sotatila lopetettiin Tarton rauhansopimuksella vuonna 1920.
Tunnettuja rauhansopimuksia muokkaa
Vanhalla ajalla muokkaa
Mahdollisesti vanhin tunnettu rauhansopimus solmittiin heettiläisten valtakunnan ja Hayasa-Azzin välillä noin vuonna 1350 eaa. Paljon tunnetumpi on kuitenkin myöhempi, heettiläisten ja Egyptin välinen rauhansopimus, jonka heettiläisten kuningas Hatusiliš III ja Egyptin faarao Ramses II solmivat Kadeshin taistelun jälkeen noin vuonna 1274 eaa. Sopimuksesta ovat säilyneet sekä egyptinkielinen, hieroglyfeillä kirjoitettu, että heetinkielinen, nuolenpäillä kirjoitettu teksti.
Sopimusta on pidetty niin kansainvälisten suhteiden kehityksen kannalta niin merkittävänä, että sen jäljennös on ripustettu Yhdistyneiden kansakuntien päämajan seinälle.
Rooman ja Karthagon välisistä puunilaissodista kaksi ensimmäistä päättyivät rauhansopimuksiin, kolmas sen sijaan Karthagon perusteelliseen hävitykseen.
Uudella ajalla muokkaa
Uudella ajalla tehdyistä rauhansopimuksista huomattavimpia ovat:
- Westfalenin rauha (1648), sarja sopimuksia, jotka lopettivat kolmikymmenvuotisen sodan. Sopimus pani myös alueelle nykyaikaisen diplomatian, ja sen on usein katsottu olevan nykyisen kansallisvaltioiden järjestelmän perustana.
- Nertšinskin rauha (1689) Venäjän ja Kiinan välillä
- Utrechtin rauha (1713), joka lopetti Espanjan perimyssodan
- Pariisin rauha (1763), joka lopetti seitsenvuotisen sodan
- Pariisin rauha (1814), Ranskan sekä Preussin, Itävallan, Ruotsin ja Englannin välillä
- Versailles’n rauha (1871), joka lopetti Saksan–Ranskan sodan
- Ensimmäisen maailmansodan jälkeiset rauhansopimukset:
- Versailles’n rauha voittajavaltioiden ja Saksan välillä
- Saint-Germainin rauha voittajavaltioiden ja Itävallan välillä
- Trianonin rauha voittajavaltioiden ja Unkarin välillä
- Neuillyn rauha voittajavaltioiden ja Bulgarian välillä
- Sèvresin rauha voittajavaltioiden ja Turkin välillä; sen korvasi myöhemmin Lausannen sopimus.
Toisen maailmansodan jälkeen muokkaa
Toisen maailmansodan jälkeen ei Saksan kanssa tehty rauhansopimusta, sillä sota päättyi Saksan ehdottomaan antautumiseen, minkä jälkeen maa oli jaettuna miehitysvyöhykkeisiin, joista myöhemmin muodostettiin Saksan liittotasavalta ja Saksan demokraattinen tasavalta. Kun Saksa paljon myöhemmin, vuonna 1990 yhdistyi, entiset voittajavaltiot ja yhdistynyt Saksa tekivät sopimuksen Saksaa koskevasta lopullissta järjestelystä.
Muiden eurooppalaisten akselivaltojen, Italian, Unkarin, Romanian, Bulgarian ja Suomen kanssa liittoutuneet tekivät vuonna 1947 Pariisin rauhansopimukset. Sitä ennen Suomi oli jo allekirjoittanut vuonna 1940 Moskovan rauhansopimuksen, joka lopetti talvisodan sekä vuonna 1944 Moskovan välirauhan, joka lopetti jatkosodan.
Japanin kanssa Yhdysvallat teki vuonna 1951 San Franciscon sopimuksen
Rauhansopimukset Suomen historiassa muokkaa
Edellä mainittujen, Suomen itsenäisyyden aikana solmittujen rauhansopimusten ohella ovat Suomen historian kannalta tärkeitä monet Ruotsin vallan aikaiset, Ruotsin ja Venäjän väliset rauhansopimukset:
- Pähkinäsaaren rauha (1323)
- Täyssinän rauha (1595), joka lopetti pohjoismaisen 25-vuotisen sodan
- Stolbovan rauha (1617)
- Uudenkaupungin rauha (1721), joka lopetti suuren Pohjansodan ja siihen liittyneen isonvihan
- Turun rauha (1743), joka lopetti Hattujen sodan ja siihen liittyneen pikkuvihan
- Värälän rauha (1790), joka lopetti Kustaa III:n sodan
- Haminan rauha (1809), joka lopetti Suomen sodan ja jossa Ruotsi luovutti Suomen Venäjälle.
