Sèvresin rauhansopimus

rauhansopimus Osmanien valtakunnan ja ensimmäisen maailmansodan ympärysvaltojen välillä

Sèvresin rauhansopimus oli sopimus, jonka ensimmäisen maailmansodan ympärysvallat (Venäjää lukuun ottamatta) ja osmanien valtakunta solmivat sodan päätyttyä 10. elokuuta 1920 Ranskan Sèvresissä. Se oli yksi Pariisin rauhankonferenssissa valmistelluista Pariisin esikaupunkirauhoista. [1]

Osmanivaltion jakaminen Sèvresin sopimuksen mukaan.

Ympärysvaltojen tarkoituksena oli Osmanivaltion jakaminen pienempiin osiin, koska sitä pidettiin liian heikkona ylläpitämään rauhaa[2]. Jo aseleposopimuksessa Turkille asetettiin tiukat rauhanehdot. Sèvresin rauhansopimuksen mukaan sen oli luovutettava Smyrna (nyk. Izmir) lähiseutuineen ja suurin osa Itä-Traakiaa Kreikalle. Lisäksi Armenia sai huomattavia aluelaajennuksia ja itsenäisen Kurdistanin luominen esitettiin yhtenä mahdollisuutena. Istanbul ja monia muita Turkin osia oli ympärysvaltojen miehittäminä jo aseleposopimuksesta 1918 alkaen.

Kreikan saamista lisäalueista huolimatta Kreikka ei allekirjoittanut eikä ratifioinut sopimusta, vaan se vaati itselleen lisää niitä Osmanivaltion alueita, joissa asui kreikankielistä väestöä.[3]

Osmanien edustajat Sèvresin neuvotteluissa (vasemmalta oikealle) Rıza Tevfik, suurvisiiri Damat Ferid Pašša, suurlähettiläs Hadi Pasha ja opetusministeri Reşid Halis).

Osmanien hallituksen puolesta allekirjoittajia oli neljä. Sopimusta ei lähetetty osmanien parlamentin ratifioitavaksi, koska se oli hajotettu 12. helmikuuta 1920 ja lakkautettu 18. maaliskuuta 1920[2]. Sulttaani Mehmed VI ja osmanien neuvottelijat allekirjoittivat sopimuksen, mutta sen hyväksymistä vastusti ankarasti Mustafa Kemal Paššan johtama Nuorturkkilainen liike. Nuorturkkilaiset julistivat Turkin itsenäisyyssodan alkaneeksi ja pakottivat ympärysvallat uudestaan neuvottelupöytään. Neuvottelujen seurauksena osapuolet allekirjoittivat ja ratifioivat Lausannen sopimuksen vuonna 1923.[3]

Osmanien valtakunnan hajoamisen aiheuttamaa traumaa kutsutaan Turkissa Sèvresin syndroomaksi, millä tarkoitetaan huolta länsimaiden aikeista ja Turkin hajoamisesta.[4]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. The Treaty of Sèvres, 1920 Harold B. Library, Brigham Young University
  2. a b Erik Jan Zürcher: Turkey: A Modern History, s. 149, 158, 167. I. B. Tauris & Co, 2004. ISBN 0857730541.
  3. a b Torbacke, Jarl: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 16: Ensimmäinen maailmansota, s. 242–243. Suomentanut Eskelinen, Heikki. Otava, 2004. ISBN 951-1-09277-4.
  4. Leinonen, Anu ym.: Turkki Euroopan rajalla?, s. 25-26. Gaudeamus, 2007. ISBN 978-952-495-034-3.

Aiheesta muualla

muokkaa


Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.