Suomen hallinnollinen aluejako

Suomen hallinnollinen aluejako pohjautuu maakunta- ja kuntajakoon. Vuonna 2019 Suomessa on 19 maakuntaa ja 311 kuntaa[1]. Tilasto- ja hallinnointitarpeita varten maakunnat on ryhmitelty seitsemän aluehallintoviraston toimialueiksi.[2] Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten eli ELY-keskusten toimialueita on 15 kpl.[3] Myös Suomen vaalipiirit joita on yhteensä 13, koostuvat maakuntien yhdistelmistä.[4]

Suomen maakunnat.

Yhteinen tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistö eli NUTS on Euroopan tilastovirasto Eurostatin alueluokitus. Suomi on jaettu viiteen NUTS-suuralueeseen.[5]

Hallinnollisen aluejaon lisäksi Suomea on jaettu erilaisin perustein moniin muihinkin alueisiin. Tällaisia alueita ovat muun muassa Suomen maisemamaakunnat ja Suomen luonnontieteelliset maakunnat.

Aluejaon historiaa muokkaa

 
Historialliset maakunnat ja nykymaakunnat.

Suomen läänit olivat 1600-luvulta vuoden 2009 loppuun saakka hallinnollisia alueita, joita johtavat lääninhallitukset toimivat valtion keskushallinnon toimeenpanoeliminä.[6] Lääniä alempiasteisia valtion paikallishallintoalueita olivat kihlakunnat. Ne olivat muun muassa tuomarien ja henkikirjoittajien virkapiirejä.[7]

Suomen historialliset maakunnat on Suomessa yleensä määritelty Ruotsin valtakunnan hallintoalueina myöhäiskeskiajalla olleiden linnaläänien mukaan.[8] Toinen mahdollinen määrittelyperusta historiallisille maakunnille voivat olla kansanomaisina nimityksinä ja joskus myös historiallisia maakuntia vastaavina Suomen kansan ”heimoina” hahmottuvat kulttuurialueet.[9] Historialliset maakunnat ovat Ahvenanmaa, Häme, Karjala, Lappi, Pohjanmaa, Satakunta, Savo, Uusimaa ja Varsinais-Suomi.

Vuonna 2010 perustettiin Aluehallintovirastot ja ELY-keskukset. Niihin siirtyi entisten TE-keskusten, alueellisten ympäristökeskusten, tiepiirien, lääninhallitusten liikenne- ja sivistysosastojen sekä Merenkulkulaitoksen tehtäviä.[3]

Suomessa on tehty vuodesta 1934 lähtien ja varsinkin 2010-luvulla useita kuntaliitoksia.[10] Kuntaliitoksen syinä ovat yleensä taloudelliset ja toiminnalliset, toisinaan myös aluepoliittiset syyt. Aiemmin kunnat ryhmiteltiin 70 seutukuntaan, mutta niistä on luovuttu virallisena aluejakona vuoden 2014 alussa.[5]

Maakunnat muokkaa

Pääartikkeli: Suomen maakunnat

Suomessa on 19 maakuntaa, joista väkiluvultaan pienin on Ahvenanmaa (27 817 as.) ja suurin Uusimaa (1 429 202 as.). Maapinta-alaltaan pienin on myös Ahvenanmaa (1 552,57 km²), kun taas suurin on Lappi (92 664,60 km²). Väestötiheys on pienimillään 1,98 as./km² (Lappi), suurimmillaan se on 223 as./km² (Uusimaa).

Suomi on verraten harvaan asuttu maa, ja sen 5,4 miljoonaa asukasta[11] keskittyvät pääosin maan etelä- ja keskiosiin.

Maakunta Maakunta-
keskus
Väki-
luku[12]
(31.12.2023)
Ennuste
2040
(2015)[13]
Maapinta-
ala[14]
(km²)
Väestö-
tiheys
(as./km²)
(2023)
  Ahvenanmaa, Åland Maarianhamina 30 547  

34 441

1 553,90 19,7
  Etelä-Karjala, Södra Karelen Lappeenranta 125 190  

125 143

5 326,37 23,5
  Etelä-Pohjanmaa, Södra Österbotten Seinäjoki 190 543  

192 434

13 798,19 13,8
  Etelä-Savo, Södra Savolax Mikkeli 129 896  

134 523

12 651,54 10,3
  Kainuu, Kajanaland Kajaani 70 149  

68 369

20 197,26 3,47
  Kanta-Häme, Egentliga Tavastland Hämeenlinna 169 575  

180 820

5 199,15 32,6
  Keski-Pohjanmaa, Mellersta Österbotten Kokkola 67 742  

70 136

5 019,98 13,5
  Keski-Suomi, Mellersta Finland Jyväskylä 273 319  

278 779

16 042,38 17
  Kymenlaakso, Kymmenedalen Kouvola 158 636  

167 196

4 558,54 34,8
  Lappi, Lappland Rovaniemi 176 134  

175 166

92 673,82 1,9
  Pirkanmaa, Birkaland Tampere 539 339  

560 813

13 248,71 40,7
  Pohjanmaa, Österbotten Vaasa 177 605  

194 996

7 401,34 24
  Pohjois-Karjala, Norra Karelen Joensuu 162 312  

159 730

18 791,07 8,64
  Pohjois-Pohjanmaa, Norra Österbotten Oulu 418 212  

440 989

36 828,32 11,4
  Pohjois-Savo, Norra Savolax Kuopio 248 176  

247 688

17 344,41 14,3
  Päijät-Häme, Päijänne-Tavastland Lahti 204 495  

202 677

5 713,72 35,8
  Satakunta, Satakunda Pori 211 754  

213 894

7 821,14 27,1
  Uusimaa, Nyland Helsinki 1 760 144   1 913 682 9 099,27 193
  Varsinais-Suomi, Egentliga Finland Turku 490 790  

500 015

10 666,06 46

Suomen kunnat muokkaa

Pääartikkeli: Suomen kunnat

Vuonna 2019 Suomessa on 311 kuntaa.[1] Kuntia jaetaan myös vielä tarkempiin osiin eli taajamiin sekä kunnanosiin, kaupunginosiin tai kyliin. Saman kunnan alueella voi olla käytössä useampia postinumeroita, Luettelo Suomen postinumeroista kunnittain.

Aluehallintovirastojen toimialueet muokkaa

Pääartikkeli: Aluehallintovirasto

Suomen lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä alueellisella tasolla hoitavat aluehallintovirastot. Jokaisella aluehallintovirastolla on tietty toimialue, joka käsittää yhden tai useamman maakunnan.

aluehallintovirasto
toimialueen muodostavat maakunnat
pää-
toimipaikka
muu
toimipaikka
väkiluku toimialueella
(1.1.2010)
 
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Etelä-Karjala, Kanta-Häme, Kymenlaakso, Päijät-Häme, Uusimaa
Hämeenlinna Helsinki, Kouvola 2 209 677
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Etelä-Savo, Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo
Mikkeli Kuopio, Joensuu 569 840
Lapin aluehallintovirasto
Lappi
Rovaniemi 183 775
Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Satakunta, Varsinais-Suomi
Turku Pori 690 400
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa[15], Keski-Suomi, Pirkanmaa, Pohjanmaa
Vaasa Tampere, Jyväskylä 1 199 142
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto[15]
Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa
Oulu 471 774
Ahvenanmaan valtionvirasto
Ahvenanmaa
Maarianhamina 27 732

Kirkollishallinto muokkaa

Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on yhdeksän hiippakuntaa: Turku, Tampere, Oulu, Mikkeli, Porvoo, Kuopio, Lapua, Helsinki ja Espoo. Hiippakunnat on jaettu alueellisesti rovastikuntiin, joihin kuuluu 3–13 seurakuntaa.[16] Yhteensä Suomessa on 412 evankelis-luterilaista seurakuntaa.[17]

Suomen ortodoksinen kirkko on jakaantunut Helsingin (8 seurakuntaa), Karjalan (11 seurakuntaa) ja Oulun (5 seurakuntaa) hiippakuntiin.[18] Katolisella kirkolla on koko Suomen kattava Helsingin hiippakunta, joka on jakaantunut seitsemään seurakuntaan.[19]

Maantieteelliset aluejaot muokkaa

Hallinnollisen aluejaon lisäksi Suomea on jaettu toiminnallisin tai historiallisin perustein monenlaisiin alueisiin, kuten Pääkaupunkiseutu tai Järvi-Suomi. Tällaisia ovat myös Suomen maisemamaakunnat, jotka määriteltiin arvokkaiden maisema-alueiden etsimiseksi ja arvottamiseksi.[20]

Hydrologinen jako perustuu eri jokien valuma-alueisiin ja vesireitteihin.[21] Koska valuma-alueet eivät noudata valtioiden rajoja, monista valuma-alueista osa on Suomen ulkopuolella. Luonnonmaantieteellinen jako perustuu eri kasvien esiintymis- tai menestymisalueisiin (Suomen luonnontieteelliset maakunnat).[22]

Aluepoliittisia aluejakoja on Suomessa kuten muuallakin eri aikoina tehty eri perustein.[23][24] Viime aikoina etenkin paikkatietomenetelmien kehittyminen on mahdollistanut alueellisessa suunnittelussa ja kehittämisessä siirtymisen kuntapohjaisista aluejaoista tarkempiin, esimerkiksi tilastollisiin ruutuaineistoihin perustuviin luokituksiin.[25]

Lähteet muokkaa

  • Koskimäki T & Ylönen S (toim.): Kunnat ja kuntapohjaiset aluejaot 2015. Helsinki: Tilastokeskus, 2015. ISBN 978–952–244–528–5. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 27.9.2015). (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet muokkaa

  1. a b Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskuksen PX-Web tietokannat. Viitattu 22.5.2019. [vanhentunut linkki]
  2. Aluehallintovirastojen (AVI) toimialueet ovat maakuntajakoon pohjautuvia. Aluehallintovirasto. Arkistoitu 11.9.2015. Viitattu 19.9.2015.
  3. a b ELY-keskukset ELY-keskus. Viitattu 19.9.2015.
  4. Vaalipiirit vaalit.fi. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 19.9.2015.
  5. a b Kuntapohjaiset aluejaot, kuntanumerot ja kuntien lukumäärät kunnat.net. Viitattu 19.9.2015.
  6. Arkkitehtuurikasvatus Studio Wäkewä. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 19.9.2015.
  7. kihlakunnat YSO - Yleinen suomalainen ontologia. Viitattu 19.9.2015.
  8. Paasi, Anssi: Neljä maakuntaa. Maantieteellinen tutkimus aluetietoisuuden kehittymisestä. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja 8. Joensuu: Joensuun yliopisto, 1986. ISBN 951-696-624-1.
  9. Vilkuna, Kustaa: Maakunnat kulttuurialueina. Kotiseutu, 1949, nro 4-5, s. 69-76. Helsinki: Suomen kotiseutuliitto.
  10. Kuntien lukumäärä Kuntaliitto. Viitattu 19.9.2015.
  11. Väestö Suomi.fi.
  12. Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön ennakkotilasto [verkkojulkaisu.] 25.1.2024. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2024.
  13. Väestöennuste 2015 muuttujina Alue, Vuosi, Sukupuoli ja Ikä Tilastokeskuksen PX-Web tietokannat. Viitattu 22.5.2019. [vanhentunut linkki]
  14. Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
  15. a b Ministeri Kiviniemen lausuma (Arkistoitu – Internet Archive) Valtiovarainministeriö
  16. Suomessa toimii yhdeksän luterilaisen kirkon hiippakuntaa ja kymmenen piispaa evl.fi. Arkistoitu 17.10.2015. Viitattu 27.9.2015.
  17. Kirkko toimii paikallisesti seurakunnissa Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 18.10.2015. Viitattu 14.10.2015.
  18. + Suomen ortodoksinen kirkko ortodoksi.net. Viitattu 27.9.2015.
  19. Helsingin hiippakunta tänään Katolinen tiedotuskeskus KATT. Viitattu 14.10.2015.
  20. Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet Ympäristöhallinto. Viitattu 19.9.2015.
  21. Valuma-aluejako paikkatietohakemisto. Viitattu 19.9.2015.
  22. Eliömaakunnat Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 19.9.2015.
  23. Moisio, Sami & Vasanen, Antti: Alueellistuminen valtiomuutoksen tutkimuskohteena. Tieteessä tapahtuu, 2008, nro 3–4, s. 20–31. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.7.2009.
  24. Moisio, Sami: Valtio, alue, politiikka. Suomen tilasuhteiden sääntely toisesta maailmansodasta nykypäivään. Tampere: Vastapaino, 2012. 978-951-768-386-9 (painettu) ISBN 978-951-768-364-7 (verkkojulkaisu EPUB).
  25. Kaupunki-maaseutu-luokitus Ymparisto.fi. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 27.9.2015.