Avaa päävalikko

Sosialistinen Työpuolue oli suomalainen sosialidemokraattinen puolue, joka toimi vuosina 1918–1919. Puolueen äänenkannattaja oli sanomalehti Työn Valta (1917–1919). Puoluetta johti Vihtori Kosonen, joka oli myös äänenkannattajan vastaava toimittaja. Puolueen kannattajat kutsuivat itseään oikeistososialisteiksi[1]. Puolueen ohjelma pohjautui bernsteinilaiseen revisionistiseen marxismiin. Heinäkuusta 1918 kesäkuuhun 1919 kestäneen valmisteluvaiheen aikana järjestö tunnettiin nimellä Suomen Sosialidemokraattinen Uudistuspuolue.

Puoluetoimisto sijaitsi Helsingissä osoitteessa Iso Roobertinkatu 23, jossa toimi myös Työn Valta.[2]

TaustaMuokkaa

Suomen sosialidemokraattisessa puolueessa oli jo pitkään ollut riitoja maltillisen ja radikaalin suuntauksen välillä.[3] Erot kärjistyivät loppuvuonna 1917. Joulukuussa 1917 aloitti ilmestymisensä maltillisena tunnetun Vihtori Kososen toimittama Työn Valta -lehti, joka kannatti bernsteinilaista revisionistista marxismia[4]. Näytenumerossa ilmoitettiin julkaisijoiden tahtovan muodostaa sosialidemokraattiseen puolueeseen "maltillisen ryhmän", joka taistelisi "porvaristoa vastaan valistamalla työväkeä ja ohjaamalla sitä rauhalliselle luokkataistelun tielle". Ryhmän mukaan SDP:n johdon noudattama taktiikka vahingoitti työväen asiaa ja se halusi erottaa puolueesta väkivaltaisia menettelytapoja (kuten punakaarteja) kannattaneet, joita kutsuttiin anarkisteiksi.[5] Sisällissodan punainen hallinto esti lehden ilmestymisen.[6] Kansanvaltuuskunta takavarikoi Työn Vallan tilaamat ja sen varastossa olleet paperit.[7] Lehdessä mukana olleet erotettiin puolueesta.[8]

Työn Valta pystyi aloittamaan uudelleen jo 16. huhtikuuta – huomattavasti aiemmin kuin muut työväenlehdet. Vihtori Kosonen kritisoi lehdessä voimakkaasti vallankumousyritystä ja vaati uuden "puhtaasti parlamentaarisen" sosialidemokraattisen puolueen perustamista heti olosuhteiden salliessa.[9] Työn Valta kritisoi myös niitä SDP:n maltillisia johtohenkilöitä, jotka vetosivat sodan rauhanomaisen päättämisen puolesta.[8] Ryhmittymän mukaan myös SDP:n maltilliset olivat vastuussa kapinasta, koska he eivät olleet toimineet sitä vastaan päättäväisemmin ja aiemmin.[10] Punakaartilaiset tappoivat Työn Vallan toimittaja Paavo Viitasen Viipurissa huhtikuun lopulla, kun hän yritti saada punaisia luopumaan taistelusta.[11]

Sosialidemokraattinen UudistuspuolueMuokkaa

"Ehdotus ohjelmaksi Suomen Sosialidemokraattiselle Uudistuspuolueelle" julkaistiin Työn Vallassa 3.7.1918. Ohjelman periaatteellisessa osassa puolue asetti päämääräkseen "tuotannonvälineitten siirtämisen yhteiskunnan haltuun, jolloin suurtuotanto oltuaan tähän saakka riistetyille luokille kurjuuden lähteenä, muuttuu köyhälistön ja koko ihmiskunnan korkeimman menestyksen ja täydellistymisen lähteeksi." Puolueen kerrottiin olevan "työläisten ja pienviljelijäin luokkataistelupuolue", joka vastusti "luokkavihan lietsomista" ja taisteli "laillisilla ja parlamentaarisilla keinoilla". Puolue halusi edistää pienviljelyä, jota pidettiin kansantaloudellisesti suurmaataloutta etevämpänä. Puolue kannatti "kansainvälisyyden periaatetta, jonka päämääränä on kansojen vapaa liitto kansallisen itsemääräämisoikeuden pohjalla." 13-kohtaisessa lähimpien vaatimusten ohjelmassa kannatettiin tasavaltaista hallitusmuotoa, kansanäänestyksiä, sananvapautta, sukupuolten välistä tasa-arvoa, koulupakkoa, progressiivista verotusta, maksuttomia oikeudenkäyntejä ja terveydenhuoltoa, tehokasta työsuojelua, minimipalkan määräämistä sekä kansanvakuutusta työntekijöille ja vastustettiin vakinaista armeijaa, valtionkirkkoa ja uskonnonopetusta.[12] Ohjelman laatijat nojautuivat etenkin Eduard Bernsteinin ja Eduard Davidin revisionistisiin ja reformistisiin ajatuksiin. Ohjelman kerrottiin eroavan SDP:n vanhasta ohjelmasta esimerkiksi sen käsityksissä liikkeiden keskittymisestä, pääomien kasaantumisesta, työväen kurjistumisesta ja liikepulista. Ohjelma korosti yhteiskunnan asteittaista kehittämistämistä (kautskyläisen) vallankumouksellisuuden sijaan.[13] SDP:n maltillisten tavoin Uudistuspuolue kannatti yhteistyötä liberaalien porvareiden kanssa.[8]

Ohjelmaluonnoksen laatijat valitsivat kolmehenkisen toimikunnan (J. K. Kari, Vihtori Kosonen, Niilo Rauvala) edistämään uuden puolueen järjestäytymistä. Työn Vallan lisäksi Uudistuspuolueen suuntausta kannatti vuonna 1918 ilmestynyt Itä-Suomen Työmies -lehti.[14] Puolueen kannatus jäi vähäiseksi, mutta tutkija Hannu Soikkasen mukaan ryhmän edustamat näkemykset kuvasivat työväen tuntoja laajemminkin. Monien sosialidemokraattien ärtymys suuntautui sodan päätyttyä nimenomaan oman puolueen johtohenkilöihin ja vanhoihin ohjelmallisiin linjauksiin.[8] Toiminnan aloittamista hidasti työväenjärjestöjä koskenut toimintakielto. Uudistuspuolue ilmoitti yhdistyksen perustamisaikeesta Helsinkiin syyskuun lopussa.[15] Kosonen arvosteli voimakkaasti samaan aikaan tapahtunutta SDP:n toiminnan uudelleen aloittamista.[16] Osa Uudistuspuolueen alkuvalmisteluissa mukana olleista piti Kososen linjaa liian jyrkkänä suhteessa SDP:n Suomen Sosialidemokraattiin ja kapinaan osallistuneisiin.[17]

Helsingin yhdistystä valmisteleva ensimmäinen julkinen kokous pidettiin 28. lokakuuta Uudella ylioppilastalolla. Tilaisuudessa puhuivat Eino Leino, J. K. Kari ja Vihtori Kosonen. Kosonen kertoi, että toistakymmentä kapinasta erossa pysytellyttä työväenyhdistystä oli ilmoittautunut mukaan puoluehankkeeseen. Toimikunta valtuutettiin kutsumaan koolle yhdistyksen perustava kokous heti kun se olisi mahdollista.[18] Perustaminen kuitenkin siirtyi. Marraskuun puolivälissä Taavi Tainio vetosi Työn Vallassa Uudistuspuolueen kannattajiin, jotta he pidättäytyisivät uuden puolueen perustamisesta ja osallistuisivat SDP:n tulevaan puoluekokoukseen,[19] minkä jälkeen Kosonen kehottikin kannattajiaan osallistumaan edustajakokousvaaleihin. Kosonen totesi, ettei omalle puolueelle toistaiseksi ollut tarvittavia edellytyksiä.[20]

Sosialistinen TyöpuolueMuokkaa

Puoluehanke laitettiin uudelleen vireille helmikuussa 1919. Työn Vallassa julistettiin, että SDP oli siirtynyt liiaksi vasemmalle ja oikeistososialistien toiminta sen puitteissa oli osoittautunut "kaikin puolin mahdottomaksi". Maaliskuun eduskuntavaaleissa kehotettiin kuitenkin vielä äänestämään SDP:tä.[21] Kosonen kierteli esitelmöimässä oikeistososialismista ympäri maata.[22] Sosialidemokraattisen Uudistuspuolueen Turun paikallisyhdistys muodostettiin helmikuussa[23] ja Viipurin sekä Lahden paikallisosastot maaliskuussa.[24] Toukokuussa kaksi uudistuspuolueeseen kuulunutta Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston sosialistisen ryhmän jäsentä äänesti suojeluskunnille myönnettävien avustusten puolesta, jolloin he saivat paheksumislausunnon SDP:n kunnallisjärjestöltä.[25]

Puolue perustettiin 8.-9. kesäkuuta 1919 Helsingissä pidetyssä kokouksessa. Väliaikaiseen puoluetoimikuntaan valittiin viisi helsinkiläistä (Otto J. Vuorio, Niilo Rauvala, August Vuorinen, Vilho Viitanen ja Vihtori Kosonen) ja lisättyyn puoluetoimikuntaan kuusi henkilöä muualta maasta (Timo Korpimaa, P. A. Heinonen, Väinö Merivirta, Kaarlo Salmela, Arvid Nuutinen ja Emil Viinikainen). Kokous hyväksyi 7-kohtaisen lauselman "puolueen menettelytavoista, järjestäytymisestä ja suhteista tärkeimpiin ajankysymyksiin". Siinä vaadittiin ammattiyhdistys- ja osuustoiminnan erottamista puolueista, suojeluskuntien säilyttämistä toistaiseksi, armahdusta kapinasta tuomituille sekä sodanaikaisen terrorin julkisen käsittelyn lopettamista. Puolue vastusti hyökkäyssotaa Venäjälle, mutta antoi tukensa Karjalan heimoveljien taisteluille. Kokouksessa hyväksytty ohjelma muotoiltiin uudistuspuolueen aiemman luonnoksen pohjalta pienin muutoksin. Muutoksilla puolue halusi korostaa etenkin laillisia toimintamuotoja ja tukea kansallisuusaatteelle.[26] 30. kesäkuuta pidetyssä puoluetoimikunnan kokouksessa puheenjohtajaksi valittiin Kosonen, puoluesihteeriksi Vuorio ja rahastonhoitajaksi Vuorinen. Vuorio nimettiin myös puolueen järjestäjän ja puhujan toimeen.[27] Vuorio kierteli puhumassa ainakin Turun seudulla,[28] missä hän oli aiemmin toiminut SDP:n piirin luennoitsijana.[29]

Työpuolueen mukaan SDP ei ajanut maatyökansan asiaa, koska puolue ei tukenut pienviljelyn edistämistä tai viljelyskelpoisen maan luovuttamista tilattomille. Työpuolue kannatti suurtilojen maiden pakkolunastuksia pienviljelijöille ja se halusi perustaa Suomeen satojatuhansia uusia pientiloja.[30]

Työn Valta ilmestyi viimeisen kerran 13. syyskuuta 1919. Lopettamisen syyksi ilmoitettiin puutteelliset paino-olot ja tilaajamäärän väheneminen. Viimeisen numeron mukaan Suomen työväki oli siirtynyt voimakkaasti vasemmalle ja "puhtaan sosialismin" kannattajajoukko oli jäänyt mitättömän pieneksi.[31] Loppuvuonna puolueen oli tarkoitus julkaista vielä joululehti Talvi-ilta,[32] jonka avustajiksi ilmoitettiin monia tunnettuja nimiä kuten Albert Gebhard, Akseli Gallen-Kallela, Tyko Sallinen, Heikki Tandefelt, Viljo Kojo, Alvar Kangasmaa, Eino Leino, Larin Kyösti, L. Onerva, Aarni Kouta, Selma Anttila, Severi Nuormaa ja Leevi Madetoja.[33] Sanomalehti Osakeyhtiö Työn Valta teki konkurssin.[34]

6. syyskuuta 1919 Työn Vallassa kirjoitettiin, että puolueen kannattajat aikovat pysyä erillään SDP:stä ainakin niin kauan kuin bolševismin kannattajat saivat kuulua puolueeseen.[35] Vasemmistosuuntauksen kannattajat alkoivat erota SDP:stä joulukuun 1919 puoluekokouksen jälkeen.[36]

LähteetMuokkaa

  1. ks. esim. Mikä uuden puolueen nimeksi?. Työn Valta, 4.6.1919. ; Oikeistososialistisia yhdistyksiä perustamaan. Työn Valta, 12.2.1919. ; Itä-Suomen Työmiehen nimiö 1918; Työn Vallan nimiö 1919.
  2. Työn Valta 7.11.1918-12.9.1919
  3. ks. esim. T. K.: Uudistuspuolueen riveihin. Työn Valta, 11.7.1918.
  4. Ohjelmamme. Työn Valta, 15.12.1917.
  5. Taistelumme tarkoitus. Työn Valta, 15.12.1917.
  6. Suomen lehdistön historia 7, s. 160. Kustannuskiila, 1988. ISBN 951-657-241-3.
  7. Työn Valta. Työn Valta, 16.4.1918.
  8. a b c d Hannu Soikkanen: Kohti kansanvaltaa I, s. 316-318. SDP, 1975.
  9. V. K.: Suomen Sosialidemokraattisen puolueen itsemurha. Työn Valta, 16.4.1918.
  10. "Maltilliset" sosialistit ja kansalaiskapina. Työn Valta, 3.9.1918.
  11. Maisteri Paavo Viitanen. Työn Valta, 23.4.1919.
  12. Ehdotus ohjelmaksi Suomen Sosialidemokraattiselle Uudistuspuolueelle. Työn Valta, 3.7.1918.
  13. T. K.: Porvarilehtien arvostelut puolueohjelmaehdotuksestamme. Työn Valta, 17.7.1918.
  14. V. K.: Suomen Sosialidemokraattinen Uudistuspuolue. Alkuvalmistukset. Työn Valta, 4.7.1918.
  15. Sosialidemokraattinen yhdistys Helsinkiin. Työn Valta, 26.9.1918.
  16. V. K.: Välit selvenevät. Työn Valta, 12.10.1918.
  17. L-o: Älkää lisätkö kiviä kuormaan!. Työn Valta, 17.10.1918.
  18. Ensimmäinen julkinen sosialistinen kokous Helsingissä. Työn Valta, 29.10.1918.
  19. T. Tainio: Nykyhetken mietteitä. Työn Valta, 16.11.1918.
  20. V. K.: Työn Valta ja sen tarkoitusperät. Työn Valta, 23.11.1918.
  21. Oikeistososialistisia yhdistyksiä perustamaan. Työn Valta, 12.2.1919. ; T. K.: Oikeistososialismi Suomessa. Työn Valta, 12.2.1919.
  22. Karjalan Aamulehti, 9.2.1919, s. 1. ; Oikeistososialistien kokous. Turun Sanomat, 16.2.1919. ; Kaleva, 15.3.1919, s. 1. ; Sosialistinen puolue. Aamulehti, 25.3.1919.
  23. Oikeistososialismin merkitys meillä. Työn Valta, 26.2.1919.
  24. Oikeistososialistien järjestäytyminen. Työn Valta, 19.3.1919. ; Oikeistososialistinen yhdistys perustettu Lahteen. Työn Valta, 2.4.1919.
  25. Timo Korpimaa: Uuden Suomen toimitukselle. Uusi Suomi, 6.5.1919.
  26. Puoluekokouksemme. Työn Valta, 12.6.1919. ; Sosialistisen Työpuolueen ohjelma. Työn Valta, 19.6.1919.
  27. Sosialistisen Työpuolueen puoluetoimikunnan kokous. Työn Valta, 1.7.1919.
  28. Puolueemme puhetilaisuudet. Työn Valta, 25.7.1919.
  29. E. Lähde: Puoluetovereille Turun l. et. vaalipiirissä. Demokraatti, 2.8.1919.
  30. Timo Korpimaa: Maatyökansan vapautus. Maakysymys suurin yhteiskunnallinen kysymyksemme. Työn Valta, 19.7.1919. Julkaistu myös Työpuolueen lentolehtenä n:o 1
  31. Työn Valta lakkaa ilmestymästä. Työn Valta, 13.9.1919.
  32. Talvi-ilta. Työn Valta, 13.9.1919.
  33. Talvi-ilta. Sosialistisen Työpuolueen joulujulkaisu. Työn Valta, 23.8.1919.
  34. Uusi Suomi, 12.3.1920, s. 8. ; Kansan Työ, 10.3.1920, s. 2.
  35. Työpuoluelainen: Puolueemme olemassaolon oikeutus. Työn Valta, 6.9.1919.
  36. Hannu Soikkanen: Kohti kansanvaltaa I, s. 381-382. SDP, 1975.

Aiheesta muuallaMuokkaa