Karl Kautsky

itävaltalais-tšekkiläinen sosiaalidemokratian ja marxismin teoreetikko

Karl Johann Kautsky (18. lokakuuta 1854 Praha, Itävallan keisarikunta17. lokakuuta 1938 Amsterdam, Alankomaat) oli itävaltalais-tšekkiläinen sosiaalidemokratian ja marxismin johtava teoreetikko. Marxismin historiassa hän toimitti Karl Marxin kriittisen kansantaloustieteellisen teoksen Pääoman neljännen osan.[1]

Karl Kautsky

Elämä

muokkaa

Kautsky oli syntyperältään Itävallan juutalainen. Hänen isänsä oli teatterimaalari ja äitinsä näyttelijä, myöhemmin kirjailija.[2] Prahalaissyntyinen Kautsky opiskeli historiaa ja filosofiaa Wienin yliopistossa vuodesta 1874 ja liittyi Itävallan sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen (SDAPÖ) vuonna 1875. Vuodet 1885–1890 hän asui Lontoossa, ystävystyi Friedrich Engelsin kanssa ja toimi tämän yksityissihteerinä. Vuonna 1891 hän laati Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) Erfurtin ohjelman August Bebelin ja Eduard Bernsteinin kanssa.[1]

Engelsin kuoltua 1895 Karl Kautskysta tuli sosialistisen liikkeen tärkeimpiä teoreetikkoja, hän muovasi etenkin marxilaista puolueoppia August Bebelin kanssa. Hän jäi puolueeseen, kun sen vasemmisto Rosa Luxemburg mukanaan erosi SPD:stä sen annettua tukensa ensimmäiseen maailmansotaan liittymiselle. Vuonna 1917 Kautsky kuitenkin erosi SPD:stä liittyäkseen Saksan itsenäiseen sosiaalidemokraattiseen puolueeseen (USPD), jonka jäsenenä hän oli vuoteen 1919. SPD:hen hän palasi 1922.

1882 Kautsky perusti Stuttgartissa Neue Zeit -lehden, jota hän johti vuoteen 1917. Vuonna 1909 hän julkaisi teoksen Der Weg zur Macht (”Tie valtaan”).[1]

Vladimir Lenin kuvaili Kautskya "luopioksi" pamfletissaan Proletaarinen vallankumous ja luopio Kautsky.

Kautsky puolestaan arvosteli Leniniä vuoden 1934 teoksessaan Marxismi ja bolshevismi: Demokratia ja diktatuuri seuraavasti:  Bolshevikit Leninin johdolla onnistuivat valtaamaan asevoimat Pietarissa ja myöhemmin Moskovassa ja loivat siten pohjan uudelle diktatuurille vanhan tsaarin diktatuurin tilalle[3].

Periaatteessa Kautsky kuitenkin hyväksyi vallankumouksen ja diktatoriset menettelytavat tietyissä olosuhteissa taktisesti edullisina. Kiisteltäessä proletariaatin elintasosta hän korosti sen suhteellista huonontumista muihin luokkiin verraten.

Lokakuun vallankumouksen jälkeen Kautsky tuki Gruusian menševikkejä. Hänen asenteellaan oli vaikutusta myös Suomen sosiaalidemokraattien suhtautumiseen Neuvostoliittoa kohtaan.

Karl Kautsky eli pitkään Berliinin Friedenaussa; hänen vaimonsa Luise Kautsky oli Rosa Luxemburgin läheinen ystävä. Kautsky muutti 1924 Wieniin henkilökohtaisista syistä. Vuonna 1934 hän siirtyi Prahaan ja sai Tshekkoslovakian kansalaisuuden 1935. Kautsky palasi vielä Wieniin mutta Itävallan Saksaan liittämisen jälkeen 1938 hän muutti Amsterdamiin. Kautsky kuoli maanpaossa Amsterdamissa 84 vuoden ikäisenä.[1]

Teoksia

muokkaa
  • Karl Marx’ ökonomische Lehren, 1887. (Suom. Karl Marxin taloudelliset opit, 1906.)
  • Das Erfurter Programm, 1892. (Erfurtin ohjelma, 1899, 1907.)
  • Die soziale Revolution, 1903. (Yhteiskunnallinen vallankumous, 1906.)
  • Der Ursprung des Christentums, 1908. (Kristinuskon alkuperä, 1909.)
  • Der Weg zur Macht, 1909. (Tie valtaan, 1910.)
  • Die Diktatur des Proletariats, 1918. (Köyhälistön diktatuuri, 1919.)
  • Die proletarische Revolution und ihr Programm, 1922. (Köyhälistön vallankumous ja sen ohjelma, 1925.)
  • Die materialistische Geschichtsauffassung. (2 osaa, 1927.)

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d Karl Kautsky kuollut, Helsingin Sanomat, 18.10.1938, nro 281, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  2. Farago, Jason: The Jews Who Dreamed of Utopia The New York Times. 7.3.2018. Viitattu 29.10.2019. (englanniksi)
  3. Karl Kautsky: Marxism and Bolshevism (1934) www.marxists.org. Viitattu 7.6.2023.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Renner, Karl: Karl Kautsky: Skizze zur Geschichte der geistigen und politischen Entwicklung der deutschen Arbeiterklasse. 1929. (saksaksi)

Aiheesta muualla

muokkaa