Wikipedia

Rosa Luxemburg

puolalais-saksalainen poliitikko
Tämä artikkeli käsittelee henkilöä. Elokuvaa käsittelee artikkeli Rosa Luxemburg (elokuva).

Rosa Luxemburg (puol. Róża Luksemburg; 5. maaliskuuta 1871 Zamość, Venäjän keisarikunta – 15. tammikuuta 1919 Berliini, Saksa) oli puolalais-saksalainen vasemmistopoliitikko, sosialistinen filosofi ja vallankumouksellinen. Hän perusti yhdessä Karl Liebknechtin kanssa marxilaisen ryhmän, joka 1. tammikuuta 1919 tuli tunnetuksi nimellä Saksan kommunistinen puolue (KPD).

Rosa Luxemburg (1895).

Tausta

muokkaa

Rosa Luxemburg syntyi juutalaiseen perheeseen Zamośćissa, lähellä Lublinia nykyisessä Puolassa. Paettuaan uhkaavaa pidätystä Sveitsiin hän opiskeli Zürichin yliopistossa muiden ajan sosialististen vaikuttajien kanssa, joihin kuuluivat muun muassa Anatoli Lunatšarski ja Leo Jogiches. Vuonna 1897 Luxemburg väitteli Zürichissä tohtoriksi tutkimuksellaan Polens industrielle Entwicklung (Puolan teollinen kehitys).

Sosialistinen toiminta

muokkaa
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Luxemburg perusti yhdessä Leo Jogichesin ja Julian Marchlewskin kanssa vuonna 1893 Sprawa Robotnicza (Työläisen asia) -nimisen lehden vastustamaan puolalaisen sosialistipuolueen PPS:n nationalismia. Hän uskoi, että Puola voisi itsenäistyä ainoastaan, mikäli Saksassa, Itävalta-Unkarissa ja Venäjällä tehdään vallankumous. Luxemburg piti kuitenkin taistelua kapitalismia vastaan itsenäisyyttä tärkeämpänä. V. I. Lenin katsoi kansallisen vapautusliikehdinnän sosialismin esiasteeksi ja sen vuoksi tuettavaksi. Luxemburg puolestaan oli sitä mieltä, että kansojen itsemääräämisoikeus saattoi toteutua vasta sen jälkeen, kun monarkia ja kapitalismi on voitettu koko Euroopassa.

Luxemburg perusti yhdessä Karl Liebknechtin kanssa internationalistisen ryhmän, josta tuli ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1915 Spartakistiliitto. Se oli ensin Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) ja myöhemmin Saksan itsenäisen sosiaalidemokraattisen puolueen (USPD) vasen siipi ennen muuttumistaan kommunistisen puolueen ytimeksi.

Luxemburg ja Liebknecht tuomittiin 28. kesäkuuta 1916 kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Tuomionsa aikana Luxemburg kirjoitti useita artikkeleita, mukaan lukien Venäjän vallankumouksesta. Huolimatta bolševikkeihin kohdistamastaan arvostelusta Luxemburg pysyi uskollisena Leninin ja bolševikkien kannattajana.

Spartakistikapina ja kuolema

muokkaa
 
Berliinin hotelli Eden, josta Luxemburg vietiin surmattavaksi.

Luxemburg oli aktiivinen vuoden 1918 Saksan vallankumouksessa, mutta hän vastusti niin sanottua spartakistikapinaa, koska piti sitä uhkarohkeana yrityksenä. Hän vastustilähde? myös kommunistisen puolueen perustamista 1. tammikuuta 1919, sillä hänestä se oli ennenaikaista, vaikka puolue päätyikin Liebknechtin ja Luxemburgin johtoon ja Luxemburg luonnosteli sen ohjelman 31. joulukuuta 1918.

Hallitsevan sosiaalidemokraattisen puolueen johtajan Friedrich Ebertin ja puolustusministeri Gustav Nosken käskystä sotaveteraaneista koostuneet Freikorps-vapaajoukot kukistivat marxilaisten spartakistikapinan ja surmasivat sen johtajat Liebknechtin ja Luxemburgin kuulusteltuaan ja pahoinpideltyään heidät.[1]

 
Luxemburgin hautajaiskulkue.

Murhakäskyn antoi kaartinratsuväen kivääridivisioonan esikunnan tiedustelu-upseeri Waldemar Pabst, ja teon suoritti joukko hänen kokoamiaan nuoria upseereita 15. ja 16. tammikuuta 1919 välisenä yönä. Luxemburg ja Liebknecht olivat pidätettyinä divisioonan esikunnassa Berliinin hotelli Edenissä, josta ensin haettiin surmattavaksi Liebknecht. Kun Luxemburgia oltiin tuomassa ulos hotellista, paikalle ilmaantunut sotamies Otto Runge löi häntä useasti kiväärinperällä päähän, kuten oli tehnyt aiemmin myös Liebknechtille. Tajuntansa menettänyt Luxemburg kannettiin autoon, jonka ajettua vain muutaman sata metriä hotellilta yksi upseereista ampui häntä revolverilla päähän. Luxemburgin ruumis heitettiin Landwehr-kanavaan.[2] Se löydettiin vasta saman vuoden toukokuussa ja haudattiin Liebknechtin tavoin Friedrichsfelden hautausmaalle.[3]

Luxemburgin murhaa käsiteltiin sotilastuomioistuimessa, jossa nuori merivoimien luutnantti Wilhelm Canaris onnistui vaikuttamaan syytettyjen eduksi.[2] Syntipukiksi valittu sotamies Runge tuomittiin kahden vuoden vankeuteen. Hän sai natsien vallan aikana vuonna 1934 tuomiostaan 6 000 reichsmarkin vahingonkorvauksen.[2][4] Varsinaisena ampujana pidettiin pitkään yliluutnantti Kurt Vogelia, joka tuomittiin vain ruumiin kätkemisestä. Tapausta 1960-luvulla tutkinut toimittaja Dieter Ertel sai selville, että todellisuudessa Luxemburgin ampui luutnantti Hermann Souchon, jolle Pabst kertoi antaneensa käskyn. Asia tuli yleiseen tietoon, kun Ertelin tekemä dokumenttielokuva esitettiin Länsi-Saksan televisiossa murhan 50-vuotispäivänä tammikuussa 1969.[2]

Muistomerkkejä

muokkaa

Kommunistisen Itä-Saksan hallitus nimesi Berliinin historiallisessa keskustassa sijaitsevan aukion Luxemburgin mukaan Rosa-Luxemburg-Platziksi. Saksalaisen Vasemmisto-puolueen taustasäätiö kantaa hänen nimeään.

Neuvostoliitossa Luxemburgin mukaan nimettiin muun muassa laivoja, esimerkiksi Äänisellä liikennöinyt matkustajalaiva Rosa Luxemburg, joka päätyi jatkosodan aikana vuonna 1942 suomalaisten haltuun ja sai uudeksi nimekseen Äänislinna.

Margarethe von Trotta on ohjannut vuonna 1986 valmistuneen palkitun elämäkertaelokuvan Rosa Luxemburg.

Suomennettu tuotanto

muokkaa
 
Rolf Bieblen tekemä Rosa Luxemburgin patsas.
  • Yhteiskunnallinen uudistustyö vai vallankumous. (Huutomerkki-sarja) Suomentanut Brita Polttila. Helsinki: Tammi, 1971.
  • Sosialidemokratian kriisi : Junius-pamfletti. (Suunta-sarja nro 21) Suomentanut Matti Viikari. Helsinki: Otava, 1973.
  • Venäjän sosialidemokratian organisaatiokysymys. (Teoksessa; Paastela, Jukka (toim.): ”Työväenluokan puolue ja sosialistinen demokratia”) Suomentanut Jukka Paastela. Helsinki: Marxilaisen kirjallisuuden edistämisseura, 1976.
  • Venäjän vallankumous. (Teoksessa; Paastela, Jukka (toim.): ”Työväenluokan puolue ja sosialistinen demokratia”) Suomentanut Jukka Paastela. Helsinki: Marxilaisen kirjallisuuden edistämisseura, 1976.

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Carlos Caballero Jurado, Ramiro Bujeiro: The German Freikorps 1918-23: 1918-23. Osprey Publishing, 2001. ISBN 1841761842
  2. ↑ a b c d ”Luxemburgin murhasta syytettynä etsitään kapteeni Pabstia!” (tilaajille) Helsingin Sanomat 17.1.1969, s. 18, HS Aikakone. Viitattu 10.6.2024.
  3. ↑ Places in Berlin (englanniksi) Rosa Luxemburg Stiftung. Viitattu 10.6.2024.
  4. ↑ The Spartacist Uprising in Berlin (englanniksi) History Today 1.1.2009. Viitattu 10.6.2024.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Barth, Reinhard: Historian suurnaiset. ((Frauen, die Geschichte machten. Von Hatschepsut bis Indira Gandhi. Suomennos Tuulikki Virta, Katja Zöllner. Alkusanat Kaari Utrio) Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005. ISBN 951-20-6762-5
  • Eskelinen, Teppo: Sorron rajat: Rosa Luxemburg poliittisen liikkeen, talouden ja siirtomaavallan teoreetikkona. Helsinki: Tutkijaliitto, 2015. ISBN 978-952-5169-96-6

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rosa_Luxemburg&oldid=22650422”