Wikipedia

Vilho Viita

suomalainen toimittaja ja aktivisti

Vilho Vihtori Viita (vuoteen 1919 saakka Viitanen, 11. huhtikuuta 1895 Turku[1] – 14. joulukuuta 1956 Seinäjoki[2]) oli suomalainen toimittaja sekä lapuanliikkeen ja Isänmaallisen kansanliikkeen aktivisti. Hän oli lapuanliikkeen kyydityksiin osallistuneen Kokkolan iskujoukon johtaja.

Elämäkerta muokkaa

Varhaisvuodet ja Viipuri muokkaa

Vilho Viita syntyi sosiaalidemokraattisen kansanedustajan[3] Vihtori Viitasen perheeseen. Hän pääsi ylioppilaaksi vuonna 1913, valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista vuonna 1914 ja työskenteli opettajana Viipurissa 1914–1917.[1][4] Viidan varhaiset toimittajavuodet olivat etsiskelyä. Hän vaihtoi useaan kertaan poliittista leiriä ja kiersi lukuisia maaseutulehtiä. Viita oli nuoruudessaan vasemmistolainen ja jäsen esimerkiksi Viipurin nuorten sosiaalidemokraattisessa yhdistyksessä.[5] Hän toimitti marraskuun 1917 suurlakon jälkeen oikeistososialistista Itä-Suomen Työmies -lehteä.[6] Sisällissodan alussa hän siirtyi kuitenkin valkoisten puolelle ja työskenteli Karjalan armeijakunnan lehden toimittajana.[3][7] Punaiset ampuivat sodan aikana hänen veljensä Paavon Viipurin lääninvankilassa.[8] Sisällissodan jälkeen Viita palasi Itä-Suomen Työmieheen.[6]

Kiertävänä toimittajana muokkaa

Viita siirtyi seuraavana vuonna 1919 Helsingissä ilmestyneeseen oikeistososialistiseen Työn Valtaan[9] ja vuonna 1920 kokoomuslaisen Karjalan toimittajaksi.[1] Hän oli Uudenkaupungin Sanomien päätoimittajana vuosina 1922–1924[10] ja toimitti jyväskyläläistä Sisä-Suomea vuosina 1924–1926, aluksi päätoimittajana.[11] Seuraavat etapit olivat päätoimittajuus Riihimäen Sanomissa vuosina 1926–1927, Etelä-Pohjanmaan Kunnallissanomissa vuonna 1929 ja Kokkola-lehdessä vuosina 1929–1931.[12] Hän toimi myös Kokoomuksessa esimerkiksi puolueen Jyväskylän piirisihteerinä.[11]

Lapuanliike ja Aktivisti muokkaa

1930-luvun alussa Viidasta tuli lapuanliikkeen kannattaja. Kokkola-lehden kirjapainossa painettiin lapualaisen pankinjohtaja Yrjö Nikulan omistamaa lapuanliikkeen äänenkannattajaa Aktivistia, jonka toimitussihteeri Viita oli vuosina 1930–1931.[13][14] Virallisesti lehden vastaava päätoimittaja oli Vihtori Kosola, mutta käytännössä Viita vastasi lehden sisällöstä.[15] Radikaalia Aktivisti-lehteä julkaistiin vain vuosi, jonka aikana sitä vastaan nostettiin useita painokanteita. Ennen vuoden 1931 presidentinvaaleja Aktivisti julkaisi kirjoituksen, jonka tulkittiin tarkoittavan, että K. J. Ståhlberg pitäisi ampua jos P. E. Svinhufvudia ei valittaisi. Koko painos takavarikoitiin. Vuonna 1932 julkaistun ”ylösnousunumeron” jälkeen lehti lakkautettiin.[16][17]

Kokkolan kyyditykset muokkaa

Kokkolaan lehtien toimitukseen kerääntyi lapuanliikkeen kyydittäjien iskujoukko, jonka vetäjä oli Viita. Joukko kyyditti Neuvostoliittoon ensin Vaasalaisen Työn Äänen Kokkolan asiamiehen Hugo Myllymäen 21. kesäkuuta 1930. Seuraavaksi vuorossa oli Ykspihlajan Nuorten Työläisten Opintoyhdistyksen puheenjohtaja Olavi Pohjola 28. kesäkuuta. 5. syyskuuta kyyditetty Kaarlelan sosiaalidemokraattinen kunnanvaltuutettu Yrjö Nerg pääsi pakoon Rautavaaralla. Kaikki kyyditetyt tuotiin ensin lehden toimituksen taloon, jossa Viita kuulusteli ja uhkaili heitä. Nergin pako johti yhteen näkyvimmistä kyyditsijöiden tuomioista, kun joukkoa suojellut osa-aikainen Aktivistin toimittaja, Kokkolan poliisimestari ja kaupunginviskaali Arvo Lindh erotettiin viroistaan.[18] Viidan vasemmistolainen menneisyys herätti myös epäilyksiä lapuanliikkeen jäsenissä. Häntä epäiltiin tilanteen mukaan eläväksi opportunistiksi. Lapuanliikettä lähellä ollut Etsivä Keskuspoliisi vihjasi liikkeen miehille Viidan vasemmistolaisesta taustasta ja hänet jopa kyyditettiin syksyllä 1930 ilmeisesti lapuanliikkeen sisäisten kiistojen seurauksena.[15]

Fascisti ja isänmaallinen kansanliike muokkaa

Viita oli myös Fascistin päätoimittaja vuonna 1931. Viidan mukaan suomalainen fasismi yleensä ja Fascisti erityisesti olivat lapuanliikkeen tukijoita.[19] Lapuanliikkeen lakkauttamisen jälkeen Viidasta tuli sen perillisen IKL:n aktivisti. Hän oli seinäjokelaisen Lakeuden Sanan päätoimittaja vuosina 1932–1933[20]. Viidan ja IKL:n välit katkesivat vuonna 1936,[21] minkä jälkeen hän työskenteli paikallislehden toimittajana Seinäjoella. Lehtityön ohella Viita toimi oppikoulujen ja kansanopistojen opettajana, osallistui suojeluskunta- ja nuorisoseuratoimintaan, oli perustamassa Seinäjoen Teatteria ja ohjasi harrastajaseurueiden näytelmiä. Hän kuului sotien jälkeen Suomen Kansanpuolueeseen.[1]

Lähteet muokkaa

  • Hanski, Jari: Juutalaisvastaisuus suomalaisissa aikakauslehdissä ja kirjallisuudessa 1918—1944. Väitöskirja. Helsinki: Kirja kerrallaan,, 2006. ISBN 952-10-3015-1. Väitöskirjan verkkoversio (PDF).
  • Kaarna, Väinö & Winter, Kaarina: Suomen sanomalehdistön bibliografia 1771–1963. Helsinki: Helsingin yliopiston kirjaston julkaisuja 31, 1965.
  • Siltala, Juha: Lapuan liike ja kyyditykset 1930. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 9511087169.
  • Vares, Vesa & Uola, Mikko & Majander, Mikko: Kansanvalta koetuksella. Sarjassa Suomen eduskunta 100 vuotta, Osa 3. Helsinki: Edita, 2006. ISBN 9513745430.
  • Virtanen, Aarni: "Toimikaa, älkää odottako" : Vihtori Kosolan puheiden muutokset 1929-1936. Väitöskirja, julkaistu sarjassa Jyväskylä studies in humanities. Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2015. ISBN 978-951-39-6396-5. Väitöskirjan verkkoversio (PDF).

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Päivästä päivään: 60-vuotiaita. Helsingin Sanomat, 13.4.1955, s. 8.
  2. ↑ Kuolinilmoitus. Uusi Suomi, 19.12.1956, s. 3.
  3. ↑ a b Nuotan perästä. Länsi-Suomi, 9.5.1930, s. 4.
  4. ↑ Kyyditykset paljastuvat. Työn Voima, 18.9.1930, s. 1.
  5. ↑ Siltala 1985 s. 254
  6. ↑ a b Routavaara, Akseli: Suomen sanomalehdistö 1771-1932: bibliografinen esitys, s. 26. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1935.
  7. ↑ Kaarna & Winter, s. 33.
  8. ↑ Paavo Vihtori Viitanen (kuolinilmoitus). Uusi Päivä, 10.5.1918, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ Työn Vallan toimitus. Työn Valta, 15.5.1919, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ Kaarna & Winter, s. 79.
  11. ↑ a b Tommila, Päiviö & Raitio, Tuire: Keski-Suomen lehdistö 3: 1918–1944, s. 196–197. Jyväskylä: Keskisuomalainen, 1976.
  12. ↑ Kaarna & Winter, s. 15, 38, 62.
  13. ↑ Lapualaisten perustama lehti Aktivisti ilmestynyt. Sisä-Suomi, 30.4.1930, s. 1.
  14. ↑ Virtanen 2015 s. 48
  15. ↑ a b Siltala 1985 s. 253-254
  16. ↑ Vares & Uola & Majander 2006 s. 223–224
  17. ↑ Hanski 2006 s. 38
  18. ↑ Siltala 1985 s. 254-256
  19. ↑ Virtanen 2015 s. 288
  20. ↑ Kaarna & Winter, s. 16, 44.
  21. ↑ Joko mielikuvitus loppui?. Turun Sanomat, 28.7.1936, s. 5.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vilho_Viita&oldid=21624020”