Raimalammi

järvi Hämeenlinnassa Kanta-Hämeessä

Raimalammi [1] eli Raimalampi [2] on Kanta-Hämeessä Hämeenlinnassa Miemaalan kylän lähellä sijaitseva lampi.[2][1]

Raimalammi
Valtiot Suomi
Maakunnat Kanta-Häme
Kunnat Hämeenlinna
Koordinaatit 60°56′42″N, 24°32′10″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue Hiidenjoen alue (35.81)
Laskuoja oja Hiidenjokeen [1]
Järvinumero 35.811.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 79,4 mView and modify data on Wikidata
Rantaviiva 0,596 km [2]
Pinta-ala 2,27 haView and modify data on Wikidata
Suurin syvyys 4,5 m [3]
Kartta
Raimalammi

Maantietoa muokkaa

Järvi sijaitsee Miemaalanharjun eteläpuolella Hiidenjoen suun tuntumassa [3]. Lammen pinta-ala on 2,3 hehtaaria ja se on 250 metriä pitkä ja 150 metriä leveä. Sen rantaviivan pituus on 600 metriä, ja sen rannat ovat metsää ja ylärinteen puolelta peltoa. Lammen ja Hiidenjoen välissä sijaitsee useita rakennuksia, joille johtaa tie. Lammen vedenpinnan korkeus on 79,4 metriä mpy, joka on sama kuin Hiidenjoella ja Miemaalanselällä.[2][1][4]

Vesistösuhteet muokkaa

Lampi kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Vanajan reitin valuma-alueella Hiidenjoen alueeseen. Se jaetaan vielä Hiidenjoen suualueeseen, johon lampi kuuluu. Lampeen laskee lammellepäin viettäviltä pelloilta pelto-oja. Lammen oma laskuoja lähtee kaakkoispäästä ja laskee 500 metrin päästä Raimasuota kiertävään johto-ojaan, joka laskee Hiidenjokeen 800 metriä joensuun yläpuolelle.[2][1]

Vedenlaatu muokkaa

Vedenlaatua tutkittiin talvella ja kesällä vuonna 2006. Veden näkösyvyys oli 1,1 metriä ja vedessä oli selvä humusleima. Veden happamuustaso ja puskurikyky happamoitumista vastaan olivat hyvät. Vedessä oli kuitenkin ravinteita paljon enemmän kuin suomalaisissa järvissä keskimäärin. Myös veden happipitoisuus oli rehevöityneille järville ominainen. Vesi oli kummallakin kerralla lämpötilakerrostunutta, joten näytteet otettiin päällysvedestä ja alusvedestä. Päällysveden näytteet otettiin yhden metrin syvyydestä ja alusveden 2,5 ja 3,0 metristä, ja niiden lisäksi näytteet otettiin myös pohjan tuntumasta (3,5 metriä). Päällysvedessä hapen kylläisyys kohosi yli sadan prosentin (jopa 129 %), mutta kahden metrin syvyydessä se oli enää 14 %. Pohjassa vesi oli kesälläkin melkein hapetonta, ja talvella koko järvi oli hapeton. Hapettomuus on käynnistänyt järvessä sisäisen kuormituksen, mikä kohotti veden ravinne-, rauta- ja mangaanipitoisuudet moninkertaisiksi normaaliin verrattuna. Yhteyttävän levän määrä vedessä kasvoi ylirehevöityneen järven tasolle, sillä klorofylli-a:n pitoisuudet olivat 91 milligrammaa kuutiometrissä vettä. Järven ravinne- ja ekologinen tila oli ylirehevä, mutta sen hygieninen tila hyvä.[3]

Historiaa muokkaa

Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa lampi kuului Yläneen talolle, joka sijaitsi siitä hieman länteen. Lampi oli suon ympäröimää ja rannoille ulottuivat niityt. Janakkalan kirkolta tuli tie, joka ohitti läheltä Yläneen talon.[5]

Vuoden 1962 peruskartassa Raimalammin itäpuolella oli pienempi lammikko ja peltoalueita oli nykyistä enemmän lammen ympärillä. Sen lounaispuolella sijaitsi Perttulan keskuslaitos ja Hiidenjoen rannalla oli kaksi taloa.[6][7]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Raimalampi, Hämeenlinna (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 15.10.2019.
  2. a b c d e Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 16.4.2017.
  3. a b c Jutila, Heli & Jutila, Karri & Kolunen, Kalle: Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen monisteita 12 (PDF) (ISBN 978-952-9509-53-9) 2007. Hämeenlinna: Hämeenlinnan kaupunki. Viitattu 17.4.2017.
  4. Raimalampi, Hämeenlinna (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 15.10.2019.
  5. Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050966.jpg), 1855-56
  6. Peruskartta 1:20 000. 2131 08 Hyvikkälä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1962. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 2.4.2017)
  7. Peruskartta 1:20 000. 2131 08 Hyvikkälä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1979. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 2.4.2017)