Röyttä

saari Torniossa
Tämä artikkeli kertoo Tornion satamasta ja saaresta. Samannimisestä saaresta Iin edustalla kertoo artikkeli Iin Röyttä.


Röyttä on saari, satama ja teollisuusalue Tornion kaupungin edustalla Tornionjoen suulla Perämerellä. Saareen on sekä maantie- että rautatieyhteys. Röyttässä sijaitsevat muun muassa Tornion satama, tulli sekä Outokumpu Oyj:n Tornion terästehdas. Aiemmin alueella toimi 1800-luvun loppupuoliskolta lähtien saha. Sahaustoimintaa alueella oli aina vuoteen 1986.

Röyttä
Röyttä sijaitsee aivan Tornion kaupungin eteläpäässä.
Röyttä sijaitsee aivan Tornion kaupungin eteläpäässä.

Röyttä

Koordinaatit: 65°45.6′N, 24°09.3′E

Valtio Suomi
Maakunta Lappi
Kunta Tornio
Hallinto
 – Asutustyyppi teollinen alue, entinen kylä










Röyttän saari laivayhteyden päässä TorniostaMuokkaa

Noin 300 jaa. alkoi Sellö, myöhemmin Junkkala, nousta meren pinnan yläpuolelle ja noin vuonna 1300 se oli jo Alatornion edustalla oleva ulkosaari. Röyttän niemi nousi vedestä viimeksi. Henkiveroa vuonna 1660 maksoi tällä saarella Sellön tilalla vanhemmat (2), 1 poika, 1 miniä ja 1 renki. Vuonna 1678 Sellö oli kruunun omistama ja se oli vuokrattu Lauri ja Erkki Hannunpojalle Limingasta. Sellö-/Puuluoto-talolle oli vuoden 1765 veroluettelossa merkitty 1/2 manttaalia. Tilan omisti torniolaiset porvarit vuosina 1795–1824 ja lopuksi se joutui Tornion kaupungin omistukseen vuonna 1825. Röyttän alue aina vuoteen 1957 asti osa Alatornion kuntaa. Tällöin alue siirrettiin osaksi Tornion kaupunkia.[1]

Tornion sataman siirtämisestä Röyttän saarelle päätettiin kaupungin vuoden 1762 palon jälkeen. Röyttän satama valmistui vuonna 1766. Perämeren rannikko joutui sotatoimien kohteeksi vuosina 1854-1855 Krimin sodan sotatoimien ulottuessa alueelle. Näistä sotatoimista käytettiin suomalaisittain nimitystä Oolannin sota. Sotatoimet ulottuivat Tornionjoen suistoon kesäkuussa 1854, kun 6. kesäkuuta 1854 englantilainen laivasto-osasto laski 20 miestä tarkastamaan Torniota tuhoamatta kuitenkaan kaupunkia. Seuraavana purjehduskautena syyskuussa 1855 englantilaiset palasivat Tornonjoen suistoon ryhtymättä kuitenkaan sotatoimiin. Englantilaiset kävivät kauppaa Röyttän ja Haaparannan vesialaueella torniolaisten kanssa mm. ostamalla lohta ja voita. Englantilaiset poistuivat alueelta lokakuun puoleenväliin 1855 mennessä.[2]

 
Röyttän kylä vuonna 1900 - kuvassa sen aikainen satama, johon mm. laivat pysähtyivät käydessään Röyttässä. Kuva otettu lännen eli Ruotsin rajan suunnasta, joka oli vain muutaman sadan metrin päässä Röyttästä. Kuvan oikeassa reunassa sahan lautatapuleita ja ssahan savupiippu.

Röyttän saarelle toi uutta elämää vuonna 1862 perustettu saha, joka työllisti vilkkaimmassa vaiheessaan satoja työntekijöitä. Yhteydet Röyttästä Tornion Suensaarelle hoidettiin erilaisilla pienillä aluksilla, jotka liikennöivät tyypillisesti toukokuu-lokakuun välisen ajan vuodesta. Vuonna 1875 oli liikennöinnin aloittanut S/S Wellamo, joka matkallaan Oulun ja Tornion välillä pysähtyi myös Röyttässä. Rautatien valmistuttua Tornioon 1903 laivareitit Torniosta kauemmas Suomeen kävivät kannattamattomaksi. Tornion ja Kemin välinen laivaliikenne kuitenkin jatkui, sillä matkalla kuljettiin taajaväkisten saariyhdyskuntien Röyttän ja Kuusiluodon kautta. Liikennettä hoitivat tällöin yksityisten omistamat laivat. 1900-luvun alussa yhteyttä hoiti S/S Tornio ja myöhemmin S/S Pohjola ja S/S Saaristo. Laivojen liikenne jatkui aina Toisen maailmansodan alkuvuosiin asti. Satamarata Torniosta Röyttään valmistui vuonna 1928 juuri samaan aikaan Röyttän sahan tuhoutuessa tulipalossa.[2] [3]

Toisen maailmansodan loppuvaiheessa lokakuussa 1944 käynnissä ollut Lapin sota kosketti Röyttän aluetta, kun suomalaiset tekivät maihinnousun Röyttän satamaan. Röyttän asukkaat evakuoitiin tällöin nopeasti Ruotsiin. Saksalaisten ilmavoimat pommittivat sen vuoksi Röyttän satamaa ja sen ympäristöä, jonka seurauksena satamarakenteet ja lähitalot vaurioituivat. Satamaan upposi tällöin kaksi kuljetuslaivaa ja kaatuneita suomalaisia oli 60 sotilasta. Ensi vaiheen taistelujen seurauksena Röyttän koulusta tuli haavoittuneiden sotilaiden ensiavunantopaikka ennen kuljetusta sairaalahoitoon.[1] Sodan seurauksena läheisen Kuusiluodon saaren asukkaiden asunnot tuhoutuivat ja saha siirrettiin sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Näin 1940-luvulla lopulla sahaustoiminta oli loppunut niin Röyttässä kuin Kuusiluodossa.[3]

Sahaustoiminta RöyttässäMuokkaa

Pääartikkeli: Röyttän saha

Torniolaiset P. Govenius ja C. W. Berg sekä oululaiset J. W. Snellman ja F. Granberg perustivat sahan vuonna 1862 Tornion Höyrysaha Oy:n Röyttään. Enimmillään sahalla oli töissä 500 henkeä vuonna 1905. Tältä Röyttän asutuksen "kulta-ajalta" on peräisin Röyttän Jymyä ja Suomea edustaneen Ville Pörhölän olympiakultamitali kuulantyönnössä Antwerpenistä vuodelta 1920. Sahan toiminta loppui ankaraan tulipaloon vuonna 1928, jolloin saha ja asunnot tuhoutuivat. Tällöin jäi 700-800 Röyttässä asunutta henkilöä asunnottomaksi ja työttömäksi. Asukkaat muuttivatkin suurimmaksi osaksi pois Röyttästä niin, että vuonna 1930 Röyttässä asui ainoastaan 26 perhettä eli asukkaina noin 200.[1] Toisen maailmansodan loppuvaiheessa vuonna 1944 sota pyyhkäisi Röyttän yli Röytän maihinnousun muodossa.[2]

Pietarsaarelaiset veljekset Ingvar ja Karl Nars perustivat uuden sahan yritysnimellä Oy Nars Ab Röyttään vasta vuonna 1951. Sahalle rakennettiin pistoraide, maantie kunnostettiin ja satamaa ruopattiin. Henkilöjunaliikenne alkoi vuonna 1954. Rauma-Repola osti Röyttän sahan vuonna 1962, jolloin siitä tuli Suomen suurin vientisaha ja se teki tuotantoennätyksensä vuonna 1982. Röyttään kehittyi tänä aikana asukasyhdyskunta kauppoineen ja kouluineen. Saha lakkautettiin vuonna 1985.[3]

Kromi- ja terästehdas Röyttän alueelleMuokkaa

 
Tornion tehtaan pääportti takanaan ferrokromisulatto

Uusi käänne Röyttän historiassa oli tapahtunut jo 1960-luvun puolivälissä, kun Outokumpu Oyj oli päättänyt aloittaa Keminmaan Elijärven kaivoksen kromimalminsa jalostamisen ferrokromiksi Junkkalanniemen 130 hehtaarin maa-alueellaan. Sitten seurasi II terässota (I oli Rautaruukin sijoittaminen) ruostumattoman teräksen tehtaan sijoittamisesta, ja Tornio voitti sen. Terästehdas aloitti vuonna 1976 ferrokromitehtaan vieressä Röyttässä. Tehdas on kolmenkymmenen toimintavuotensa aikana kehittynyt maailman mittakaavan tehtaaksi.[3]

Uutena toimintana Röyttän alueella on kesällä 2019 Röyttän satamaan avattu nesteytetyn maakaasun (LNG) terminaali omistajanaan Manga LNG Oy. LNG:n suurimpana käyttäjänä alkuvaiheessa oli vieressä sijainnut Outokumpu Oyj.[4]

Asutus poistuu Röyttästä - puhdas teollisuusalue satamineenMuokkaa

Viimeisinä vuosikymmeninä asutus on vähitellen poistunut kokonaan Röytän alueelta, ja koulukin lopetettiin vuonna 1993. Alueesta on syntynyt täysin Outokummun teollisuusalue. Satama muodostaa yhden kokonaisuuden tuotantolaitosten kanssa. Lähin asutus sijaitsee Puuluodossa noin kolmen kilometrin päässä tehtaista.[1]

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

  • Särkikoski, Tuomo: Outo malmi – jalo teräs: Outokummun tie ruostumattomaan teräkseen. Gummerus 2005. ISBN 952-95-0710-0

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Sanna Eskola, Kaisu Sarkkinen, Seija Jalagin, Sirpa Tuomivaara: Pirkkiön historia. Tornio: Pirkkiön kylätoimikunta, 1993. ISBN 952-90-5019-4.
  2. a b c Ilkka Teerijoki: Tornion historia 2: 1809-1918, s. 52-53, 245-250. Tornion kaupunki, 2007. ISBN 978-952-99540-2-5.
  3. a b c d Ilkka Teerijoki: Tornion historia 3: 1918-2000, s. 241-243, 414-417. Tornion kaupunki, 2010. ISBN 978-952-99540-3-2.
  4. Jarno Tiihonen: Tornioon avattu LNG-terminaali on Pohjoismaiden suurin – Kasvihuonepäästöt vähentyvät viidenneksellä YLE Uutiset. 11.6.2019. Yle.fi. Viitattu 10.3.2021.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä saariin tai saaristoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.