Keminmaa

kunta Lapin maakunnassa

Keminmaa (vuoteen 1979 asti Kemin maalaiskunta, ruots. Kemi landskommun[7]) on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnan lounaisosassa. Kunnassa asuu 7 993 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 647,14 km², josta 20,84 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 12,76 asukasta/km².

Keminmaa
Keminmaa.vaakuna.svg Keminmaa sijainti Suomi.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 65°48′05″N, 024°32′40″E
Maakunta Lapin maakunta
Seutukunta Kemi–Tornion seutukunta
Kuntanumero 241
Hallinnollinen keskus Laurila
Perustettu
Pinta-ala ilman merialueita 647,13 km²
155:nneksi suurin 2021 
Kokonaispinta-ala 647,14 km²
185:nneksi suurin 2021 [1]
– maa 626,29 km²
– sisävesi 20,84 km²
– meri 0,01 km²
Väkiluku 7 993
123:nneksi suurin 31.3.2021 [2]
väestötiheys 12,76 as./km² (31.3.2021)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 16,7 %
– 15–64-v. 57,4 %
– yli 64-v. 25,9 %
Äidinkieli 2020 [4]
suomenkielisiä 98,9 %
ruotsinkielisiä 0,2 %
saamenkielisiä 0,1 %
– muut 0,9 %
Kunnallisvero 21,25 %
137:nneksi suurin 2021 [5]
Kunnanjohtaja Mauri Posio
Kunnanvaltuusto 31 paikkaa
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • Muut
 • Vas.
 • SDP
 • Kok.
 • Ps.

13
7
7
2
1
1
www.keminmaa.fi

Vuoden 2015 alussa Kemin kaupunki sekä Keminmaan ja Simon kunnat suunnittelivat yhdistymistä uudeksi Kemin kaupungiksi.[8] Kemin ja Simon kunnanvaltuustot hyväksyivät yhdistymisehdotuksen, mutta Keminmaan valtuusto hylkäsi sen.[9]

MaantiedeMuokkaa

Keminmaan naapurikunnat ovat Kemi, Simo, Tervola ja Tornio.

230 metriä pitkä kalatie nousee 12 metriä ylös Isohaaran padon yli.

Keminmaa kuuluu Lapin kolmion alueeseen, jossa on emäksisten ja karbonaattisten kivilajien ansiosta ravinteita normaalia enemmän, minkä takia vaateliaita kasvilajeja esiintyy alueella runsaasti. Siellä on lehtoja ja aapasoita. Keminmaassa sijaitsee kaikkiaan seitsemän Natura-kohdetta: Suuripään suo- ja lehtokohde jossa kasvaa harvinaisia lajeja, monimuotoinen luonnontilaiseen suoluonnon keskittymä Martimoaapa-Lumiaapa-Penikat, vetinen Kirvesaapa, Kaltiojängän lehto, Musta-aapa, Tornivaaran lehto ja rehevä Kallinkangas.[10][11]

KylätMuokkaa

 
Keminmaan kunnanraja.

Keminmaassa sijaitsevia kyliä ovat Hirmula, Ilmola, Itäkoski, Jokisuu, Laurila, Lautiosaari, Liedakkala, Maula, Pörhölä, Ruottala, Sompujärvi, Törmä, Viitakoski, Lassila ja Länsikoski.

Keminmaan maarekisterikylät ovat Alapaakkola, Hirmula, Ilmola, Kirkonkylä, Koroiskylä, Lautiosaari ja Liedakkala.[12]

IlmastoMuokkaa

Kemi-Tornion lentoaseman ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −6,8 −6,3 −1,5 4,4 11,4 17,1 20,1 17,6 12,0 5,3 −0,8 −4,6 ka. 5,7
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −15,5 −15,3 −10,7 −4,1 1,5 7,1 10,9 8,6 4,1 −0,7 −7,0 −13,0 ka. −2,8
Sademäärä (mm) 49 38 38 27 42 43 65 60 56 61 57 44 Σ 580
Sadepäivät (d) 18 15 14 10 12 11 13 13 13 15 18 17 Σ 169
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
−6,8
−15,5
−6,3
−15,3
−1,5
−10,7
4,4
−4,1
11,4
1,5
17,1
7,1
20,1
10,9
17,6
8,6
12,0
4,1
5,3
−0,7
−0,8
−7,0
−4,6
−13,0
S
a
d
a
n
t
a
49
38
38
27
42
43
65
60
56
61
57
44


HistoriaMuokkaa

 
Pyhän Mikaelin kirkko.

Asutus Kemijokivarressa on hyvin vanhaa. Pysyvä asutus syntyi jo 1000-luvun alussa, kun Satakunnasta, Hämeestä ja Karjalasta muutti väkeä pohjoisen erämaihin. 1200-luvulla alueelle saapuivat ruotsalaiset ja saksalaiset kauppiaat, joilta saatu suola oli ratkaiseva edellytys lohikaupan vilkastumiselle.[13] Ensimmäinen kirjallinen tieto Kemin seurakunnasta on vuodelta 1329, jolloin se mainitaan kuningas Maunu Eerikinpojan kirjeessä. Samalle vuosisadalle ajoittuu kiista Uppsalan ja Turun hiippakuntien välisen rajan määrittämisestä Pohjois-Pohjanmaalla. Hiippakuntien raja muodostui lopulta Tornion ja Kemin väliin niin, että Kemin seutu jäi Turun hiippakuntaan ja sitä kautta Suomeen, kun taas Tornio kuului Uppsalan piispan hallintaan.[14] Kemin seurakunta oli laaja alue, joka ulottui pohjoisesta Lapista Haukiputaalle.

Seurakunnan ensimmäinen, katoliselta ajalta peräisin oleva kirkko on perimätiedon mukaan sijainnut Valmarinniemessä. Venäläiset ryöstivät kirkon vuonna 1473 ja polttivat sen vuonna 1517.[15] Uusi kirkko eli nykyinen Keminmaan vanha kirkko (Pyhän Mikaelin kirkko) rakennettiin vuosina 15191521. Siellä makaa vuonna 1629 kuolleen kirkkoherra Nikolaus Rungiuksen kuuluisa muumioitunut ruumis.[16] Kirkko on pohjoisin keskiaikainen kivikirkko Suomessa.

Keskiajalla myös maallinen hallinto muodostui. Keminmaan edeltäjä Kemin pitäjä oli Pohjois-Suomen vanhimpia pitäjiä ja käsitti laajimmillaan koko Peräpohjolan eli nykyiset Simon, Kemin, Tervolan ja Rovaniemen aina Kemijärvelle asti. Karjatalous alkoi kehittyä 1600-luvulta alkaen.[13]

Rovaniemi irrottautui Kemin suurpitäjästä vuonna 1785 ja Simo ja Tervola vuonna 1866. Maankohoaminen madalsi Kemijoen suuta niin, etteivät kauppiaat enää päässeet aluksillaan jokia ylös, joten meren rannalle perustettiin vuonna 1869 uudeksi kauppapaikaksi Kemin kaupunki.[13] Keminmaan uusi kirkko rakennettiin keisari Aleksanteri I:n rahoittamana vuosina 18231827 ja sen suunnitteli Carl Ludvig Engel.[17] 1860-luvulta alkaen Kemijoelle perustettiin lukuisia höyrysahoja, jotka mullistivat alueen elämän. Merkittävimpiä olivat vuonna 1874 toimintansa aloittanut Karihaaran saha ja valtion vuonna 1921 perustama Veitsiluodon saha. Teollisuuden synty kasvatti alueen väkilukua, ja niinpä iso osa aiempaa Kemin maalaiskuntaa liitettiin Kemin kaupunkiin vuoden 1931 alusta. Samalla Kemin maalaiskunta menetti lähes 15 000 asukasta ja jäljelle jäi vain 3 500.[13]

Toisen maailmansodan aikana Keminmaan nykyisen vanhustentalon paikalla Kallinjärven reunalla toimi saksalaisten leipomo, jossa leivottiin kaikki Pohjois-Suomen saksalaisjoukkojen leivät. Pölhön koulussa toimi saksalaisten upseerikerho.lähde?

Sotien jälkeen tuli jälleenrakennuksen aika. Pohjolan Voima Oy rakensi Keminmaalle vuosina 1945–1948 Isohaaran voimalaitoksen, minkä seurauksena Kemijoen lohi siirtyi historiaan ja monet niityt ja pellot jäivät veden alle. 1950-luvun lopussa aloitettiin mittava kaavoitustyö ja kunnallistekniikan kehittäminen, jonka tuloksena vuosina 1970–2005 rakennettiin yli 1600 omakotitaloa ja noin 1200 kerros- ja rivitalohuoneistoa. Vuonna 1966 silloiseen Kemin maalaiskuntaan valmistui Kuivamaito Oy:n tehdas. Elijärven kaivos avattiin vuonna 1968 ja Taivalkosken voimalaitos vuonna 1975. Vuoden 1979 alussa kunnan nimi muutettiin Kemin maalaiskunnasta Keminmaaksi.[13]

HallintoMuokkaa

Keminmaan kunnanjohtajana on työskennellyt 1. helmikuuta 2013 lähtien Mauri Posio[18]. Posio valittiin tehtävään 11 hakijan joukosta joulukuussa 2012.

Valtuustossa istuu tällä hetkellä 31 valtuutettua. Suurin puolue on Suomen Keskusta, jolla on 13 valtuutettua. Keminmaalaisten parhaaksi -ryhmällä on 7, Vasemmistoliitolla 7, Perussuomalaisilla 1, SDP:llä 2 ja Kokoomuksella yksi valtuutettu.

TalousMuokkaa

Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat älykkään liikenteen ohjaus- ja valvontajärjestelmien sekä julkisen valaistuksen toimittaja Dynniq Finland Oy, teräsrakenteisia ovia ja ikkunoita tekevä Ovira Oy ja Kuljetusliike Juhani Kiviaho.[19]

VäestönkehitysMuokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1. tammikuuta 2017 tilanteen mukainen.

Keminmaan väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
7 721
1985
  
8 798
1990
  
9 143
1995
  
9 411
2000
  
8 930
2005
  
8 926
2010
  
8 573
2015
  
8 388
2020
  
8 067
Lähde: Tilastokeskus.[20]

TaajamatMuokkaa

Vuoden 2017 lopussa Keminmaassa oli 8 296 asukasta, joista 7 362 asui taajamissa, 862 haja-asutusalueilla ja 72:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Keminmaan taajama-aste on 89,5 %.[21] Keminmaan taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:[22]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Kemin keskustaajama* 7 058
2 Koroiskylä 304

Kunnan keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kuntaan vain osittain. Keminmaan keskuspaikka Laurila ei muodosta omaa taajamaansa, vaan se on Lautiosaaren ja Liedakkalan ohella osa Kemin keskustaajamaa, joka ulottuu pääosin Kemin kaupungin ja pieneltä osin myös Tornion kaupungin alueelle.

SeurakunnatMuokkaa

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Keminmaassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[23]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Keminmaan alueella toimii Oulun ortodoksinen seurakunta.[24]

Tunnettuja keminmaalaisiaMuokkaa

Keminmaassa on myös oma tanssiseura, Aida, jonka oma sali sijaitsee Torniossa.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
  2. a b Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2021M01*-2021M03* 31.3.2021. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972-2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990-2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2021 1.12.2020. Verohallinto. Viitattu 21.3.2021.
  6. Kuntavaalit 2017, Keminmaa Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  7. Keminmaan historia
  8. Meri-Lapin uuden kunnan nimi selvillä 11.2.2015. Yle Uutiset. Viitattu 11.2.2015.
  9. Heikinmatti, Antti: Meri-Lapin suurkunta jäi syntymättä – ainakin toistaiseksi 13.4.2015. Yle. Viitattu 13.4.2015.
  10. Natura 2000 -alueet - Lappi (myös linkitetyt kohdesivut) Ympäristö. Viitattu 3.2.2018.
  11. Lapin Kolmio Metla. Viitattu 4.2.2018.
  12. Keminmaa Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 11.9.2018.
  13. a b c d e Keminmaan historia keminmaa.fi. Viitattu 18.12.2020.
  14. Hedman, 1969, s.80–82
  15. Hedman, 1969, s.93–95
  16. Keminmaa.fi: Pyhän Mikaelin kirkko keminmaa.fi. Viitattu 18.12.2020.
  17. Keminmaan seurakunta > Kirkot ja tilat > Uusi kirkko keminmaanseurakunta.fi. Viitattu 18.12.2020.
  18. Uusi kunnanjohtaja aloittaa helmikuussa 1.2.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 11.3.2013.
  19. Alueen Keminmaa yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 2.2.2018. (tietoja myös yritysten kotisivuilta)
  20. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2018.
  21. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  22. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  23. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  24. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/oulun-ortodoksinen-seurakunta

Aiheesta muuallaMuokkaa