Keminmaa

kunta Lapin maakunnassa

Keminmaa (vuoteen 1979 asti Kemin maalaiskunta, ruots. Kemi landskommun[7]) on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnan lounaisosassa. Kunnassa asuu 7 690 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 648,13 km², josta 20,95 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 12,26 asukasta/km².

Keminmaa

vaakuna

sijainti

Sijainti 65°48′05″N, 024°32′40″E
Maakunta Lapin maakunta
Seutukunta Kemi-Tornion seutukunta
Kuntanumero 241
Hallinnollinen keskus Laurila
Perustettu
Pinta-ala ilman merialueita 648,12 km²
154:nneksi suurin 2022 
Kokonaispinta-ala 648,13 km²
184:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 627,17 km²
– sisävesi 20,95 km²
– meri 0,01 km²
Väkiluku 7 690
123:nneksi suurin 31.12.2023 [2]
väestötiheys 12,26 as./km² (31.12.2023)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 16,7 %
– 15–64-v. 57,4 %
– yli 64-v. 25,9 %
Äidinkieli 2022 [4]
suomenkielisiä 98,8 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 1,0 %
Kunnallisvero 8,60 %
181:nneksi suurin 2024 [5]
Kunnanjohtaja Hannele Matinlassi
Kunnanvaltuusto 31 paikkaa
  2021–2025[6]
 • Kesk.
 • Muut
 • Vas.
 • PS
 • Kok.
 • Vihr.

10
8
6
4
2
1
www.keminmaa.fi

Vuoden 2015 alussa Kemin kaupunki sekä Keminmaan ja Simon kunnat suunnittelivat yhdistymistä uudeksi Kemin kaupungiksi.[8] Kemin ja Simon kunnanvaltuustot hyväksyivät yhdistymisehdotuksen, mutta Keminmaan valtuusto hylkäsi sen.[9]

Maantiede muokkaa

Keminmaan naapurikunnat ovat Kemi, Simo, Tervola ja Tornio.

230 metriä pitkä kalatie nousee 12 metriä ylös Isohaaran padon yli.

Keminmaa kuuluu Lapin kolmion alueeseen, jossa on emäksisten ja karbonaattisten kivilajien ansiosta ravinteita normaalia enemmän, minkä takia vaateliaita kasvilajeja esiintyy alueella runsaasti. Siellä on lehtoja ja aapasoita. Keminmaassa sijaitsee kaikkiaan seitsemän Natura-kohdetta: Suuripään suo- ja lehtokohde jossa kasvaa harvinaisia lajeja, monimuotoinen luonnontilaiseen suoluonnon keskittymä Martimoaapa-Lumiaapa-Penikat, vetinen Kirvesaapa, Kaltiojängän lehto, Musta-aapa, Tornivaaran lehto ja rehevä Kallinkangas.[10][11]

Kylät muokkaa

 
Keminmaan kunnanraja.

Keminmaassa sijaitsevia kyliä ovat Hirmula, Ilmola, Itäkoski, Jokisuu, Laurila, Lautiosaari, Liedakkala, Maula, Pörhölä, Ruottala, Sompujärvi, Törmä, Viitakoski, Lassila ja Länsikoski.

Keminmaan maarekisterikylät ovat Alapaakkola, Hirmula, Ilmola, Kirkonkylä, Koroiskylä, Lautiosaari ja Liedakkala.[12]

Ilmasto muokkaa

Kemi-Tornion lentoaseman ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −6,8 −6,3 −1,5 4,4 11,4 17,1 20,1 17,6 12,0 5,3 −0,8 −4,6 ka. 5,7
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −15,5 −15,3 −10,7 −4,1 1,5 7,1 10,9 8,6 4,1 −0,7 −7,0 −13,0 ka. −2,8
Sademäärä (mm) 49 38 38 27 42 43 65 60 56 61 57 44 Σ 580
Sadepäivät (d) 18 15 14 10 12 11 13 13 13 15 18 17 Σ 169
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
−6,8
−15,5
−6,3
−15,3
−1,5
−10,7
4,4
−4,1
11,4
1,5
17,1
7,1
20,1
10,9
17,6
8,6
12,0
4,1
5,3
−0,7
−0,8
−7,0
−4,6
−13,0
S
a
d
a
n
t
a
49
38
38
27
42
43
65
60
56
61
57
44


Historia muokkaa

 
Pyhän Mikaelin kirkko.

Asutus Kemijokivarressa on hyvin vanhaa. Pysyvä asutus syntyi jo 1000-luvun alussa, kun Satakunnasta, Hämeestä ja Karjalasta muutti väkeä pohjoisen erämaihin. 1200-luvulla alueelle saapuivat ruotsalaiset ja saksalaiset kauppiaat, joilta saatu suola oli ratkaiseva edellytys lohikaupan vilkastumiselle.[13] Ensimmäinen kirjallinen tieto Kemin seurakunnasta on vuodelta 1329, jolloin se mainitaan kuningas Maunu Eerikinpojan kirjeessä. Samalle vuosisadalle ajoittuu kiista Uppsalan ja Turun hiippakuntien välisen rajan määrittämisestä Pohjois-Pohjanmaalla. Hiippakuntien raja muodostui lopulta Tornion ja Kemin väliin niin, että Kemin seutu jäi Turun hiippakuntaan ja sitä kautta Suomeen, kun taas Tornio kuului Uppsalan piispan hallintaan.[14] Kemin seurakunta oli laaja alue, joka ulottui pohjoisesta Lapista Haukiputaalle.

Seurakunnan ensimmäinen, katoliselta ajalta peräisin oleva kirkko on perimätiedon mukaan sijainnut Valmarinniemessä. Venäläiset ryöstivät kirkon vuonna 1473 ja polttivat sen vuonna 1517.[15] Uusi kirkko eli nykyinen Keminmaan vanha kirkko (Pyhän Mikaelin kirkko) rakennettiin vuosina 15191521. Siellä makaa vuonna 1629 kuolleen kirkkoherra Nikolaus Rungiuksen kuuluisa muumioitunut ruumis.[16] Kirkko on pohjoisin keskiaikainen kivikirkko Suomessa.

Keskiajalla myös maallinen hallinto muodostui. Keminmaan edeltäjä Kemin pitäjä oli Pohjois-Suomen vanhimpia pitäjiä ja käsitti laajimmillaan koko Peräpohjolan eli nykyiset Simon, Kemin, Tervolan ja Rovaniemen aina Kemijärvelle asti. Karjatalous alkoi kehittyä 1600-luvulta alkaen.[13]

Rovaniemi irrottautui Kemin suurpitäjästä vuonna 1785 ja Simo ja Tervola vuonna 1866. Maankohoaminen madalsi Kemijoen suuta niin, etteivät kauppiaat enää päässeet aluksillaan jokia ylös, joten meren rannalle perustettiin vuonna 1869 uudeksi kauppapaikaksi Kemin kaupunki.[13] Keminmaan uusi kirkko rakennettiin keisari Aleksanteri I:n rahoittamana vuosina 18231827 ja sen suunnitteli Carl Ludvig Engel.[17] 1860-luvulta alkaen Kemijoelle perustettiin lukuisia höyrysahoja, jotka mullistivat alueen elämän. Merkittävimpiä olivat vuonna 1874 toimintansa aloittanut Karihaaran saha ja valtion vuonna 1921 perustama Veitsiluodon saha. Teollisuuden synty kasvatti alueen väkilukua, ja niinpä iso osa aiempaa Kemin maalaiskuntaa liitettiin Kemin kaupunkiin vuoden 1931 alusta. Samalla Kemin maalaiskunta menetti lähes 15 000 asukasta ja jäljelle jäi vain 3 500.[13]

Toisen maailmansodan aikana Keminmaan nykyisen vanhustentalon paikalla Kallinjärven reunalla toimi saksalaisten leipomo, jossa leivottiin kaikki Pohjois-Suomen saksalaisjoukkojen leivät. Pölhön koulussa toimi saksalaisten upseerikerho.lähde?

 
Isohaaran vesivoimalaitos valmistui vuonna 1949.

Sotien jälkeen tuli jälleenrakennuksen aika. Pohjolan Voima Oy rakensi Keminmaalle vuosina 1945–1948 Isohaaran voimalaitoksen, minkä seurauksena Kemijoen lohi siirtyi historiaan ja monet niityt ja pellot jäivät veden alle. 1950-luvun lopussa aloitettiin mittava kaavoitustyö ja kunnallistekniikan kehittäminen, jonka tuloksena vuosina 1970–2005 rakennettiin yli 1600 omakotitaloa ja noin 1200 kerros- ja rivitalohuoneistoa. Vuonna 1966 silloiseen Kemin maalaiskuntaan valmistui Kuivamaito Oy:n tehdas. Elijärven kaivos avattiin vuonna 1968 ja Taivalkosken voimalaitos vuonna 1975. Vuoden 1979 alussa kunnan nimi muutettiin Kemin maalaiskunnasta Keminmaaksi.[13]

Hallinto muokkaa

Keminmaan kunnanjohtaja on Hannele Matinlassi. Kunnanvaltuusto valitsi hänet tehtäväänsä kesäkuussa 2022.[18] Matinlassin edeltäjä oli Mauri Posio, joka toimi kunnanjohtajana vuosina 2013[19]–2022. Posio valittiin tehtävään joulukuussa 2012, ja syyskuussa 2018 hänet valittiin uudelle kuuden vuoden määräaikaiselle kaudelle.[20] Hän irtisanoutui tehtävästään huhtikuussa 2022.[21]

Keminmaan kunnanvaltuustossa on 31 valtuutettua. Kaudella 2021–2025 suurin puolue on keskusta, jolla on 10 valtuutettua. Keminmaalaisten parhaaksi -ryhmällä on 8 valtuutettua, vasemmistoliitolla 6 valtuutettua, perussuomalaisilla 4 valtuutettua, kokoomuksella 2 valtuutettua ja vihreillä yksi valtuutettu.[6]

Talous muokkaa

Vuonna 2021 viisi eniten yhteisöveroa maksaneet yrityksen olivat kattoristikoiden valmistukseen erikoistunut Keminmaan Puurakenne Oy, metalliteollisuuden alihankintayritys TT-Teknologia Oy, nosturipalveluita tarjoava Liftlink Oy, talonrakennukseen erikoistunut Nordic PolarHouse Oy ja kuljetusliike Juhani Kiviaho Oy. [22]

Väestönkehitys muokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1975 lähtien. Käytetty aluejako on 1. tammikuuta 2023 tilanteen mukainen.

Keminmaan väestönkehitys 1975–2020
Vuosi Asukkaita
1975
  
7 007
1980
  
7 721
1985
  
8 798
1990
  
9 143
1995
  
9 411
2000
  
8 930
2005
  
8 926
2010
  
8 573
2015
  
8 388
2020
  
7 984
Lähde: Tilastokeskus.[23]

Taajamat muokkaa

Vuoden 2022 lopussa Keminmaassa oli 7 771 asukasta, joista 6 842 asui taajamissa, 854 haja-asutusalueilla ja 75:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Keminmaan taajama-aste on 88,9 %.[24] Keminmaan taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:[25]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2022)
1 Kemin keskustaajama* 6 597
2 Koroiskylä 245

Kunnan keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kuntaan vain osittain. Keminmaan keskuspaikka Laurila ei muodosta omaa taajamaansa, vaan se on Lautiosaaren ja Liedakkalan ohella osa Kemin keskustaajamaa, joka ulottuu pääosin Kemin kaupungin ja pieneltä osin myös Tornion kaupungin alueelle.

Seurakunnat muokkaa

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Keminmaassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[26]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Keminmaan alueella toimii Oulun ortodoksinen seurakunta.[27]

Tapahtumat muokkaa

Vanhoillislestadiolaisten suviseurat on järjestetty Keminmaassa vuonna 1980.[28]

Tunnettuja keminmaalaisia muokkaa

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. a b Väkiluku kasvoi eniten Uudellamaalla vuonna 2023 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2024.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Väestörakenne 26.5.2022. Tilastokeskus. Viitattu 12.9.2023.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. a b Kuntavaalit 2021, Keminmaa Oikeusministeriö. Viitattu 6.2.2023.
  7. Keminmaan historia (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. Meri-Lapin uuden kunnan nimi selvillä 11.2.2015. Yle Uutiset. Viitattu 11.2.2015.
  9. Heikinmatti, Antti: Meri-Lapin suurkunta jäi syntymättä – ainakin toistaiseksi 13.4.2015. Yle. Viitattu 13.4.2015.
  10. Natura 2000 -alueet - Lappi (myös linkitetyt kohdesivut) Ympäristö. Viitattu 3.2.2018.
  11. Lapin Kolmio Metla. Arkistoitu 4.2.2018. Viitattu 4.2.2018.
  12. Keminmaa Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 11.9.2018.
  13. a b c d e Keminmaan historia keminmaa.fi. Viitattu 18.12.2020.
  14. Hedman, 1969, s.80–82
  15. Hedman, 1969, s.93–95
  16. Keminmaa.fi: Pyhän Mikaelin kirkko keminmaa.fi. Viitattu 18.12.2020.
  17. Keminmaan seurakunta > Kirkot ja tilat > Uusi kirkko keminmaanseurakunta.fi. Viitattu 18.12.2020.
  18. Moliis, Pekka: Hannele Matinlassi johtoon Keminmaalla Kuntalehti. 17.6.2022. Viitattu 6.2.2023.
  19. Hiltula, Kimmo & Marttala, Karoliina: Uusi kunnanjohtaja aloittaa Keminmaassa Yle Uutiset. 1.2.2013. Viitattu 6.2.2023.
  20. Ylönen, Jorma: Keminmaa valitsi Mauri Posion - jälleen yhden äänen erolla Kuntalehti. 20.9.2018. Viitattu 6.2.2023.
  21. Moliis, Pekka: Mauri Posio lopetti rimpuilun Keminmaalla Kuntalehti. 6.4.2022. Viitattu 6.2.2023.
  22. Kaivoskoneita valmistava Sandvik ylivoimaisesti suurin yhteisöveron maksaja Pirkanmaalla – katso, mikä yritys maksoi eniten veroja kunnassasi Yle Uutiset. 9.11.2022. Viitattu 10.5.2023.
  23. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972-2022 Tilastokeskus. Viitattu 2.3.2024.
  24. Taajama-aste alueittain, 2022 Tilastokeskus. Viitattu 2.3.2024.
  25. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain, 2022 Tilastokeskus. Viitattu 2.3.2024.
  26. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  27. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/oulun-ortodoksinen-seurakunta
  28. Saarna-arkisto Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry. Arkistoitu 28.6.2022. Viitattu 27.6.2022.
  29. Kangosjärvi, Jaakko: Tuhansien julkkisten maa. Helsingin Sanomat, 5.7.2008. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.3.2024.

Aiheesta muualla muokkaa