Maula
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Korjattava tietosanakirjamaiseksi tekstiksi. |
Maula on kylä Keminmaan kunnassa. Maulan kohdalla Kemijokivarren asutus on varsin tiivistä. Kylällä onkin satoja vakinaisia asukkaita ja lukuisia kesämökkejä.
Historia
muokkaaVarhaismetallikausi
muokkaaMaulasta on tunnistettu ainakin kaksi varhaismetallikautiseksi tulkittua asuinpaikkaa. Näistä Keronmäen asuinpaikka sijaitsee Kemijoen itärannalla, Maihkilanvaaran lounaisreunalla. Alueelta on tehty useita merkittäviä löytöjä, kuten liesikiveyksiä, pronssikirveen valamiseen käytetty valinmuotti, suksi sekä kvartsiesineistöä. Löytöjen perusteella on esitetty, että kyseessä on niin sanottu Alapaakkolan valimo, jossa olisi valmistettu itäisen tyypin Mälar-kirveitä. Ajoituksellisesti paikka sijoittuu todennäköisesti pronssikauden loppuvaiheeseen.
Toinen mahdollinen varhaismetallikautinen asuinpaikka sijaitsee niin ikään Kemijoen itärannalla, noin 740 metrin päässä Maulan koulusta itään, Ruonavaaran koillisreunassa, muinaiselle rantatörmälle sijoittuvalla alueella.[1]
1800-luku
muokkaaMaulan ja muiden Kemijoen varren kylien elinkeinorakenne on perinteisesti ollut monipuolinen, koostuen maanviljelystä, karjataloudesta, kalastuksesta, metsästyksestä sekä metsänhoidosta. Tällainen elinkeinojen yhdistelmä on mahdollistanut taloudellisen toimeentulon turvaamisen ilman riippuvuutta yksittäisestä tuotantosuunnasta. 1800-luvun lopulla Maulassa toimi useita kestikievareita, kuten Snikkarila ja Rantamaula, jotka ilmensivät alueen kehittyvää palvelurakennetta ja toimivat osana paikallista liikenne- ja vieraanvaraisuusverkostoa.
Alapaakkolan väestönkasvu oli 1800-luvun jälkipuoliskolla kunnan keskimääräistä tasoa nopeampaa. Kasvu ei kuitenkaan ollut yksinomaan seurausta muuttovoitosta, vaan kylästä tapahtui myös siirtolaisuutta, erityisesti nuorten keskuudessa, jotka suuntautuivat Amerikkaan paremman toimeentulon toivossa. Tällainen siirtolaisuus oli tyypillistä koko Pohjois-Suomessa, jossa 1800–1900-lukujen taitteessa suuri osa nuoresta väestöstä hakeutui siirtolaisiksi erityisesti Pohjois-Amerikkaan, osana laajempaa yhteiskunnallista ja taloudellista murrosvaihetta (esim. Kero 1996[2]).
Lautta joen yli
muokkaa
Alapaakkolan lauttaosuuskunta perustettiin vuonna 1922 vastaamaan tarpeeseen helpottaa kesäaikaista ylikulkua Kemijoen yli heinäniityille. Lauttapaikaksi valikoitui Pulkkisen ja Wittaniemen vastarannat, ja varsinainen liikennöinti käynnistyi vuonna 1923. Osuuskunnan toiminta oli kytköksissä paikalliseen maatalouselinkeinoon, erityisesti niittytalouteen, jonka vähittäinen hiipuminen johti myös ylikulkutarpeen vähenemiseen. Lauttaliikenteen arvioidaan päättyneen todennäköisesti vuonna 1968. [3]
Kylän palvelut
muokkaaTaivalkosken nuorisoseura
muokkaaMaulassa toimii edelleen Taivalkosken nuorisoseura, jonka juuret ulottuvat vuoteen 1897, jolloin Ala-Kemin nuorisoseuran alaisuuteen perustettiin Alapaakkolan lukuyhdistys. Yksi yhdistyksen perustamisen taustasyistä oli tarve kehittää nuorisolle sivistyksellisiä ja ohjattuja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Ennen nuorisoseuratoiminnan vakiintumista nuorten kokoontumisia oli järjestänyt eläkkeelle jäänyt merikapteeni Sarell, jonka pirtissä Taivalkosken rannalla pidetyt nurkkatanssit ja kökkiäiset olivat herättäneet paheksuntaa paikallisyhteisössä.
Varsinainen Taivalkosken nuorisoseura perustettiin opettaja Koskisen aloitteesta 13. tammikuuta 1901, ja jo ensimmäisen toimintavuoden aikana jäsenmäärä nousi yli sadan. Seura järjesti runsaasti iltamia ja muuta kulttuuritoimintaa. Nuorisoseurantalon rakentaminen toteutettiin talkootyönä, ja sen avajaisia vietettiin 27. lokakuuta 1907.
1930-luku oli yhdistyksen toiminnan kannalta erityisen aktiivinen. Vuonna 1934 järjestettiin muun muassa syys-, itsenäisyys-, joulu-, kalevala-, äitienpäivä- ja kesäjuhlat, minkä lisäksi pidettiin 35 iltamaa. 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla yhdistyksellä oli yli sata jäsentä. Toiminnan monipuolisuutta ilmensi myös seuran oma lehti Revontulet, joka ilmestyi aktiivisimpina vuosina lähes kuukausittain.[4] Otteita ja tiivistelmiä näistä voi käydä lukemassa Vertimuksen sivuilta. [5] Muun muassa nimimerkki Repo kyhäili niihin ahkerasti ”Revon kirjeitä”.
Nykyisin seuran taloa käytetään lähinnä erilaisiin tilaisuuksiin ja on vuokrattavissa juhlatilana.[6]
Terveystalo ja kyläläisten hyvinvointi
muokkaaKunnan maalle Maulan koulun läheisyyteen rakennettiin terveystalo vuonna 1949. Tähän saatiin valtion tuen lisäksi varoja Keminmaan ruotsalaiselta kummikunnalta ja Suomen Huoltojärjestöltä.[4]Kunta myi terveystalon vuonna 2000.
Hanna Sutinen toimi vuosina 1937–1950 kätilönä Maulassa ja tuli vuosien aikana kylän äideille varsin tutuksi. Hannan kerrotaan olleen hyvä keräämään jäseniä kunnan SPR-toimintaan; ennen synnytystä hänellä kuuluu olleen tapana kysyä "että onkos ne jäsenasiat kunnossa".[7]
Maulassa toimi 1900-luvun tienoolla tunnettuja hierojia ja jäsenkorjaajia. Heistä yksi oli Erkki Rantamaula, joka opetti taitonsa Matti Kaupille. Matti oli taitava jäsen- ja nivelvaurioiden korjaaja ja hän puolestaan opetti taitonsa pojalleen Heimolle.
Koulut
muokkaaMaulassa ”ylhäisempi sekakansakoulu” aloitti toimintansa vuonna 1900. Tämä oli tulosta edellisen vuoden lopulla sinnikkäiden alapaakkolalaisten tulosta, jotka saivat kuntakokouksen myöntymään hankkeeseen.[8] Uutta koulua ei alettu rakentamaan, vaan ostettiin Mäkimaulan tila, johon koulu sijoitettiin. Yksi Maulan koulun pitkäaikaisimmista opettajista oli Betty Lackström, joka osallistui innokkaasti myös nuorisoseuratoimintaan.[4] Vanha kansakoulu koettiin epäkäytännölliseksi ja uusi koulu rakennettiin vuonna 1964. Sen toiminta puolestaan päättyi vuonna 2007 ja kunta myi koulukiinteistön huutokaupalla pois vuonna 2015. Maulassa toimiva piirikirjasto lopetettiin vuonna 1971.
Maulan Baari
muokkaaMaulan tunnetuin paikka lienee ollut Maulan Baari. Se palveli asiakkaitaan 45 vuotta, vuosina 1963–2008.
Muuta
muokkaaPuhelinkeskus tuli Maulan kylälle 1920-luvulla. Kylällä oli aikoinaan oma posti ja postipankki sekä ainakin kaksi kauppaa. Näitä olivat ”Puupää” eli Alapaakkolan Kemin Osuuskauppa (avattiin 1906) ja ”Sattuma”. 1950-luvulla E. Maunu siirsi kauppansa Törmästä Maulaan. Kylässä oli myös Keskimaulan K-kauppa lähellä Itäkosken rajaa vuoteen 1991 saakka. Posti ja postipankki suljettiin vuonna 1990 ja kaupat lopettivat toimintansa myöhemmin.[4]
Maulassa on seurakuntatalo, joka on valmistunut vuonna 1981. Sen on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Pirkko ja Risto Jämsä. [9]
Kylässä sijaitsee puurakenteinen tornimuuntamo, joita esiintyi yleisesti Suomessa vielä 1950-luvulla. Nykyisin tällaisia rakennelmia on jäljellä arviolta alle sata kappaletta. Lisätietoa puutornimuuntamoista ja niiden historiasta löytyy Maarit Verrosen kirjasta Puutornimuuntamot: tarinoita sähkönsiirrosta, joka dokumentoi näiden rakennelmien merkitystä ja nykytilaa. [10]
Harrastustoiminta
muokkaaVuonna 1968 Maulaan avattiin kuntorata/hiihtolatu, joka sai valaistuksen 1980-luvun alussa. Maulassa on myös urheilukenttä, joka talvisin jäädytetään luistelua varten.
Maula on metsästysseura Piilukkojen kotipaikka.
Maulassa on kyläläisten yhteisesti kunnostama iso soutuvene ja onpa kylällä oma "VPK":kin.
Lähteet
muokkaa- ↑ Kotivuori, H. & Torvinen, M.: Länsi-Pohjan kiinteät muinaisjäännökset. Lapin seutukaavaliitto. s. 69. Julkaisu n:o 117/A., 1992.
- ↑ Kero, Reino.: Suureen Länteen: Siirtolaisuus Suomesta Pohjois-Amerikkaan. Siirtolaisuusinstituutti, 1996, nro 4. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Keminmaa-Seura ry, toimittaja Eero Yliniemi: Väylän kyydissä, s. 52 - 65. Keminmaa-Seura ry, 2011.
- ↑ a b c d Koivunen, Vahtola, Satokangas ja Itkonen: Keminmaan historia. Keminaan kunta ja Keminmaan seurakunta, 1997.
- ↑ Maarit Tillman-Leino: Vertimus https://vertimus.fi/. Viitattu 4.5.2025.
- ↑ Taivalkosken nuorisoseura ry facebook.com.
- ↑ Keminmaa lehti keminmaa.fi. Viitattu 10.3.2018.
- ↑ Lassila, Juhani: [http://jultika.oulu.fi/files/isbn9514264541.pdf LAPIN KOULUTUSHISTORIA - KIRKOLLINEN ALKUOPETUS, KANSA-, PERUS- JA OPPIKOULUT, OSA 1] Väitöskirja. Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö, Oulun yliopisto.
- ↑ Keminmaan seurakunta keminmaanseurakunta.fi. Arkistoitu 11.3.2018. Viitattu 10.3.2018.
- ↑ Verronen, Maarit.: Puutornimuuntamot: Tarinoita sähkönsiirrosta. Aviador, 2017., 2017. Teoksen verkkoversio.
