Avaa päävalikko

Pyhäjoki (joki Säkylässä)

joki Säkylässä

Pyhäjoki on 22 kilometriä pitkä joki Säkylässä Satakunnassa. Se on yhdessä Yläneenjoen kanssa toinen Säkylän Pyhäjärveen laskevasta kahdesta suuremmasta joesta ja se kuuluu Eurajoen vesistön Pyhäjärven valuma-alueeseen. Pyhäjoki on pinta-alaltaan 71 km² suuruisen Pyhäjoen valuma-alueen laskujoki.[1][2] Huomattavin asutus joen varressa on joesta nimensä saanut Säkylän Pyhäjoen kylä.[3]

Pyhäjoki (Säkylä)
Pyhäjoki elokuussa 2012 yhdystien 12699 sillalta.
Pyhäjoki elokuussa 2012 yhdystien 12699 sillalta.
Laskupaikka Pyhäjärvi, Säkylä
61°1.534′N, 22°22.575′E
Maat Suomen lippu Suomi
Pituus 22 [1] km
Valuma-alue 71,33 [1] km²

MaantietoMuokkaa

Pyhäjoki laskee Pyhäjärveen Pyhäjoen kylän kohdalla järven itärannalla. Seututie 204 ylittää joen Pyhäjoen kylän itäpuolella. Eräs Pyhäjoen määrittelijä on Säkylänharju, jonka suuntainen joki on. Harjun pohjavesiä purkautuu harjun juurella lukuisista lähteistä ja suonreunamilta ja vastaa siten osasta joen virtaamasta. Joki seuraa harjua kaakko-luode-suuntaisena. Vaikka joki virtaa joen alajuoksulla sen luonnollisessa uomassaan, on monet joen sivuhaarat suoristettu ja liitetty laajempaan ojitusverkkoon. Pisimmälle joen valuma-alue ulottuu Korpiniitulla, joka rajautuu idässä Virttaaseen. Korkeuseroa Korpiniitulta joen suulle kertyy 35 metriä.[1][2]

Varsinkin joen alajuoksulla havaitaan joen kulussa meanderointia, joka alkaa Säkylän ja Loimaan välisellä rajalla ennen Luvissanojan liittymää. Meaderointi johtuu savi-, hiekka- ja moreenimaasta, jossa joki kulkee. Juoluoita joella ei kuitenkaan ole.[2][4] Joen meanderointi oli entisinä aikoina voimakkaampaa. Jokea on siis oiottu vuosien saatossa.[5]

Joki virtaa pääosin Säkylässä, mutta sen latvat ulottuvat myös Pöytyä (Yläne), Oripään ja Loimaan (Alastaro) puolelle ja pohjoisessa rajaksi nousee Säkylänharju ja Virttaankangas. Kuntien välinen raja poikkeaa joen kohdalla yleislinjastaan ja kulkee molemmin puolin Pyhäjokea lähellä sen uomaa noin 2,5 kilometriä. Joen uoma jää tällöin Säkylän alueelle.[1][2]

Valuma-alueen kuvailuMuokkaa

Pyhäjoki on Pyhäjoen valuma-alueen laskujoki. Sen valuma-alueen pinta-ala on 77,5 km². Pohjoisessa valuma-alue rajautuu Köyliönjärven valuma-alueeseen, joka kuuluu myös Eurajoen valuma-alueeseen. Idässä on Loimijoen valuma-alue, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistöön. Etelässä on Yläneenjoen valuma-alue, joka sekin kuuluu Eurajoen vesistöön.[1]

Pääuoman alajuoksulla ensimmäisten 9,5 kilometrin matkalla joen leveys on yli 5 metriä. Pääuomaksi voidaan lukea ne joen haarat, jotka johtavat kohti 5 kilometriä pitkää Kahilanojaa, koska sen valuma-alue on vielä 21,1 km². Näin perustellen Pyhäjoki on 22 kilometriä pitkä.[1]

Tärkeimmät sivuhaarat ovat Pyhäjoen alkujuoksulta lukien seuraavat ojat (suluissa on näiden yhtymäkohta alajuoksulta mitattuna).[1]

  • Myllyumpaidanoja (9,5 km) on 4,6 kilometriä pitkä ja sen valuma-alue on 10,9 km². Sen alajuoksu on 1,8 kilometrin matkalta yli 5 metriä leveää. Oja, kuten myös sen haara Koskenalustenoja, saa vetensä Säkylänharjun rinteiltä. Yläjuoksun korkeus merenpinnasta mitattuna on 95 metriä, joten pudotusta tulee 30 metriä.
  • Markanoja (10,6 km) yhtyy Pyhäjokeen vasemmalta ja on 6,1 kilometriä pitkä. Sen valuma-alue on pinta-alaltaan 12,4 km². Yläjuoksun korkeus merenpinnasta mitattuna on 81 metriä, joten pudotusta tulee 16 metriä.
  • Kahilanojan haarassa on Pyhäjoen korkeus merenpinnasta 80 metriä. Yläjuoksun peltoaukeat ovat melko tasaisia eikä korkeuseroja synny enää. Vasemman haaran valuma-alue on 6,4 km² ja oikeanpuolen 21,1 km². Kahilanojaan yhtyy pieni oja Myllylähteeltä, josta purkautuu noin 6000 m³ vuorokaudessa. Toisesta Kankaanrannan lähteistä virtaa noin 4500 m³ vuorokaudessa.[6][7][8]

Veden laatu ja suojelutyöMuokkaa

Koska Pyhäjoen töyräät ovat pääosin savimaata, kulkeutuu sadevesien mukana kiintoainetta ravintoaineksen mukana veteen. Valuma-alueesta on peltoa 23%.[9] Pyhäjoesta purkautui typpeä Pyhäjärveen 1980-luvulla 39 tonnia, 1990-luvulla 43 tonnia ja 2000-luvun puoleenväliin mennessä 50 tonnia vuodessa. Fosforia purkautui vastaavasti 2,1 tonnia, 1,7 tonnia ja 1,9 tonnia vuodessa. Päästöjä pyritään pienentämään saostamalla kiintoainesta patoaltaiden avulla, tekemällä ravinteita pysäyttäviä suodatinkenttiä ja rakentamalla kosteikkoja. Peltojen laidoille on jätetty myös suoja-alueita. Jätevesien käsittelyä pyritään tehostamaan viemäröinnillä ja haja-asutusalueilla hiekkakentillä.[6][10]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 2.4.2012.
  2. a b c d Pyhäjoki, Säkylä (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 21.11.2014.
  3. Nukki, Heli (toim.): Pyhäjoen koulupiirin kyläyhdistyksen toiminta-alueen kyläsuunnitelma. Pyhäjärvi-instituutin julkaisuja. Sarja B nro 5. Eura: Pyhäjärvi-instituutti, 2004. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 9.5.2009).
  4. Kuusisto, Esko: Säkylän Pyhäjärven vesitase ja säännöstely. Helsinki: Vesihallitus, 1976. ISBN 951-46-1794-0. Verkkoversio (pdf) (viitattu 21.11.2014).
  5. Vanhat kartat: Köyliön alue, suoraan kartalle, vuosi tuntematon
  6. a b Mattila, Harri & al. (toimituskunta): Pyhäjärvi - Yhteistyöllä vauhtia vesiensuojeluun Lounais-Suomessa. (Pyhäjärven suojelurahaston 1. toimikauden loppuraportti). Uusikaupunki: Pyhäjärvi-instituutti, 2001. ISBN 952-9682-25-5.
  7. Kartta Eurajoen ja Lapinjoen vesistöalueista Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 13.12.2009.
  8. Alastaron Myllylähde Alastaro kotiseutumme. Alastaro-seura. Viitattu 30.9.2010.
  9. Pyhäjärvi Pyhäjärven suojeluohjelma. Pyhäjärvi-instituutti. Viitattu 30.6.2009.
  10. Tarvainen, Marjo & Ventelä, Anne-Mari: Pyhäjärven suojelutyö 2000-2006. Eura: Pyhäjärvi-instituutti, 2007. ISBN 978-952-9682-48-5. Teoksen verkkoversio (pdf).

Aiheesta muuallaMuokkaa