Avaa päävalikko

Yläneenjoki on 38 kilometriä pitkä joki Pöytyällä Yläneellä Varsinais-Suomessa. Se laskee Säkylän Pyhäjärveen ja kuuluu Eurajoen vesistön Pyhäjärven valuma-alueeseen. Yläneenjoki on pinta-alaltaan 239 km² suuruisen Yläneenjoen valuma-alueen laskujoki. Se laskee Pyhäjärveen sen eteläpäässä Pehkurannan länsiosassa Kromonokan vierestä. Joen keskimääräinen virtaus vaihtelee vuosittain pääasiassa sademäärien mukaan 1,2 m³/s−3 m³/s.[1][2]

Yläneenjoki
Yläneenjokea Yläneen kirkonkylän luona
Yläneenjokea Yläneen kirkonkylän luona
Laskupaikka Pyhäjärvi, Pöytyä
60°54.02′N, 22°22.484′E
Maat Suomen lippu Suomi
Pituus 38 [1] km
Valuma-alue 239 [1] km²

Valuma-alueen kuvausMuokkaa

Yläneenjoki on Yläneenjoen valuma-alueen laskujoki ja valuma-alueen pinta-ala on 239 km². Pohjoisessa valuma-alue rajautuu Pyhäjoen valuma-alueeseen, joka kuuluu myös Eurajoen vesistöön, sekä idässä Loimijoen valuma-alueeseen ja Aurajoen vesistöön. Lännessä se rajoittuu Laajoen vesistöön.

Joki virtaa pääosin entisen Yläneen kunnan alueella Pöytyällä, mutta sen latvat ulottuvat myös Oripään ja Loimaan (Alastaro) puolelle. Valuma-alueesta 22 % on peltoa.[3][4]

Tärkeimmät sivuhaarat ovat Yläneenjoen alkujuoksulta lukien seuraavat ojat (suluissa on näiden yhtymäkohta alajuoksulta mitattuna).[1]

  • Savonoja (2,1 km) on 5,8 kilometriä pitkä ja sen valuma-alue on 27,2 km². Ojan yläjuoksu virtaa 60 metriä merenpinnan yläpuolella, joten pudotusta tulee 10 metriä.
  • Kreivilänoja (11,6 km) on 3,1 kilometriä pitkä ja sen valuma-alue on 24,5 km².
  • Myllyoja (30,0 km) on 6,1 kilometriä pitkä ja sen valuma-alue on 23,4 km². Yhtymäkohta on jo 25 metriä ylempänä kuin joen suisto.
  • Peräsuonoja (32,5 km) on 3,8 kilometriä pitkä ja valuma-alue on 20,1 km².

Joki jatkuu Peräsuonojasta vielä Makkarkosken kylän läpi 5,3 kilometriä. Latvavesien valuma-alue on 27,3 km². Muita Yläneenjoen sivuhaarjoja ovat Yläneen Myllyoja, Lietsanoja, Kärrilänoja, Imponoja, Vehmasoja, Kiimassuonoja, Tourulanoja, Oripään Myllyoja, Liinoja, Vuotavanoja ja Kullansuonoja.

Veden laatu ja suojelutyöMuokkaa

Yläneenjoen suurimmat kuormittajat ovat maatalous ja haja-asutus, joiden päästämät ravinteet kulkeutuvat joen mukana myös Pyhäjärveen. Typpikuormitys Pyhäjärveen oli 1980-luvulla 123 tonnia, 1990-luvulla 158 tonnia ja 2000-luvun alkupuoliskolla 184 tonnia vuodessa. Fosforikuormitus oli samaan aikaan vastaavasti 8,4 tonnia, 8,1 tonnia ja 8,3 tonnia vuodessa. Viemäreiden vuoto aiheutti 1990-luvun alkupuoliskolla yli 20 % näytteistä huonoja tuloksia. Suojelutoimien johdosta tilanne on parantunut huomattavasti ja huonoja näytteitä on saatu enää alle 10 %.[2][5]

Suojelutyö on alkanut 1990-luvun puolessavälissä. Ojien virtausta on hidastettu patoamalla niille laskeutusaltaita, suodattimia ja rakentamalla kosteikkoja, joiden läpi ojien vedet kulkeutuvat. Peltojen reunoille on jätetty suojavyöhykkeitä, jotta sadevedet eivät kuljettaisi kiintoainesta ojiin. Suodatinkenttiä, laskeutumisaltaita ja koskeikkoja ovat esimerkiksi Kiimassuonojan kenttä, Susiniemen koskeikko, Imponojan kosteikko, Tourulan patoallas-kosteikko ja Liinojan padot.[5][2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 2.4.2012.
  2. a b c Mattila, Harri & al. (toimituskunta): Pyhäjärvi - Yhteistyöllä vauhtia vesiensuojeluun Lounais-Suomessa. (Pyhäjärven suojelurahaston 1. toimikauden loppuraportti). Uusikaupunki: Pyhäjärvi-instituutti, 2001. ISBN 952-9682-25-5.
  3. Kartta Eurajoen ja Lapinjoen vesistöalueista Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 13.12.2009.
  4. Pyhäjärvi Pyhäjärven suojeluohjelma. Pyhäjärvi-instituutti. Viitattu 30.6.2009.
  5. a b Tarvainen, Marjo & Ventelä, Anne-Mari: Pyhäjärven suojelutyö 1000-2006. Eura: Pyhäjärvi-instituutti, 2007. ISBN 978-952-9682-48-5. Teoksen verkkoversio (pdf).

Aiheesta muuallaMuokkaa