Punnus (v:sta 1948 ven. Красноозёрное, Krasnoozjornoje tai Красноозерное, Krasnoozernoje) on Suomen entiseen Muolaan kuntaan kuulunut kylä ja nykyisen Venäjän Leningradin alueen Käkisalmen piirin Punnuksen eli Krasnoozernojen kunnan keskuskylä Karjalankannaksella. Kylä sijaitsee Punnusjärven luoteisrannalla.

Varhaishistoria

muokkaa

Punnuksen kylän sekä samannimisen järven ja joen nimen sanotaan olevan peräisin 1500-luvulta, jolloin ruotsalainen sotapäällikkö Pontus De la Gardie liikkui joukkoineen alueella ja rakennutti soille kapulateitä, niin sanottuja Pontuksen siltoja. Pontuksen sanotaan asuneen Punnuksen Hovinniemessä kolme vuotta.[1]

Punnuksen kylä Suomessa

muokkaa

Sijainti ja rajat

muokkaa

Suomelle kuuluessaan Punnus sijaitsi Muolaan koillisosassa Äyräpään ja Valkjärven kuntien rajoilla[2] noin kuusi kilometriä Muolaan kirkonkylästä Kirkkorannasta itään.[3] Punnus oli Muolaan suurin kylä.[4] Punnuksen keskellä, osittain Peikolan rajalla oli pieni Sokialan kylä, jonka asutus liittyi Punnuksen kyläkeskustaan.[3] Punnuksen naapurikyliä Muolaan puolella olivat lännessä Ylä-Kuusaa, Peippola, Peikola ja Passila, etelässä Telkkälä, Himala sekä Punnusjärven toisella puolella Saustala.[3] Idässä Valkjärven puolella naapurikyliä olivat Marjaniemi, Jutikkala sekä Sarkola[5] ja pohjoisessa Äyräpään kunnan puolella Mälkölä.[3] Lisäksi kylä rajoittui pohjoisessa Vuokseen, jonka toisella puolella oli Vuokselan kunta.[3] Äyräpään vastaisen rajan muodosti Vuokseen laskeva Salmenkaitajoki, etelässä Himalan ja Telkkälän vastaisen rajan muodosti Punnusjärvestä Kirkkojärveen laskeva Punnusjoki ja lännessä Passilan ja Peikolan vastainen raja kulki Punnusjokeen laskevissa Suomenojassa, Myllyojassa ja Rämäsuonojassa.[6]

Kyläkuva

muokkaa

Punnuksen pohjoisosan kautta kulkivat kantatie 62 Viipurista Metsäpirttiin ja Viipurista Valkjärvelle johtanut Liimatta–Valkjärvi-rata, jonka varressa oli Punnuksen pysäkki.[7] Kantatieltä erkani kylän pohjoisosassa maantie länteen, joka johti Ylä-Kuusaan kautta kantatie 63 ja etelään Punnuksen kyläkeskuksen kautta Lehtokylään johtava maantie.[7] Näiden kahden maantien välillä kylän länsiosassa kulki kylätie.[7] Lisäksi Punnuksesta johti kylätiet länteen Koiralaan ja Punnusjärven itäpuolitse Valkjärven Valkeamatkan kylään.[7]

Punnuksen kylän keskus, johon myös Sokialan kylän asutus liittyi.[1], sijaitsi laajalla peltoaukealla Punnusjärven luoteirannalla Lehtokylään johtavan maantien varrella.[4] Vuoksen laskun ja Äyräpään puolella sijainneiden Pölläkkälän tehtaiden läheisyys synnytti huomattavan asutuskeskittymän myös kylän pohjoisosaan Salmenkaitajoen rannalle Puratsimeen, josta asutus jatkui Salmenkaitajoen etelärantaa pitkin Vuoksen rantaan asti.[1] Lähinnä Vuoksea ollutta asutusta nimitettiin Punnusjokisuuksi tai Jokisuuksi.[1] Kyläkeskuksen ja Jokisuun kulmakunnan väliin jäivät vielä Punnuksen pysäkin seutu ja Metsäkylä.[6] Punnuksessa oli noin 120 taloa.[4] ja Sokialassa noin 10 taloa.[8] Punnuksessa oli kaksi kansakoulua, Kannaksen Osuusliikkeen myymälä, useita yksityiskauppoja, Punnuksen osuuskassa, nuorisoseurantalo, Lehikoisen mylly ja saha.[1] Vuonna 1936 Punnuksen kylän pinta-ala oli 32,94 neliökilometriä, josta oli peltoa 1 117 hehtaaria, niittyä 44 hehtaaria ja metsää 2 090 hehtaaria.[9] Sokialan kylän pinta-ala oli samana vuonna 2,99 neliökilometriä, josta oli peltoa 132 hehtaaria, niittyä kolme hehtaaria ja metsää 164 hehtaaria.[9] Punnuksen peltopinta-ala oli lisääntynyt huomattavasti Vuoksen laskun myötä 1800-luvun puolivälissä ja varsinkin Punnusjärven laskun myötä, jolloin Punnusjoen ja Punnusjärven rantaniityt saatiin viljelykseen.[4]

Koulut

muokkaa

Punnuksen koulupiiri perustettiin vuonna 1889 ja koulutalo valmistui seuraavana vuonna kyläkeskustaan.[10] Koulupiirin kuuluivat aluksi myös myöhemmin perustetut Telkkälän ja Peikolan koulupiirit.[10] Punnuksen koulutalo tuhoutui Suomen sisällissodassa vuonna 1918, jonka jälkeen rakennettiin uusi isompi koulu.[10] Tämä koulurakennus puolestaan paloi talvisodassa.[10] Punnuksen kylän pohjoisosaan perustettiin vuonna 1934 Jokisuun koulu, joka aloitti toimintansa vuokratiloissa Jokisuun kulmakunnalla.[10] Jokisuun koulupiiriin kuuluivat Metsäkylän ja Jokisuun kulmakunnat.[10] Jokisuun sementtitiilistä rakennettu koulu valmistui vuonna 1939 Punnuksen pysäkin läheisyyteen.[10] Jokisuunkin koulu kärsi pahoja vaurioita talvisodassa, mutta se olisi pystytty korjaamaan.[10]

Sota-aika

muokkaa

Punnuksen ja Sokialan asukkaat evakuoitiin läntisempään Suomeen heti talvisodan alettua vuonna 1939.[11] Moskovan rauhassa 1940 alue luovutettiin Neuvostoliitolle, mutta Suomi valtasi alueen takaisin jatkosodan alussa 1941 ja kylien asukkaat pääsivät palaamaan raunioituneeseen kotikyläänsä. Jälleenrakennuksen lisäksi päätettiin Punnuksen jakokunnassa, jonka Punnus ja Sokiala muodostivat, aloittaa tilusjärjestely, jonka avulla useisiin osiin ja palstoihin jakautuneet tilat saataisiin toimivimmiksi kokonaisuuksiksi. Tilusjärjestelyn yhteydessä Sokialan kylä lakkautettiin ja liitettiin Punnuksen kylään.[12] Jälleenrakennus keskeytyi vuonna 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua ja kylien asukkaat evakuoitiin uudelleen. Rauhanteossa kylä jäi taas Neuvostoliiton puolelle. Sodan jälkeen Muolaan siirtoväki asutettiin Lounais-Hämeeseen ja Etelä-Pirkanmaalle, jossa Punnuksen ja Sokialan asukkaat asutettiin Urjalaan.[13]

Tunnettuja punnuslaisia

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • toim. Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino: Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944. Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3

Viitteet

muokkaa
  1. a b c d e Repo 1952, s. 493
  2. Rapo Seppo: Muolaa v. 1939 Luovutettukarjala.fi. 3.9.2000. Viitattu 2.2.2010.
  3. a b c d e Toim. Jaatinen Martti: Karjalan kartat, s. 71 & 73. Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 951-31-0972-0
  4. a b c d e Repo 1952, s. 492
  5. Rapo Seppo: Valkjärvi v. 1939 Luovutettukarjala.fi. 15.5.2001. Viitattu 2.2.2010.
  6. a b Karjalan kartat (hakusanat Punnus (Muolaa)) Maanmittauslaitos.fi. 13.6.2009. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.2.2010.
  7. a b c d Karjalankannas 1:200 000. Karttakeskus, 1938. Kartan verkkoversio (viitattu 2.2.2010)
  8. Repo 1952, s. 494
  9. a b Luukka, Sarkanen & Repo 1952, s. 195-196
  10. a b c d e f g h Mäkirinne Mikko: Kunnallinen elämä. Muolaa, s. 230-231 & 237-238. (Teoksessa: Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino (toim.) Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944) Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3
  11. Luukka & Sarkanen 1952, s. 400
  12. Luukka Sulo & Rämö Antti: Kohtalonvuodet 1939-1944, s. 430-431. (Teoksessa: Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino (toim.) Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944) Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3
  13. Luukka Sulo & Rämö Antti: Kohtalonvuodet 1939-1944, s. 443. (Teoksessa: Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino (toim.) Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944) Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3
  14. Jooseppi Kauranen Edustajamatrikkeli. 13.11.2007. Eduskunta. Viitattu 2.2.2010.
  15. Katiha - Karjalatietokanta katiha.xamk.fi. Arkistoitu 22.5.2022. Viitattu 20.3.2019.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Halonen Veli-Matti & Mero Tenho.: Punnus, puoli pitäjää. Urjala: Punnuksen kylätoimikunta, 2005. ISBN 952-91-8926-5