Avaa päävalikko

Pohjois-Nigerian protektoraatti

Pohjois-Nigerian protektoraatti (engl. Northern Nigeria Protectorate) oli brittiläisen imperiumin protektoraatti,[1] joka sijaitsi nykyisen pohjoisen Nigerian alueella vuodesta 1900 vuoteen 1914.

Pohjois-Nigerian protektoraatti
Northern Nigeria Protectorate
1900–1914
Flag of the Northern Nigeria Protectorate (1900–1914).svg Badge of the Northern Nigeria Protectorate.svg
lippu vaakuna

Colonial Africa 1913 Nigeria North map.svg
Pohjois-Nigeria punaisella, Britannian muut hallitsemat alueet vaaleanpunaisella vuonna 1913.

Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
osa  Brittiläistä Länsi-Afrikkaa
Monarkki Viktoria (1900–1901)
Edvard VII (1901–1910)
Yrjö V (1910–1914)
Pääkaupunki Zungeru
Pinta-ala
– yhteensä 660 000 km² 
Uskonnot kristinusko, islam, joruba, Afrikan perinteiset uskonnot
Historia
– perustettiin 1. tammikuuta 1900
– purettiin 1. tammikuuta 1914
Viralliset kielet englanti
Kielet hausa, arabia, joruba, fulani, kanuri
Valuutta Englannin punta (1900–1913)
Brittiläisen Länsi-Afrikan punta (1913–1914)
Kansallislaulu God Save the Queen / God Save the King
Seuraaja Nigerian siirtomaan ja protektoraatin lippu Nigerian siirtomaa ja protektoraatti

Protektoraatin pinta-ala oli 660 000 neliökilometriä ja siihen kuuluivat Sokoton kalifaatin ja Bornun valtakunnan valtiot, jotka Britannia oli valloittanut vuonna 1902.

Protektoraatti kesti 1. tammikuuta 1914 asti, jolloin se yhdistyi Etelä-Nigerian protektoraatin ja Lagosin siirtomaan kanssa. Tällöin protektoraatista tuli Nigerian siirtomaan ja protektoraatin pohjoinen provinssi.

HistoriaMuokkaa

Nigerjoki oli merkittävä kauppapaikka Länsi-Afrikassa. Brittiläiset kauppiaat olivat navigoineet joessa pitkän aikaa. Alue tunnettiin tosin ”valkoisen miehen hautana”, sillä muun muassa malaria, keltakuume ja monet muut taudit lyhensivät eritoten sisämaan eurooppalaisten elinikää. Alue oli myös tiheästi asuttu eivätkä kaikki afrikkalaiset olleet ystävällisiä eurooppalaisia kohtaan.[2]

Kaikki eurooppalaiset eivät tosin pelänneet ankaran ympäristön tutkimista. Britit kilpailivat erityisesti ranskalaisten kanssa Nigerjoen alkulähteen löytämisestä. Joet olivat tärkeitä kommunikoinnin ja kaupankäynnin kannalta, joten oli tärkeää turvata pääsy koko joelle. Mungo Park, Richard ja John Lander, Dixon Denham sekä Hugh Clapperton yrittivät kaikki löytää joen alkulähteen, matkustaen usein pohjoisesta tai lännestä sillä se oli vaarattomampaa.[2]

Britit olivat olleet tyytyväisiä asuttaessaan vain rannikkoa ja joensuita. 1880-luvulla ranskalaiset näyttivät, että he halusivat lisätä vaikutustaan alueella. He olivat lähettäneet retkikuntia Länsi-Afrikasta ympäröimään Kultarannikon ja Sierra Leonen siirtomaita. Britit yrittivät estää saman tapahtumista myös Etelä-Nigerian tapauksessa. George Goldie oli liikemies, joka oli kiinnostunut alueesta. Hän käytti United African Company -kauppakomppaniaansa ostaakseen maata alueelta ja yhdistääkseen sen Britannian alueeseen.[2]

Myös saksalaisten saapuminen alueelle kannusti toimenpiteisiin. He olivat liittäneet Togomaan ja Kamerunin imperiumiinsa ja näyttivät, että he halusivat lisää alueita. Tässä vaiheessa Euroopan suurvallat pitivät Berliinin konferenssin selvittääkseen asian alueiden omistuksesta. Tämän jälkeen britit ottivat haltuun George Goldien (uudelleennimetyn) Royal Niger Company -kauppakomppanian johtaakseen sitä Goldien sijaan.[2]

Kauppakomppanian oli tosin mahdotonta pärjätä valtioiden tukemia Ranskan ja Saksan protektoraatteja vastaan, jonka johdosta 1. tammikuuta 1900 Royal Niger Company myi alueensa Britannian valtiolle 865 000 punnan hintaan.[2]

Vuonna 1914 kansainvälisten jännitteiden ja sodanuhan takia Pohjois-Nigeria yhdistettiin Etelä-Nigerian kanssa, jolloin siitä muodostui Nigerian siirtomaa ja protektoraatti.[1][2]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Nigeria – Nigeria as a colony Encyclopædia Britannica. Viitattu 25.5.2017. (englanniksi)
  2. a b c d e f Northern Nigeria Colony The British Empire. Viitattu 18.7.2018. (englanniksi)