Avaa päävalikko

Sierra Leonen siirtomaa ja protektoraatti

Britannian siirtomaa ja protektoraatti Afrikassa vuodesta 1808 vuoteen 1961

Sierra Leonen siirtomaa ja protektoraatti (engl. Colony and Protectorate of Sierra Leone) oli osa brittiläistä imperiumia uuden imperialismin aikana. Vuonna 1808 perustettiin kruununsiirtomaa, johon kuului Freetownin ympäristö. Protektoraatti perustettiin puolestaan vuonna 1896, ja siihen kuului nykyisen Sierra Leonen sisäosat. Siirtomaa ja protektoraatti olivat erilliset hallintoalueensa.[2][3] Freetown toimi vuosien 1821 ja 1874 välillä Brittiläisen Länsi-Afrikan pääkaupunkina.[6]

Sierra Leonen siirtomaa ja protektoraatti
Colony and Protectorate of Sierra Leone
1808–1961
Flag of Sierra Leone (1916–1961).svg Coat of arms of Sierra Leone.svg
lippu vaakuna

Sierra Leonen sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Sierra Leonen siirtomaan ja protektoraatin sijainti Afrikassa tummansinisellä.

Valtiomuoto kruununsiirtomaa
osa  Brittiläistä Länsi-Afrikkaa
Monarkki
Pääministeri Milton Margai (1954–1961)
Pääkaupunki Freetown
  8°29′4″N, 13°14′4″W
Pinta-ala
– yhteensä 71 740 km² 
Väkiluku (1960) 2 181 701[1]
– väestötiheys 30 / km²
Historia
– kruununsiirtomaa perustettiin 1808[2][3]
– protektoraatti perustettiin 31. elokuuta 1896[4]
– itsenäisyys Sierra Leonena 27. huhtikuuta 1961[2][5]
Viralliset kielet englanti
Kielet temne, mende, krio
Valuutta Englannin punta (vuoteen 1912)
Brittiläisen Länsi-Afrikan punta (vuodesta 1912)
Motto Auspice Britannia Liber
Kansallislaulu God Save the King / God Save the Queen
Edeltäjät Koyan kuningaskunta
Mandinkan valtakunta
Seuraaja Sierra Leonen Commonwealth realmin lippu Sierra Leone (Commonwealth realm)

Valtion latinankielinen motto oli Auspice Britannia liber, ”Vapaa Britannian suojeluksen alla”. Motto näkyi muun muassa valtion myöhemmässä lipussa sekä vaakunassa.[7]

Sierra Leone itsenäistyi imperiumista vuonna 1961 ja oli Commonwealth realmina vuosikymmenen, kunnes siitä tuli lopulta nykyinen Sierra Leonen tasavalta vuonna 1971.[3]

HistoriaMuokkaa

Siirtokunnan perustamisen taustatMuokkaa

Länsi-Afrikka oli kauan ollut Atlantin orjakaupan uhrina. Orjakaupalla oli suuri vaikutus Länsi-Afrikan politiikkaan sekä yhteiskuntaan. Sillä oli tuhoava vaikutus erityisesti sisämaan, mutta myös rannikon heimoja kohtaan. Jotkin heimot hyötyivät orjakaupasta ja tekivät yhteistyötä orjakauppiaiden kanssa vastineeksi rahasta, hyödykkeistä tai aseista. Kaupankäyntiin osallistuneilla heimoilla oli usein etuasema muihin heimoihin, minkä ansiosta ne saivat alueella enemmän valtaa.[8]

Kaikki orjat eivät välttämättä olleet orjia loppuelämänsä ajan. Orjan oli lain mukaan mahdollista ansaita tai ostaa vapautensa. Karibian tai Amerikan plantaaseilla monet orjat ansaitsivat tämän oikeuden. Jotkut vapautetuista tarjosivat palveluksiaan Britannian merivoimille, joka tarvitsi aina henkilöstöä. Pienempi osa liittyi Britannian armeijaan. Monet vapautetuista mustaihoisista orjista olivat urhoollisia ja ansaitsivat siten upseeriensa ihailun. Tämän vuoksi tohtori Henry Smeathman ehdotti vuonna 1786 siirtomaan perustamista armeijasta tai laivastosta vapautetuille mustaihoisille miehille. Tämä tapahtui juuri Yhdysvaltain vapaussodan jälkeisenä aikakautena, joten oli useita veteraaneja, joilla ei ollut erityistä paikkaa kutsua kodikseen.[8]

Siirtokunnan perustaminenMuokkaa

Länsi-Afrikkaan perustettiin vuonna 1787 oma siirtomaa Britannian armeijasta tai laivastosta vapautetuille mustaihoisille, ja noin 400 mustaa miestä ja naista saapui sinne. Seuraavana vuonna temnepäällikkö Naimbana II myi kapteeni John Taylorille palan maata, jota Britannian vallan alla olleet uudisasukkaat ja heidän perillisensä voisivat käyttää.[8]

Ensimmäisellä siirtokunnalla oli vaikeuksia vaativan ympäristön kanssa, eivätkä kaikki paikalliset olleet mielissään nähdessään eurooppalaisia tapoja omaksuneita mustaihoisia. Britanniassa monet vaikutusvaltaiset tukijat, kuten William Wilberforce, lobbasivat laajemman hankkeen puolesta. Sen seurauksena perustettiin Sierra Leone Company ja suurempi siirtokunta suunniteltiin alueelle, jota kutsuttaisiin Freetowniksi. Siirtokunta sai uudisasukkaita Nova Scotiasta, josta sinne muutti vapautettuja orjia, jotka pelkäsivät joutuvansa uudelleen orjuutetuiksi, jos he jäisivät Amerikkaan.[8]

Ongelmia taloudessaMuokkaa

Ranskan vallankumoussotien ja Napoleonin sotien aikana Ranskan laivasto teki ryöstöretkiä Sierra Leoneen. Atlantin orjakauppa lakkautettiin 1800-luvun alussa, minkä jälkeen rannikolla liikkuvien vihollislaivojen vapautetut orjat vietiin Freetowniin. Heillä olisi ollut mahdollisuus palata omien heimojensa pariin, mutta vain muutamat tekivät näin. Tämä johtui osittain käytännön syistä, mutta osittain siitä, että eurooppalainen taloudenhoito oli tullut heille tutummaksi kuin heimojen taloudenhoito.[8]

Siirtomaan hallinnoimiseen ja puolustamiseen kului Britannialta paljon varoja. Sen puolustus joutui huolehtimaan sekä mereltä että maalta tulevia hyökkäyksiä. Sisämaa Freetownin ulkopuolella oli epävakaata ja rauhatonta aluetta, jossa useat heimot kilpailivat vallasta.[8]

Orjuus lakkautettiin 1833 koko brittiläisen imperiumin alueella, minkä seurauksena Freetowniin alkoi saapua yhä enemmän ihmisiä. Orjuuden lakkauttaminen merkitsisi myös Länsi-Afrikan taloudellista lamaantumista, sillä kaupankäynti rannikolla ei enää kiinnostanut eurooppalaisia yhtä paljon kuin aiemmin. Kaupankäynnin tuotto heikkeni entisestään, kun Britannian merivoimien orjuudenvastaiset laivueet alkoivat valvoa rannikkoa. Talouden ainoa pelastus oli palmuöljy. Teollisen vallankumouksen sivuilmiönä ihmiset tarvitsivat enemmän saippuaa, jota pystyi valmistamaan palmuöljystä. Sitä saatiin kuitenkin monilta alueilta, joten Sierra Leonella oli kaupassa useita kilpailijoita.[8]

Siirtomaan laajentaminenMuokkaa

Britit tiukensivat 1800-luvun aikana otettaan myös Sierra Leonen sisämaasta, koska heimojen väliset yhteenotot aiheuttivat epävakautta ja vaikeuttivat kaupankäyntiä. Lisäksi alueelle tuli koko ajan lisää uudisasukkaita, joten maa-alasta oli pula. Ranska oli alkanut laajentaa Ranskan Guinean alueita, ja Sierra Leonen laajeneminen pysähtyikin lopulta ranskalaisten vaatimiin alueisiin.[8]

Ranskalaiset ja britit ottivat yhteen vuonna 1893, kun ranskalaiset joukot luulivat brittiläistä retkikuntaa muslimipalkkasotilaiksi ja hyökkäsivät heidän kimppuun. Tapauksen jälkeen Freetownista tuli Britannian armeijan päämaja Länsi-Afrikassa, ja sinne sijoitettiin jalkaväkeä, pioneerejä ja tykistöä. Siirtomaasta saatiin puolestaan pataljoona Royal West African Frontier Forceen.[8]

Rooli toisessa maailmansodassaMuokkaa

Britannian julistaessa sodan natsi-Saksalle syyskuussa 1939 myös Sierra Leonesta tuli osa toista maailmansotaa muun imperiumin mukana. Siirtomaalla ei ollut sodan kannalta erityisen tärkeitä resursseja, mutta Freetown oli merkittävä kaupunki Britannian merivoimille, koska siellä oli hyvä luonnonsatama. Ranskan Länsi-Afrikkaan kuuluneet siirtomaat Senegal ja Guinea olivat sodan vuoksi natsi-Saksan ohjaaman Vichyn Ranskan nukkehallituksen kontrolloimia, joten ne aiheuttivat uhan Britannian Etelä-Atlantin merireiteille.[9]

Britit värväsivät sotilaita Sierra Leonessa, jossa ei ollut asevelvollisuutta, mutta jossa heimopäälliköitä käytettiin rohkaisemaan asukkaita värväytymään. Monet värvätyistä sierraleonelaisista taistelivat Britannian armeijassa Burmassa.[9]

Siirtomaa-ajan viimeiset vuodetMuokkaa

Toisen maailmansodan päätyttyä Afrikan siirtomaat alkoivat vaatia yhä ponnekkaammin itsenäistymistään.[10] Britit alkoivat myöntää sierraleonelaisille enemmän valtaa siirtomaan hallintotoimissa.[9]

Sierra Leone oli melko jakautunut yhteiskunta. Siirtomaahan muuttaneilla ei ollut paljonkaan yhteistä sisämaan afrikkalaisten kanssa. Molemmat ryhmät pitivät tapansa ja elivät toisistaan erillään, mikä vaikutti merkittävästi vuonna 1961 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen tapahtuneeseen epävakauteen.[8]

Sierra Leone itsenäistyi Sierra Leonen Commonwealth realmina 27. huhtikuuta 1961. Commonwealth realmina Britannian monarkki Elisabet II pysyi silti vielä maan valtionpäämiehenä ja toimi maassa kenraalikuvernöörin edustamana.[11]

LähteetMuokkaa

  • Fyle, Magbaily C.: Historical Dictionary of Sierra Leone. Lanham, Maryland: Scarecrow Press, 2006. ISBN 978-0-8108-5339-3. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. Sierra Leone Population Worldometers. Viitattu 7.9.2017. (englanniksi)
  2. a b c Witness to Truth: Final Report of the Truth and Reconciliation Commission, s. Volume Three A: 5–6. Graphic Packaging Ltd, 2004. ISBN 9988-8097-6-X. Volume Three A, Chapter One (viitattu 30.5.2017). (englanniksi)
  3. a b c History of Sierra Leone HistoryWorld. Viitattu 26.5.2017. (englanniksi)
  4. Fyle, s. XX.
  5. Fyle, s. XXII.
  6. Freetown – national capital, Sierra Leone Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  7. Flag of Sierra Leone Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 21.9.2017. (englanniksi)
  8. a b c d e f g h i j Sierra Leone Colony The British Empire. Viitattu 27.10.2017. (englanniksi)
  9. a b c Crowder, Michael: World War II – Sierra Leone HBC. Viitattu 6.11.2017. (englanniksi)
  10. The Challenge of Decolonization in Africa New York Public Library. Viitattu 6.11.2017. (englanniksi)
  11. Kargbo, Michael S.: British Foreign Policy and the Conflict in Sierra Leone, 1991–2001, s. 70. Peter Lang, 2006. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa