Pietarsaaren maantiede

Tämä artikkeli käsittelee Pietarsaaren maantiedettä.

Pietarsaaren alue muodostuu niemimaasta, joka rajoittuu lännessä Perämeren murtoveteen, idässä Ähtävänjoen ja Purmonjoen suualueisiin sekä Luodonjärven makeanveden altaaseen. Pietarsaaren naapurikunnat ovat pohjoisessa Luoto, etelässä ja idässä Pedersören kunta, lounaassa kaupungilla on lyhyt rajan Uudenkaarlepyyn kanssa. Näiden lisäksi Pietarsaaren seutukuntaan kuuluu myös Kruunupyy.

Luonto ja maaperä

Vanhan sataman uimaranta.

Suurin osa Pietarsaareen kuuluvasta vesialuesta ovat Perämerta ja Luodonjärveä. Perämeren suolapitoisuus Pietarsaaren edustalla on noin 0,35 prosenttia ja saaristossa pitoisuus on pienempi. Rannikolla ei ole vuorovesi-ilmiötä, mutta tuulen ja ilmanpaineen vaihtelut nostavat ja laskevat vettä. Kaupungin pohjoispuolella on vähäistä saaristoa, joka rajoittuu Luodon puoleiseen laajaan saaristoon. Alueen länsipuolella ei ole saaristoa lähes lainkaan. Perämeri avautuu länteen ja lounaaseen avoimena. Meri myös syvenee hitaasti.

Luodonjärvi Pietarsaaren koillispuolella muodostettiin vuonna 1962 raakaveden saannin turvaamiseksi. Sen vettä käyttävät UPM-Kymmene ja Pietarsaaren kaupunki. Lisäksi vettä käytetään jonkin verran viljelysten kasteluun. Järven pinta-ala on 8 500 hehtaaria. Järven vesi ruskeata ja ravinnepitoista, sillä sinne virtaavat vedet tuovat humusta ja ravinteita. Sisäjärviä kunnan alueella on vain kahdeksan, ja nekin ovat pieniä ja matalia. Purmon- ja Ähtävänjoista vain pieni osa virtaa Pietarsaaren rajojen sisällä. Pietarsaaressa on kuitenkin useita pienempiä puroja, jotka on suurimmaksi osaksi perattu ojiksi.

Isot siirtolohkareet ovat alueella tavallisia. Pedersören kunnan Purmossa sijaitsee Suomen suurin siirtolohkare Ilveskivi. Laajemmassa mittakaavassa pinnanmuodostukselle tyypillistä on Alahärmästä alkava harjujono, joka päättyy mereen Ådön niemen kärjessä. Pietarsaaren rannikolla on Pohjanmaalle harvinaisia kalliorantoja ja kalliosaaria. Kallioperä muodostuu pääasiassa happamista syväkivilajeista. Pietarsaaren alue sijaitsee Vaasan seudulta rannikkoa pitkin kulkevan migmatiitti-graniittimassiivin pohjoisella alueella. Alueen itäosat sivuavat Pohjanmaan kiillegneissivyöhykettä. Yleisin maalaji on moreeni.

Pinnanmuodostuksen tasaisuuden vuoksi Pietarsaaressa on runsaasti soita, erityisesti Fäbodassa ja Pörkenäsissä. Suot on pääosin ojitettu ja ne ovat muuttumassa metsämaiksi.

Pietarsaaressa sijaitsee kaikkiaan viisi Natura-kohdetta: pieni mutta monimuotoinen Gubbträskberget, maankohoamisen muovaama Luodon saaristo, Ähtävänjoki saukkoineen, vanhojen metsien suojeluohjelman kohde Fänäsnabban ja linnustonsuojelukohde Sandsundsfjärden. Pietarsaaren suojeltavia luontotyyppejä ovat Fäbodan ja Storsandin luonnontilaiset hiekkarannat sekä Fäbodan ja Ådösandin merenrantaniityt.

Mannerjään sulamisen jälkeen Pietarsaaren kohdalla maa kohosi 10 metriä vuosisadassa. Ajanlaskun alussa maankohoaminen oli 130 cm vuosisadassa. Ensimmäiset Pietarsaaren alueella olevat kohoumat nousivat vedenpinnan yläpuolelle 800-luvulla. Kaupungin perustamisen jälkeen maankohoamista on ollut yli kolme metriä. Maankohoamisen seurauksena sataman paikkaa on siirretty useaan kertaan. Kaupungin perustamisen aikoihin satama sijaitsi nykyisen torin tienoilla, josta se siirrettiin Kittholmaan. Kittholmasta satama siirtyi Alholmaan, ja edelleen nykyiselle paikalleen hieman pohjoisemmaksi. Nykyisen sataman kohdalla on ollut saari nimeltään Puskasaari, joka on maankohoamisen seurauksena kasvanut mantereeseen kiinni.

Eläimet ja kasvit

Pietarsaaren eliölajistoa ei tunneta tarkasti, mutta kunnan alueella on arvioitu esiintyvän säännöllisesti noin 160 lintulajia ja siellä on arvioitu kasvavan 400–500 putkilokasvilajia. Luonnonsuojeluasetuksissa mainituista lajeista Pietarsaaressa on tavattu suolayrttiä, käenpiikaa, merikotkaa, pikkutikkaa, selkälokkia, räyskää, pohjanlepakkoa, vesisiippaa, saukkoa ja liito-oravaa. Selkälokki on Pietarsaaren nimikkolaji. Pietarsaaresta löytyy yksi Suomen suurimmista selkälokkiyhdyskunnista. Pietarsaaressa rengastettuja selkälokkeja on tavattu Itä-Afrikassa, Ugandassa, Etiopiassa, ja Keniassa. Marokossa ja Välimerellä on tehty havaintoja talvehtivista selkälokeista.

Kaupungin omistamissa metsissä mäntyä on noin 50 prosenttia, kuusta noin 30 prosenttia, ja lehtipuita noin 20 prosenttia. Alueen metsät poikkeavat huomattavasti koko maan vastaavasta jakaumasta (mänty 32 %, kuusi 56 %, ja lehtipuut 12 %). Keinotekoiseen mesän uudistamiseen perustuva tehometsätalous on yksipuolistanut Pietarsaaren metsiä.

Kaupunginosat

Pohjoisnummi eli Skata.

Kirkkorannan kaupunginosa.

Pietarsaaren kaupunginosia ovat:

1. Keskusta 2. Keskusta 3. Keskusta 4. Pohjoisnummi 5. Pohjoisnummi 6. Lontoo 7. Kittholma 8. Luutavuori 9. Läntelä 10. Alholma 11. Ristikari

12. Kaarilahti 13. Itälä 14. Itänummi 15. Permo 16. Peders 17. Kivilös 18. Kirkkoranta 19. Länsinummi 20. Majaniemi 21. Skutnäs 22. Vestersundinkylä

23. Karhusaari 24. Uusitie 25. Grannabba 26. Varvet-Hällan 27. Lysarholma 28. Lammassaari 29. Ruusasholma 30. Oinaansaari 31. Lapinneva 32. Kaskiniemi 33. Siikaluoto

34. Vallan 35. Otsolahti 36. Kuusisaari 37. Fiskars 38. Tapaninniemi 39. Kilisaari 41. Pirilö 42. Kisor 43. Uusipelto

Pietarsaaren karttapalvelussa ei ole kaupunginosaa numero 40. Kaupunginosajako kattaa vain osan kaupungin hallinnollisesta alueesta. Pohjoisnummi tunnetaan myös nimellä Skata ja osa Itänummesta nimellä Kråkholma.

Lähteet

• Pekka Toivanen, Fjalar Finnäs, Kai Hoffman: Pietarsaaren historia osa IV. Pietarsaaren kaupunki, 2002
• Miljöns tillstånd i Jakobstad 2008 – Pietarsaaren ympäristön tila 2008 (PDF) Staden Jakobstads miljövårdsbyrå. Arkistoitu 29.7.2019. Viitattu 15.8.2019.