Avaa päävalikko

Pellagra on niasiinivitamiinin puutostauti, joka johtuu niasiinin liian vähäisestä saannista tai huonosta imeytymisestä ruuasta. Koska niasiinia muodostuu ihmisillä ja monilla muilla eläimillä myös tryptofaanista, joka on välttämätön aminohappo, on pellagra osin myös aminohappopuutos. Ihmisillä pellagran oireita ovat muun muassa ihottumat, ripuli ja sekavuus. Hoitamaton pellagra tappaa.[1]

Pellagra
Pellagraihottumaa.
Pellagraihottumaa.
ICD-10 E52
ICD-9 265.2
Tautitietokanta 9730
MedlinePlus 000342

Pellagraa ilmenee ihmisillä ja muillakin eläimillä. Herkkyys pellagralle ja sen tyypilliset oireet vaihtelevat eläinlajeittain. Täysikasvuisilla naudoilla ja muilla märehtijöillä pellagraa ei juuri ilmene,[1] sillä niiden pötsimikrobit tuottavat usein runsaasti yksinkertaisemmista avoketjuisista aineista pyridiinin omaavia niasiinijohdannaisia – mitkään eläimet eivät itse pysty pyridiinisynteesiin.[2]

Länsimaissa pellagra on ihmisillä harvinainen ja sitä ilmenee useimmin lähinnä syöpäsairailla ja alkoholisteilla. Maailmanlaajuisesti pellagraa ilmenee ihmisillä pääosin kehitysmaissa, joissa esimerkiksi niasiiniköyhä maissi muodostaa pääasiallisen osan ruokavaliota.[2] Useita pellagratapauksia ilmenee lähinnä kriisien aikana kuten nälänhätien seurauksena ja pakolaisleireillä.[3]

Sisällysluettelo

NimetMuokkaa

Pellagra tulee italian sanoista pelle agra eli karkea iho. Varhaisin kirjallinen maininta sanasta on italialaisen Franciscus Frapollin 1771 julkaisemassa kirjassa kirjoitusasussa pelagram.[4][3]

1735 pellagrasta tiettävästi ensimmäisenä kirjoittaneen Gaspar Casál Juliánin mukaan pellagraa on kutsuttu 1700-luvulla espanjassa nimellä mal de la rosa eli ruusutauti. Koirilla ilmenevää pellagraa on joskus kutsuttu mustakielitaudiksi (eng. black tongue) niillä kielessä ilmenevien kuolioiden vuoksi.[1]

OireetMuokkaa

Ihmisillä pellagran varhaisimpia oireita ovat ruuansulatuspoikkeamat kuten ylävatsavaivat, ripuli tai ummetus. Heikkoutta, ärtymystä ja keskittymisvaikeuksia voi ilmetä.[3]

 
Piirros pellagraihottumasta.

Myöhemmin ilmenee pääosin symmetrisesti eteneviä ihovaurioita auringonvalolle altistuvilla alueilla kuten kasvoissa, kaulassa, kämmenselissä ja käsivarsissa. Joskus vauriot muistuttavat aluksi auringonpolttamaa muuntuen sitten halkeileviksi, paksuiksi, kuiviksi ja hilseileviksi. Vaurioitunut iho voi kuoriutua pois paloina. Alueet myös tummuvat (hyperpigmentaatio). Valolta suojaava paita voi tehdä selkeärajaisen ihottuman kaulan ja rinnan läheisyyteen – tätä sanotaan "Casalin kaulukseksi" (eng. Casal collar/necklace). Ihottumaa tulee helposti myös paineelle tai kitkalle altistuviin kohtiin kuten käsiin ja jalkoihin. Ihottumat polttelevat ja kutisevat. Selkeitä iho-oireita ei aina ilmene ilman riittävää auringonvaloaltistusta tai muuta ihon rasitusta.[3]

 
Pellagraihottumaa otsassa ja kaulassa ("Casalin kaulus").

Voi myös ilmetä pahoinvointia, runsasta syljen eritystä, polttelua ylävatsassa ja ripulia. Kieli voi tulehtua, turvota ja alkaa punertaa. Suupielet voivat halkeilla. Suu voi olla kipeä ja tulehtunut – tulehdus etenee muualle ruuansulatuselimistöön ja muita oireita pahentavia bakteeritartuntoja voi tulla herkästi.[3] Mahalaukun parietaalisoluvaurioiden takia mahahapon eritys vähenee tai loppuu (aklorhydria). Ripulia ilmenee suolisoluvaurioiden takia. Anemiaa ilmenee usein – se voi olla makrosyyttistä, normosyyttistä tai hypokromista.[1] Suukivut vähentävät ruokahalua ja voivat johtaa marasmiin.[2]

Varhaisia ääreishermoston oireita ovat lihasheikkous, lihasten nykiminen, polttelevat tuntemukset raajoissa ja kävelytavan muutokset. Varhaisia keskushermoston oireita ovat muun muassa ahdistus ja masennus – myöhemmin ilmenee huimausta, unohtelua, apatiaa, vainoharhaisuutta, sekavuutta, hallusinaatioita, väkivaltaisuutta,[2] päänsärkyä ja lihasvapinaa.[1]

Varhainen pellagra voi olla vaikea todeta koska ihottumat, ripuli ja hermo-oireet voivat ilmetä ennakoimattomassa järjestyksessä, eivätkä ne aluksi ilmene yhtaikaa.[2] Vauvoilla ja lapsilla oireet voivat olla epäselvempiä kuin aikuisilla.[3]

Hoitamattomana pellagra johtaa kuolemaan usein 4–5 vuodessa oireiden alkamisesta.[5] Kuolema on seurausta pääosin moninaisista ravinnepuutoksista, huonosta immuunipuolustuksesta ja vakavasta ripulista.[2]

SyytMuokkaa

Pellagraa aiheuttavia tai sille altistavia tekijöitä ovat muun muassa

ToteaminenMuokkaa

 
N-metyylinikotiiniamidi

Pellagra todetaan näkyvien oireiden perusteella. Ihmisillä merkittävä niasiinin hajoamisen aineenvaihduntatuote on N-metyylinikotiiniamidi – jos sen pitoisuus 24 tunnin aikana otetussa virtsanäytteessä on alle 0.5 milligrammaa per gramma virtsan kreatiinia, tämä viittaa pellagraan.[3]

HoitoMuokkaa

Ravintopuutoksesta johtuvaa pellagraa hoidetaan antamalla suun kautta nikotiiniamidia noin 300 mg/vrk jaettuna pienempiin annoksiin 3–4 viikon ajan – tarvittaessa pidempäänkin. Nikotiinihappoa toimii myös, mutta se aiheuttaa verisuonten laajenemisesta johtuvaa epämiellyttävää punastumista, kutinaa ja muita ihotuntemuksia. Suutulehdus ja ripuli lakkaavat usein parissa päivässä hoidon aloittamisesta. Hermosto- ja iho-oireet kohenevat merkittävästi jo noin viikossa.[3] Vakavan pellagran jälkeen jotkin hermo-oireet voivat jäädä pysyviksi.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e GF Combs et al: The vitamins: fundamental aspects in nutrition and health, s. 11, 296-310. 3. painos. Elsevier Academic Press, 2008. ISBN 9780121834937.
  2. a b c d e f g h i J Zempleni et al: Handbook of vitamins, s. 192-223. 4. painos. Taylor & Francis, 2007. ISBN 9780849340222.
  3. a b c d e f g h ZW Prinzo: Pellagra and its prevention and control in major emergencies. WHO, 2000. Artikkelin verkkoversio.
  4. F Frapolli: Physici Francisci Frapolli Animadversiones in morbum, vulgo pelagram. Galaetius, 1771. OCLC: 311638647. Teoksen verkkoversio.
  5. D Segula et al: Case Report - A forgotten Dermatological Disease. Malawi Medical Journal, 2012, 24. vsk, nro 1, s. 19–20. PubMed:23638264. ISSN 1995-7262. Artikkelin verkkoversio.
  6. a b c d e B Caballero et al: ”Volume 4”, Encyclopedia of human nutrition, s. 183-188. 3. painos. Elsevier, 2013. ISBN 9780123750839.
  7. a b c P Wan, S Moat, A Anstey: Pellagra: a review with emphasis on photosensitivity. The British Journal of Dermatology, 2011, 164. vsk, nro 6, s. 1188–1200. PubMed:21128910. doi:10.1111/j.1365-2133.2010.10163.x. ISSN 1365-2133. Artikkelin verkkoversio.
  8. V Gasperi et al: Niacin in the Central Nervous System: An Update of Biological Aspects and Clinical Applications. International Journal of Molecular Sciences, 2019, 20. vsk, nro 4. PubMed:30813414. doi:10.3390/ijms20040974. ISSN 1422-0067. Artikkelin verkkoversio.