Solunsalpaajat

Solunsalpaajat eli sytostaatit ovat lääkkeitä, jotka häiritsevät ja hidastavat runsaasti jakautuvien solujen toimintoja.^[1] Arkikielessä puhutaan myös ”solumyrkyistä”. Ne häiritsevät solunjakautumista. Varsinkin nopeasti jakautuvat solut kärsivät salpaajista suhteellisesti enemmän kuin lepotilassa olevat jakautumattomat solut.^[1] Solunsalpaajia annetaan kolmannekselle syöpäpotilaista. Solujen jakautumista hillitsevän ominaisuutensa vuoksi joitakin niistä voidaan antaa myös vaikeasta psoriasiksesta kärsiville sekä vaikeista tulehduksellisista reumasairauksista kärsiville.

Vaikutusmekanismit muokkaa

Solunsalpaajia on erilaisia, muun muassa alkyloivat aineet, antimetaboliitit, antibiootit, ja vinka-alkaloidit. Ne vaikuttavat eri kohtiin solun kehitysvaiheessa. Useimpien solunsalpaajien vaikutus on solun jakautumista estävä.^[1] Monet niistä, kuten antimetaboliitit, vinka-alkaloidit ja taksaanit, estävät biokemiallisia reaktioita ja tuhoavat sillä tavalla esimerkiksi mitoosissa olevia tai S-vaiheessa olevia soluja (ks. mitoosi). Antimetaboliitit, jotka ovat useimmiten DNA:n rakentamiseen tarvittavien nukleiinihappojen kaltaisia mutta tehtävään kelpaamattomia aineita, vaikuttavat S-vaiheessa (DNA:n synteesivaiheessa). Mm. vinka-alkaloidit häiritsevät mitoosissa tarvittavan sukkularihmaston toimintaa, ja ne vaikuttavat mitoosivaiheessa. Etoposidi ja teniposidi estävät DNA-katkosten uudelleen yhdistämisen, joten ne johtavat DNA:n katkeamisiin ja vaikutus on S-vaiheen lopussa ja G2-vaiheessa. Jotkut aineet kuten alkyloivat aineet sitoutuvat DNA-ketjuun ja vaikutus toteutuu eri vaiheissa. Periaatteessa kuitenkin kaikki vaikutukset kohdistuvat solunjakautumiseen, ja siksi nimenomaan nopeasti jakautuviin syöpäsoluihin.

Sivuvaikutukset muokkaa

Solunsalpaajien tärkeimmät sivuvaikutukset perustuvat siihen, että ne vaikuttavat sekä syöpäsoluissa että normaalisoluissa solujen jakautumiseen. Siksi vaikutukset kohdistuvat nimenomaan jakautuviin soluihin. Ne aiheuttavat varsin paljon sivuvaikutuksia, joista yleisimpiä ovat pahoinvointi, ruoansulatuskanavan limakalvovauriot ja hiustenlähtö. Elimistön puolustuskyky saattaa myös heiketä, kun veren valkosolut vähenevät hoidon seurauksena.^[1]

Solunsalpaajat kuuluvat anatomis-terapeuttis-kemiallisessa lääkeluokituksessä eli ATC-luokituksessa luokkaan L01.

Suomessa käytössä olevia solunsalpaajia muokkaa

Alkyloivat aineet:

Mitoosin estäjät:

Sytotoksiset antibiootit:

Platinajohdokset:

Podofyllotoksiinit:
- Etoposidi
- Teniposidi

Topoisomeraasi I:n estäjät:
- Irinotekaani
- Topotekaani

Antimetaboliitit:
Puriinianalogit:
Pyrimidiinianalogit:
Foolihappoanalogit:

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

↑ ^a ^b ^c ^d Elonen E. Kasvainten lääkehoito, ss. 1013–1051 kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J. Farmakologia ja toksikologia, 8. p. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3 Luettavissa myös verkossa http://www.medicina.fi.

Aiheesta muualla muokkaa

Commons

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Solunsalpaajat.

[elonen-1] Elonen E. Kasvainten lääkehoito, ss. 1013–1051 kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J. Farmakologia ja toksikologia, 8. p. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3 Luettavissa myös verkossa http://www.medicina.fi.

[1]