Pekka Rinne

suomalainen jääkiekkoilija

Pekka Päiviö Rinne[2] (s. 3. marraskuuta 1982 Kempele) on suomalainen jääkiekkomaalivahti, joka pelaa Nashville Predatorsissa NHL-liigassa. Rinne on voittanut NHL:n kauden parhaalle maalivahdille annettavan Vezina Trophyn kerran (kaudella 2017–2018[3]) ja ollut ehdokkaana kolmesti (kausilla 2010–2011,[4] 2011–2012[5] ja 2014–2015).

Pekka Rinne
Pekka Rinne 2010.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt3. marraskuuta 1982 (ikä 38)
Kempele, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Pelipaikka maalivahti
Maila oikea
Hanska vasen
Pituus 196 [1] cm
Paino 98 [1] kg
Seura
Seura Nashville Predators
Sarja NHL
Pelinumero 35
Pelaajaura
Pääsarjaura 2001–
Aik. seurat Milwaukee Admirals (AHL)
Kärpät (SML)
NHL-varaus 258. varaus, 2004
Nashville Predators
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Valko-Venäjä 2014 jääkiekko

Rinne tunnetaan erittäin atleettisena ja pitkänä maalivahtina.

UraMuokkaa

SM-liiga 2003–2005Muokkaa

Kiekko-Laserin kasvatti Pekka Rinne debytoi SM-liigassa kaudella 2002–2003 Oulun Kärpissä pelaamalla yhden ottelun.[6] Seuraavalla kaudella 2003–2004 hän sai pelata SM-liigaa jo 14 ottelun verran, mutta hän oli pääosin luukkuvahtina Niklas Bäckströmin pelatessa suurimman osan otteluista. Kauden päätteeksi Kärpät voitti SM-kultaa, ja Rinne pelasi pudotuspeleissä kaksi ottelua, joissa ei päästänyt maaliakaan. Nashville Predatorsin pelaajatarkkailijat huomasivat Rinteen ja seura varasi hänet 258. pelaajana NHL:n vuoden 2004 varaustilaisuudessa. Kaudella 2004–2005 Rinne pelasi Kärpissä 10 ottelua vakuuttavasti, mutta ei saanut aloittavan maalivahdin paikkaa, sillä SM-liigan huippumaalivahti Niklas Bäckström pelasi joukkueen ilmiselvänä 1. maalivahtina. Kauden jälkeen Rinteen varannut Nashville Predators teki hänelle kaksisuuntaisen sopimustarjouksen, jonka Rinne hyväksyi.

Milwaukee Admirals 2006–2008Muokkaa

 
Rinne Admiralsissa 2008.

Rinne sai odotetusti aloittaa uransa Pohjois-Amerikassa farmisarja AHL:ssä, sillä Nashville Predatorsissa pelasivat silloin Tomáš Vokoun ja Chris Mason. Pelit Milwaukee Admiralsissa sujuivat Rinteeltä kuitenkin todella vakuuttavasti. Rinne teki ensiesiintymisensä NHL:ssä 15. helmikuuta 2005, kun Predators voitti Chicago Blackhawksin 5–3 Rinteen torjuessa 38 laukausta. Rinne valittiin AHL:n tähdistöotteluun kausilla 2005–2006 ja 2007–2008. Kausien aikana Rinne sai pelata yhteensä kolme NHL-ottelua.

Nashville Predators 2008–Muokkaa

Kesti lopulta kolme kautta ennen kuin tie NHL:ään aukesi kunnolla, sillä toinen kausi meni pilalle olkapääleikkauksen takia. Tulokaskaudellaan 2008–2009 Rinne nousi sensaatioksi. Hän aloitti kauden Dan Ellisin luukkuvahtina, mutta nousi loistavien otteidensa ansiosta pian aloittavaksi maalivahdiksi Nashvillessä. Helmikuussa 2009, Rinne valittiin NHL:ssä kuukauden tulokkaaksi torjuttuaan yhdeksän voittoa 12 ottelussa torjuntaprosentilla 94,4.[7] Rinne torjui kauden aikana seitsemän nollapeliä, mikä oli seuran kaikkien aikojen ennätys. Hän pelasi myös Suomen jääkiekkomaajoukkueen ykkösmaalivahtina vuoden 2009 MM -kisoissa, Karri Rämön toimiessa kakkosvahtina.

Kaudella 2009–2010 Rinne onnistui pitämään 1. vahdin paikkansa, torjuen 58 ottelussa vakuuttavalla tasolla. Kaudella Rinteelle kertyi jälleen seitsemän nollapeliä. 12. maaliskuuta 2010 Rinne pelasi sadannen NHL-ottelunsa ja nollapelin, kun Nashville voitti Anaheim Ducksin 1–0. Kauden päätyttyä Rinteen torjuntaprosentti oli 91,1. Nashville pääsi pudotuspeleihin, mutta putosi heti avauskierroksella. Kesällä 2010 Rinteelle annettiin selvä ykkösmaalivahdin paikka, sillä Nashville ei tehnyt jatkosopimustarjousta Dan Ellisille, joka siirtyi lopulta pelaamaan Tampa Bay Lightningiin.

Kaudella 2010–2011 Rinne teki läpimurron maailman eliittiin. Hän pelasi 64 ottelua, joissa merkkautti torjuntaprosentiksi 93,0. Tilasto oli kyseisen NHL-kauden maalivahdeista toiseksi paras. Lisäksi Rinne pelasi 6 nollapeliä ja hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa oli 2,12. Nashville teki kahdeksanneksi vähiten maaleja NHL:ssä, mutta joukkue pelasi puolustusvoittoisesti, mikä osaltaan helpotti Rinteen urakkaa. Nashvillellä olikin ehkä NHL:n paras puolustajapari: Shea Weber ja Ryan Suter. Predators eteni pudotuspeleissä toiselle kierrokselle, mutta putosi Vancouver Canucksia vastaan. Rinne oli ehdolla runkosarjan parhaalle maalivahdille osoitetun Vezina Trophyn saajaksi. Hän tuli toiseksi Vezina -äänestyksessä, myös SM-liigassa pelanneen maalivahti Tim Thomasin jälkeen, mutta oli Roberto Luongon edellä. Rinne valittiin NHL:n kakkostähdistökentälliseen. Rinne tuli tunnetuksi monipuolisena taistelijana, joka ainoana maalivahtina NHL:ssä tekee vielä silloin tällöin klassisen kilpiliimauksen. Kauden jälkeen NHL.com arvioi Rinteen NHL:n kolmanneksi parhaaksi rangaistuslaukausten torjujaksi.

Ennen kautta 2011–2012 NHL.com arvioi Rinteen parhaaksi maalivahdiksi NHL:ssä.[8] Lokakuussa 2011, Rinne rikkoi Nashville Predatorsin kaikkien aikojen nollapeliennätyksen pelaamalla 22. nollapelinsä.[9] Marraskuussa 2011, hän teki Predatorsin kanssa seitsemän vuoden pituisen ja yhteensä 49 miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen.[10] Rinne nimettiin NHL:n tammikuussa 2012 kuukauden tähdistöön, ja saman kuukauden kolmanneksi parhaaksi pelaajaksi.[11] Rinne voitti kaudella NHL:n voittotilaston voittamalla jopa 42 ottelua, joka on myös Nashville Predatorsin seuraennätys. Rinne teki myös Predatorsin seuraennätyksen pelaamalla 73 ottelua. Rinteen edustama Nashville pääsi jälleen pudotuspelien toiselle kierrokselle mutta putosi toisella kierroksella Phoenix Coyotesia vastaan.

Kauden päätteeksi Rinne valittiin jälleen ehdolle Vezina Trophyyn yhdessä Henrik Lundqvistin ja Jonathan Quickin kanssa. Lisäksi hän sijoittui toiseksi äänestyksessä EA:n NHL -videopelisarjan seuraavan pelin kansikuvaan.

Toukokuussa 2013, Rinne joutui menemään polvitähystykseen. 24. lokakuuta hän joutui jäämään polven tulehduksen vuoksi pois pelaavasta kokoonpanosta. Hän kuntoutti itseään maaliskuun 5. päivään 2014 asti, jolloin teki paluun NHL-kaukaloon. Hän pelasi ennen sitä kaksi AHL-ottelua Milwaukee Admiralsissa.[12] Rinne hävisi paluuottelussaan Pittsburgh Penguinsille lukemin 3–1.[13] Kauden päätteeksi Rinne pääsi pelaamaan maailmanmestaruuskilpailuihin[14], joissa Suomi sijoittui hopealle ja Rinne valittiin turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi.[15]

Seuraavalla kaudella hänet valittiin marraskuun kolmanneksi parhaaksi pelaajaksi.[16] Rinnettä pidettiin syykauden parhaana maalivahtina NHL:ssä hänen oltuaan kaikissa maalivahtitilastoissa liigan parhaiden joukossa.[17][18][19] Tammikuussa 2015 Rinne valittiin ainoana suomalaisena pelaamaan NHL:n tähdistöottelussa.[20] Hän kuitenkin loukkasi polvensa, minkä vuoksi hän joutui jättämään tähdistöottelun kokonaan väliin.[21] 2018 kesällä Rinne valittiin NHL:n parhaalle maalivahdille annettavan Vezina Trophyn saajaksi. Hän oli ollut ehdolla palkinnon saajaksi jo kolmasti (2011, 2012 ja 2015) aiemminkin. Rinteestä tuli näin kolmas suomalainen palkinnon voittanut maalivahti.

Rinne solmi marraskuussa 2018 kahden vuoden ja vähintään kymmenen miljoonan dollarin jatkosopimuksen Predatorsin kanssa.[22]

Rinne teki 9. tammikuuta 2020 ottelussa Chicago Blackhawksia vastaan maalin. Hän on NHL:n historian 12. maalivahti jolle on kirjattu maali.[23] Rinteestä tuli Mika Norosen jälkeen toinen suomalainen NHL-maalivahti, joka on saanut maalin nimiinsä.[24] Samalla Nashville Predatorsista tuli ainut NHL-joukkue, jossa kaksi eri maalivahtia on tehnyt maalin.[24] Edellisen maalin teki Chris Mason vuonna 2006.[24]

MaajoukkueessaMuokkaa

Pekka Rinne pelasi ensimmäisen kerran maajoukkueessa maailmanmestaruuskilpailujen ottelussa Norjaa vastaan 25. huhtikuuta 2009 ja torjui 30 laukausta sekä nollapelin.[25] Rinne on edustanut Suomea maailmanmestaruuskilpailuissa vuosina 2009, 2010, 2014 ja 2015. Rinne saavutti myös maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 2014 Suomen maajoukkueessa hopeaa ja sai turnauksen arvokkaimman pelaajan palkinnon. Vuonna 2015 Rinne valittiin turnauksen parhaaksi maalivahdiksi.

YksityiselämäMuokkaa

Rinteellä on yksi lapsi yhdessä avovaimonsa Erikan kanssa. [26]

TilastotMuokkaa

Kausi Joukkue Liiga O V H T JAT MIN PM NP PMK T%
2002–03 Kärpät SM-liiga 1 0 1 0 — 60 7 0 7.00 .788
2003–04 Kärpät SM-liiga 14 5 4 4 — 824 41 0 2.99 .897
2004–05 Kärpät SM-liiga 10 8 0 1 — 572 16 0 1.68 .927
2005–06 Nashville Predators NHL 2 1 1 — 0 63 4 0 3.80 .900
Milwaukee Admirals AHL 51 30 18 2 — 2960 139 2 2.82 .904
2006–07 Milwaukee Admirals AHL 29 15 7 6 — 1670 65 3 2.34 .920
2007–08 Nashville Predators NHL 1 0 0 — 0 29 0 0 0.00 1.000
Milwaukee Admirals AHL 65 36 24 3 — 3840 158 5 2.47 .908
2008–09 Nashville Predators NHL 52 29 15 — 4 2999 119 7 2.38 .917
2009–10 Nashville Predators NHL 58 32 16 — 5 3246 137 7 2.53 .911
2010–11 Nashville Predators NHL 64 33 22 — 9 3789 134 6 2.12 .930  
2011–12 Nashville Predators NHL 73 43 18 — 8 4169 166 5 2.39 .923
2012–13 Nashville Predators NHL 43 15 16 — 8 2444 99 5 2.43 .910
Dinamo Minsk KHL 22 9 11 — 1327 68 1 3.08 .897
2013–14 Nashville Predators NHL 24 10 10 — 3 1367 63 2 2.77 .902
2014–15 Nashville Predators NHL 61 41 17 — 6 3 851 140 4 2.18 .923
2015–16 Nashville Predators NHL 66 34 21 — 10 3871 161 4 2.48 .908
2016–17 Nashville Predators NHL 61 31 19 — 9 3 586 144 3 2.42 .918
2017–18 Nashville Predators NHL 59 42 13 — 4 3 475 134 8 2.31 .927  
2018–19 Nashville Predators NHL 56 30 19 — 4 3 220 130 4 2.42 .918
2019–20 Nashville Predators NHL 36 18 14 — 4 1 988 105 3 3.17 .895
NHL yhteensä 659 359 201 — 74 38103 1536 58 2.42 .917

SaavutuksetMuokkaa

2019–2020Muokkaa

  • Eniten otteluita pelannut suomalainen NHL-maalivahti

2018–2019Muokkaa

  • Saavutti yhdeksännen kerran urallaan vähintään 20 voittoa kaudessa.[27]
  • Eniten voittoja torjunut suomalaisvahti NHL:ssä.[28]
  • Eniten nollapelejä pelannut suomalainen NHL-maalivahti.

2017–2018Muokkaa

2015–2016Muokkaa

2015Muokkaa

  • Maailmanmestaruuskilpailuijen paras maalivahti: vuonna 2015
  • Maailmanennätys: pisin yhtäjaksoinen nollaputki modernin jääkiekon MM-kilpailuissa: 237,12 min (vuonna 2015)[31][32]
  • 36 nollapeliä NHL:n runkosarjassa (tilanne 1. huhtikuuta 2015) (Nashville Predatorsin seuraennätys)

2014Muokkaa

  • MM-hopeaa ja valinta turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi: vuonna 2014

2011–2012Muokkaa

  • Nashville Predatorsin seuraennätys: pisin voittoputki 11 ottelua (kaudella 2011–2012)
  • Nashville Predatorsin seuraennätys: eniten voittoja kaudessa 43 (kaudella 2011–2012)
  • NHL:n maalivahtien voittotilaston voitto, 43 (kaudella 2011–2012)
  • Nashville Predatorsin seuraennätys: eniten pelattuja otteluita kaudessa (maalivahti) 73 (kaudella 2011–2012)

2002–2011Muokkaa

  • Kiekko-Laser on nostanut Rinteen pelipaidan jäähallin kattoon.[33]
  • NHL:n kakkostähdistössä: kaudella 2010–2011
  • Nashville Predatorsin seuraennätys: eniten nollapelejä kaudessa 7 (kausilla 2008–2009 ja 2009–2010)
  • AHL:n tähdistöottelussa: vuosina 2006 ja 2008
  • SM-liigan mestaruus: kausilla 2003–2004 ja 2004–2005
  • SM-liiga hopeaa: kaudella 2002–2003

LähteetMuokkaa

  1. ↑ a b Pekka Rinne, Predators – Tilastot nhl.com. 2014. National Hockey League. Viitattu 15.5.2014.
  2. ↑ Rennon letkeä luonnonlapsi Kaleva.fi. Viitattu 27.11.2018.
  3. ↑ He juhlivat 2018 NHL Awards -palkintogaalassa nhl.com. 21.6.2018. Viitattu 21.6.2018.
  4. ↑ Pekka Rinne ehdolla parhaaksi NHL-vahdiksi mtv3.fi. 22.4.2011. MTV Oy. Viitattu 25.4.2012.
  5. ↑ Lehtonen, Samu: Pekka Rinne ehdolla NHL:n parhaaksi maalivahdiksi yle.fi. 25.4.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 25.4.2012.
  6. ↑ Pekka Rinne Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  7. ↑ Rinne sai NHL:lta suuren kunnianosoituksen 3.3.2009. YLE. Viitattu 3.3.2009.
  8. ↑ [1]
  9. ↑ Rinne piti maalinsa puhtaana Kaleva.fi. 30.10.2011. Kaleva. Viitattu 2.2.2012.
  10. ↑ Pekka Rinteelle muhkea jatkosopimus Yle.fi. 3.11.2011. YLE. Viitattu 4.11.2011.
  11. ↑ Rinne valittiin NHL:n kuukauden tähdistöön Yle.fi. 2.2.2012. YLE. Viitattu 2.2.2012.
  12. ↑ Pekka Rinne palaa NHL-kaukaloon tiistaina mtv.fi. 3.3.2014. Viitattu 11.1.2015.
  13. ↑ Pittsburgh Penguins - Nashville Predators - 3.3.2014 nhl.com. 4.3.2014. Viitattu 11.1.2015.
  14. ↑ Pekka Rinne palaa Leijonien maalille hs.fi. 12.5.2014. Viitattu 11.1.2015.
  15. ↑ Pekka Rinne MM-kisojen arvokkain pelaaja! Ilta-sanomat. 25.5.2014. Viitattu 11.1.2015.
  16. ↑ Pekka Rinne marraskuun kolmostähti NHL:ssä Jatkoaika.com. 1.12.2014. Viitattu 11.1.2015.
  17. ↑ NHL:n syksyn paras maalivahti on itsestäänselvyys – Pekka Rinteen ykköshaastaja on halveksittu yllätysnimi! Urheilulehti. 28.12.2014. Viitattu 11.1.2015.
  18. ↑ Pekka Rinne dominoi NHL:n maalivahtitilastoja mtv.fi. 15.12.2014. Viitattu 11.1.2015.
  19. ↑ Maailman paras jääkiekkomaalivahti tulee Suomesta uusisuomi.fi. 8.1.2015. Viitattu 11.1.2015.
  20. ↑ NHL julkisti tähdistöotteluun valitut – Rinne ainoa suomalainen jatkoaika.com. 11.1.2015. Viitattu 11.1.2015.
  21. ↑ Pekka Rinne sivussa ainakin kolmesta ottelusta jatkoaika.com. 15.1.2015. Viitattu 19.1.2015.
  22. ↑ Pekka Rinne teki 10 miljoonan dollarin jatkosopimuksen ja alensi palkkaansa - kiitti jatkosta komealla nollapelillä! iltalehti.fi. Viitattu 4.11.2018.
  23. ↑ NHL-maalivahti Pekka Rinne teki maalin! Katso huima suoritus www.iltalehti.fi. Viitattu 10.1.2020.
  24. ↑ a b c Rinteen unelma maalinteosta kävi toteen: "Pekka Selänne tässä, moro!" yle.fi. Viitattu 10.1.2020.
  25. ↑ Rinne aloitti Leijonissa nollaamalla Norjan 25.4.2009. Kaleva. Viitattu 26.4.2009.
  26. ↑ NHLWAM: Pekka Rinteeltä ja Erika-rakkaalta ilouutinen – vauva tulossa www.iltalehti.fi. Viitattu 10.9.2020.
  27. ↑ https://www.is.fi/nhl/art-2000006002113.html
  28. ↑ https://yle.fi/urheilu/3-10520364
  29. ↑ Suhonen, Markus: Pekka Rinne sai tunnustusta − Predators-vahdista kolmas suomalainen Vezina Trophy -voittaja Jatkoaika.com. 21.6.2018. Viitattu 21.6.2018.
  30. ↑ Stubin, Teemu: Komarov ja Rinne nimettiin NHL:n All-Stars-otteluun! Iltalehti.fi. 6.1.2016. Iltalehti. Viitattu 6.1.2016.
  31. ↑ ksml.fi
  32. ↑ jatkoaika.com
  33. ↑ Mikael Granlundin paita nostetaan kattoon iltalehti.fi. 12.8.2011. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 4.1.2016.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Pekka Rinne Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  • Pekka Rinne The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
Edeltäjä:
Sergei Bobrovski 		Vezina Trophyn voittaja
2018 		Seuraaja:
–
Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2009

3 Nummelin (A) | 4 Koistinen | 5 Kukkonen | 6 Jaakola | 8 Hyvönen | 14 Hagman | 20 Miettinen | 21 Niskala | 22 Santala | 24 Kapanen (C) | 26 Immonen | 28 Salmela | 29 Kerman | 31 Rämö | 32 Riksman | 33 Lehtonen | 35 Rinne | 37 Pyörälä | 39 Kapanen | 41 Komarov | 44 Niinimaa | 49 Pihlman | 51 Hytönen | 73 Ruutu (A) | 82 Vahalahti | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2010

3 Nummelin (A) | 5 Kukkonen (A) | 6 Jaakola | 7 Mäenpää | 11 Hietanen | 15 Hytönen | 20 Miettinen | 21 Niskala | 22 Santala | 23 Hahl | 24 Kapanen (C) | 26 Immonen | 27 Kontiola | 29 Korpikoski | 30 Tarkki | 31 Vehanen | 35 Rinne | 36 Jokinen | 40 Pihlström | 41 Puistola | 44 Vatanen | 45 Osala | 50 Aaltonen | 52 Lehterä | 71 Komarov | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2014

5 Ohtamaa | 6 Kivistö | 10 Karalahti | 12 Jokinen (C) | 13 Wirtanen | 18 Mäntylä | 19 Savinainen | 21 Lehterä (A) | 22 Salomäki | 25 Jormakka | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Marttinen | 31 Koskinen | 32 Saros | 34 Palola | 35 Rinne | 38 Hietanen | 40 T. Sallinen | 42 J. Sallinen | 47 Lajunen | 56 Haula | 61 Huhtala | 71 Komarov (A) | 81 Pakarinen | Valmentaja Erkka Westerlund

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2015

2 Jokipakka | 6 Mäntylä | 7 Lindell | 15 Ruutu (A) | 16 Barkov | 18 Lepistö (A) | 20 Pesonen | 23 Louhivaara | 24 Kemppainen | 25 Hytönen | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Salmela | 32 Saros | 33 Engren | 35 Rinne | 36 Jokinen (C) | 38 Hietanen | 41 Pihlström | 50 Aaltonen | 55 Ohtamaa | 63 Jaakola | 70 Hartikainen | 71 Komarov | 72 Donskoi | Valmentaja Kari Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon maailmancup 2016

2 Jokipakka | 3 Määttä | 7 Lindell | 9 Koivu (C) | 12 Lehterä | 18 Lepistö | 19 Koskinen | 20 Aho | 22 Pokka | 27 Donskoi | 28 Korpikoski | 29 Laine | 35 Rinne | 36 Jokinen (A) | 40 Rask | 45 Vatanen | 51 Filppula (A) | 55 Ristolainen | 56 Haula | 64 Granlund | 71 Komarov | 86 Teräväinen | 91 Barkov | Valmentaja Lauri Marjamäki

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pekka_Rinne&oldid=19769831”