Wikipedia

Ville Lajunen

suomalainen jääkiekkoilija

Ville Ilmari Lajunen[2] (s. 8. maaliskuuta 1988 Helsinki) on suomalainen jääkiekkopuolustaja, joka pelaa Saksan DEL-liigan Löwen Frankfurtissa. Hän laukoo oikealta.[3]

Ville Lajunen
Henkilötiedot
Syntynyt8. maaliskuuta 1988 (ikä 35)
Helsinki, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Laju[1]
Pelipaikka puolustaja
Maila oikea
Pituus 185 cm
Paino 88 kg
Seura
Seura Löwen Frankfurt
Sarja DEL
Pelaajaura
Pääsarjaura 2007–
Aik. seurat

Ura muokkaa

Seuraura muokkaa

Lajunen on Espoon Kiekkoseuran kasvatti. Hän siirtyi juniorina sittemmin Espoo Bluesiin. Lajunen voitti kaudella 2005–2006 seuran A-nuorten sisäisen tehotilaston lukemalla +9.[4] Hän voitti kauden päätteeksi A-nuorten SM-pronssia. Syyskuussa 2006 Lajunen teki Bluesin kanssa kaksivuotisen SM-liigasopimuksen.[5] Hän pelasi kauden 2006–2007 vielä suurimmaksi osaksi A-nuorissa. Lajunen oli joukkueensa toiseksi paras pistemies Camilo Miettisen tehoilla 3+29=32, joilla hän voitti koko A-nuorten SM-liigan puolustajien syöttöpörssin sekä sijoittui puolustajien pistepörssissä toiseksi edellään vain Jokereiden Vesa Kulmala.[6] Lajunen voitti myös tehoilla 1+9=10 sarjan pudotuspelien puolustajien syöttöpörssin ja hän jakoi puolustajien pistepörssin voiton Pelicansin Mikko Kousan kanssa.[7] Lajunen voitti kauden päätteeksi A-nuorten SM-hopeaa. Hän pelasi ensimmäiset miesten pelinsä Mestiksessä, jossa Lajunen pelasi yhdeksän ottelua alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa ilman tehopisteitä. Hän debytoi myös Bluesin SM-liigajoukkueessa, jossa Lajunen pelasi kolme runkosarjaottelua ilman tehopisteitä.[3] Hän teki liigadebyyttinsä 3. tammikuuta 2007 Oulun Kärppiä vastaan.[8]

Heinäkuussa 2007 Lajusen sopimusta jatkettiin vuodella kevääseen 2009 saakka. Muutamaa päivää myöhemmin hänen uutisoitiin siirtyvän alustavasti koko kauden 2007–2008 kattavalla lainasopimuksella Mestis-joukkue KooKoohon yhdessä maalivahti Antti Härmän kanssa. Siirron taustalla oli kaksikon asepalvelus Karjalan prikaatissa.[9][10] Lajunen pelasi KooKoossa ja alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa yhteensä 27 runkosarjaottelua tehopistein 2+11=13. Hän palasi Bluesiin kuitenkin marraskuussa 2007, kun joukkue kärsi loukkaantumisista.[11] Lajunen pelasi Bluesissa lopulta loppukauden ja hän teki 19 runkosarjaottelussa tehot 1+11=12. Lajunen teki liigauransa avausmaalin 24. tammikuuta 2008 kahden miehen ylivoimalla vieraissa Pelicansia vastaan.[12] Pudotuspeleissä Lajunen teki yhdeksässä ottelussa yhden maalin. Hän pelasi Bluesin kaksi ensimmäistä playoff-ottelua, mutta Lajunen joutui niiden jälkeen tekemään kokoonpanossa tilaa Mikael Kurjelle. Hän palasi kokoonpanoon kuitenkin viidenteen välieräotteluun 31. maaliskuuta 2008 Jokereita vastaan, kun Dale Clarke joutui sivuun. Lajusen ylivoimalla syntynyt 2–0-johtomaali jäi lopulta Bluesin 5–1-voittoon päättyneen ottelun voittomaaliksi.[13] Hän voitti lopulta kauden päätteeksi SM-hopeaa.[3] Huhtikuussa 2008 Lajunen teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Bluesin kanssa.[14]

Kausi 2008–2009 oli Lajuselle ensimmäinen kokonainen SM-liigassa. Hän teki 45 runkosarjaottelussa tehot 8+11=19, joilla Lajunen oli Bluesin eniten maaleja tehnyt puolustaja sekä tehokkain puolustaja Dale Clarken kanssa. Hän pelasi kauden aikana myös viisi ottelua Mestarien liigassa, jossa Lajunen oli tehoilla 1+3=4 Bluesin paras syöttäjä ja toiseksi paras pistemies Sami Ryhäsen jälkeen.[15] Keväällä 2009 hän vahvisti myös Bluesin A-nuoria. Lajunen jakoi koko A-nuorten SM-liigan pudotuspelien tehotilaston voiton Ässien Tommi Taimen kanssa.[16] Hän voitti kauden päätteeksi Suomenmestaruuden.[3]

Lajuselle nimettiin kaudeksi 2009–2010 Bluesin varakapteeniksi.[17] Hän teki läpimurtonsa SM-liigan eliittiin tehtyään runkosarjassa tehot 5+33=38, joilla Lajunen voitti koko liigan puolustajien syöttöpörssin ja sijoittui puolustajien pistepörssissä toiseksi Ilveksen Markus Seikolan jälkeen.[18] Hän oli Bluesin ainoa kauden kaikki 58 runkosarjaottelua pelannut pelaaja, mutta Lajuselta jäi kuitenkin pudotuspelien ensimmäinen kierros väliin sairastumisen vuoksi.[19] Helmikuussa 2010 hän teki Bluesin kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[20] Kaudella 2010–2011 Lajunen teki runkosarjassa 24 tehopistettä. Pudotuspeleissä hän oli tehoilla 3+7=10 Bluesin paras syöttäjä[21] ja Lajunen jakoi koko liigan puolustajien syöttöpörssin sekä jakoi puolustajien pistepörssin voiton HIFK:n Toni Söderholmin kanssa.[22] Hän voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa.[3]

Alkukaudella 2011–2012 Lajunen teki Bluesissa 22 runkosarjaottelussa tehot 2+10=12, joilla hän johti pelipaikastaan huolimatta Bluesin sisäistä pistepörssiä, kunnes marraskuussa 2011 Lajunen siirtyi loppukauden mittaisella sopimuksella KHL-joukkue Metallurg Magnitogorskiin.[23] Lajusen esitykset Magnitogorskissa jäivät lopulta varsin vaisuiksi; hän teki 15 runkosarjaottelussa vain yhden syöttöpisteen ja 12 playoff-ottelussa syntyi viisi syöttöpistettä. Lajunen ei enää jatkanut joukkueessa, vaan hän siirtyi kaudeksi 2012–2013 vuoden mittaisella sopimuksella Ruotsin Elitserieniin Färjestad BK:n riveihin.[24][25] Helmikuussa 2013 hän teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen joukkueen kanssa.[26][27] Kauden 2013–2014 päätteeksi Lajunen voitti SHL-hopeaa.[3]

Kaudeksi 2014–2015 Lajunen siirtyi kaksivuotisella KHL-sopimuksella Jokereihin.[28] Hän edusti joukkuetta kauden aikana myös Spengler Cupissa, kuten myös vuotta myöhemmin. Kaudeksi 2015–2016 Lajunen nimettiin Jokereiden varakapteeniksi.[3] Helmikuussa 2016 hänet valittiin KHL:n viikon puolustajaksi.[29] Huhtikuussa 2016 Lajunen solmi Jokereiden kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[30] Kaudella 2016–2017 hän oli joukkueen eniten maaleja tehnyt puolustaja kymmenellä osumallaan.[31]

Lajunen siirtyi kaudeksi 2017–2018 jatkamaan KHL-uraansa vuoden mittaisella sopimuksella Spartak Moskovaan.[32] Hän oli joukkueen tehokkain puolustaja tehoilla 6+20=26.[33] Kaudeksi 2018–2019 Lajunen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella KHL:n kiinalaisseura Kunlun Red Starin riveihin. Joukkuetta valmensi hänelle Suomen A-maajoukkueesta tuttu Jussi Tapola. Lajunen oli tehoilla 10+18=28 Kunlunin paras syöttäjä ja toiseksi paras pistemies Brandon Yipin jälkeen.[34] Hän jakoi koko liigan puolustajien pistepörssin seitsemännen sijan Ak Bars Kazanin Paul Postman kanssa.[35] Kaudeksi 2019–2020 Lajunen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella jatkamaan KHL-uraansa Vitjaz Podolskiin.[36] Hän oli tehoilla 4+21=25 joukkueen neljänneksi paras pistemies.[37]

Kauden 2020–2021 kynnyksellä, syyskuun 2020 lopulla Lajunen palasi SM-liigaan ja siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Turun Palloseuraan.[38] Joukkuetta valmensi hänelle Jokereista tuttu Raimo Helminen. Lajunen oli TPS:n tehokkain puolustaja tehoilla 9+19=28, joilla hän jakoi koko liigan puolustajien pistepörssin kuudennen sijan Jukureiden Aleksandr Jakovenkon ja HIFK:n Mikko Kousan kanssa.[39] Lajunen voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa. Kesäkuussa 2021 hän teki TPS:n kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[40] Lajunen nimettiin kaudeksi 2021–2022 joukkueen varakapteeniksi.[41] Hän voitti kauden päätteeksi taas SM-hopeaa.[3]

Lajunen siirtyi kaudeksi 2022–2023 vuoden mittaisella sopimuksella Saksan DEL-liigan Schwenninger Wild Wingsiin.[42]

Maajoukkueura muokkaa

Mitalit
Maa:   Suomi
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
  Hopeaa Valko-Venäjä 2014 jääkiekko

Lajunen edusti Suomea MM-kilpailuissa vuosina 2014 ja 2017, joista ensimmäinen turnaus päättyi hopeaan. Yhteensä Lajunen on pelannut 66 A-maaottelua tehopistein 5+12=17.[3] Hän sai ensituntumaa Suomen A-maajoukkueeseen kevään 2010 MM-leiriryhmän mukana,[43] mutta Lajunen ei kuitenkaan mahtunut Suomen kokoonpanoon viikon ainoassa Tanskaa vastaan pelatussa harjoitusottelussa ja hän putosi lopulta leiriryhmästä.[44] Lajunen nimettiin seuraavan kerran A-maajoukkueeseen vuoden 2011 LG Hockey Gamesiin, kun hänet nimettiin Suomen joukkueeseen loukkaantuneen Jyrki Välivaaran tilalle. A-maajoukkuedebyyttinsä samassa turnauksessa teki myös Lajusen pikkuveli Jani.[45] Ville Lajunen pelasi ensimmäisen A-maaottelunsa turnauksen toisessa ottelussa 12. helmikuuta 2011 Tukholman Globenissa Tšekkiä vastaan. Hänet merkittiin Suomen kolmospuolustajapariin Janne Niskalan viereen.[46] Ensimmäisen A-maajoukkuemaalinsa Lajunen teki Oddset Hockey Gamesissa 9. helmikuuta 2013 Malmössä Tšekkiä vastaan. Hänen osumansa jäi Suomen 3–0-voittoon päättyneen ottelun voittomaaliksi ja Lajunen keräsi myös yhden syöttöpisteen oltuaan kakkossyöttäjänä Veli-Matti Savinaisen tekemään maaliin.[47]

Lajunen pelasi myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2008.[3]

Muuta muokkaa

Lajusen pikkuveli Jani pelaa hyökkääjänä SHL-joukkue Örebro HK:ssa. Hän kuului Suomen vuoden 2011 maailmanmestaruuden voittaneeseen joukkueeseen.[48]

Kesäkuussa 2018 Lajusen tiedotettiin tuolloin Suomi-sarjassa aloittaneen Kiekko-Espoon yhtenä osakkaana.[49]

Tilastot muokkaa

    Runkosarja   Pudotuspelit   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM Turnaus O M S Pist. RM
2005–2006 Blues A-SM 22 2 2 4 10 10 0 0 0 6
2006–2007 Blues A-SM 39 3 29 32 79 12 1 9 10 12
Blues SM-liiga 3 0 0 0 0 – – – – –
Suomi U20 Mestis 9 0 0 0 6 – – – – –
2007–2008 Blues A-SM 3 1 2 3 10 3 0 2 2 6 JMM 6 0 3 3 6
Blues SM-liiga 19 1 11 12 29 9 1 0 1 6
KooKoo Mestis 20 2 9 11 24 – – – – –
Suomi U20 Mestis 7 0 2 2 6 – – – – –
2008–2009 Blues A-SM 8 2 2 4 6 7 2 3 5 14
Blues SM-liiga 45 8 11 19 20 10 0 2 2 0
2009–2010 Blues SM-liiga 58 5 33 38 44 – – – – –
2010–2011 Blues SM-liiga 60 7 17 24 69 18 3 7 10 20
2011–2012 Blues SM-liiga 22 2 10 12 8 – – – – –
Metallurg Magnitogorsk KHL 15 0 1 1 4 12 0 5 5 0
2012–2013 Färjestad BK Elitserien 53 7 14 21 16 10 0 6 6 2
2013–2014 Färjestad BK SHL 48 4 9 13 20 15 0 4 4 2 MM 10 0 2 2 0
2014–2015 Jokerit KHL 49 3 17 20 16 3 1 0 1 4
2015–2016 Jokerit KHL 58 9 19 28 32 6 1 1 2 4
2016–2017 Jokerit KHL 53 10 6 16 16 4 2 0 2 0 MM 10 1 2 3 2
2017–2018 Spartak Moskova KHL 52 6 20 26 10 4 0 1 1 0
2018–2019 Kunlun Red Star KHL 56 10 18 28 44 – – – – –
2019–2020 Vitjaz Podolsk KHL 60 4 21 25 6 4 1 1 2 2
2020–2021 TPS SM-liiga 55 9 19 28 24 13 2 2 4 8
2021–2022 TPS SM-liiga 51 4 21 25 12 18 0 6 6 8
2022–2023 Schwenninger Wild Wings DEL 56 10 35 45 27 – – – – –
7 kautta yhteensä KHL 343 42 102 144 128 33 5 8 13 10
8 kautta yhteensä SM-liiga 313 36 122 158 208 68 6 17 23 42
2 kautta yhteensä Elitserien/SHL 101 11 23 34 36 25 0 10 10 4
2 kautta yhteensä Mestis 36 2 11 13 36 – – – – –

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Penttilä, Tapio: Harjulle tasoitusmaali ja tikkejä Faneille.com. 11.1.2015. Faneille.com. Viitattu 30.9.2020.
  2. ↑ https://verokone.hs.fi/henkilo/1988Lajunen%20Ville%20Ilmari[vanhentunut linkki]
  3. ↑ a b c d e f g h i j Ville Lajunen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  4. ↑ Elite Prospects - Blues U20 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Kent Manderville Bluesiin Jatkoaika.com. 6.9.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.11.2010.
  6. ↑ Elite Prospects - U20 SM-liiga Stats 2006-2007 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  7. ↑ Elite Prospects - U20 SM-liiga Stats 2006-2007 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  8. ↑ Hurmerinta, Eero: Kärpät nollattiin Espoossa Jatkoaika.com. 3.1.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.9.2020.
  9. ↑ Espoo Blues korvaa Doellin Ryan Kellerillä Jatkoaika.com. 19.7.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.11.2010.
  10. ↑ Clarke ja Osala Bluesiin, Brücklerille jatkoa Jatkoaika.com. 23.7.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.11.2010.
  11. ↑ Lajunen palaa Kouvolasta Espooseen Jatkoaika.com. 29.11.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.11.2010.
  12. ↑ Ampuja, Eetu: Brückler lahjoitti voiton Pelicansille Jatkoaika.com. 24.1.2008. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.9.2020.
  13. ↑ Hurmerinta, Eero: Ville Lajunen viltistä ylivoimatykiksi Jatkoaika.com. 31.3.2008. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.9.2020.
  14. ↑ Blues jatkaa nuorekkaana myös tulevalla kaudella Jatkoaika.com. 23.4.2008. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.11.2010.
  15. ↑ Elite Prospects - Blues eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  16. ↑ Elite Prospects - U20 SM-liiga Stats 2008-2009 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  17. ↑ Bluesille täysin espoolainen kapteenisto liiga.fi. 11.8.2009. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 30.9.2020.
  18. ↑ Elite Prospects - SM-liiga Stats 2009-2010 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  19. ↑ Hurmerinta, Eero: Ei uutta joukkueiden välillä Jatkoaika.com. 26.3.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.9.2020.
  20. ↑ Bluesille iso tukku jatkosopimuksia Jatkoaika.com. 5.2.2010. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.11.2010.
  21. ↑ Elite Prospects - Blues eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  22. ↑ Elite Prospects - Award - SM-liiga Playoffs Most Points by Defenseman eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  23. ↑ Bluesin kultakypärä Lajunen KHL:ään Jatkoaika.com. 17.11.2011. Jatkoaika r.y. Viitattu 25.11.2011.
  24. ↑ Jaakola matkaa itään, Lajunen länteen Jatkoaika.com. 5.7.2012. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.6.2012.
  25. ↑ Pettersson, Robert: Färjestad värvar finsk back Hockeysverige.se. 4.7.2012. Everysport Media Group AB. Viitattu 6.7.2012. (ruotsiksi)
  26. ↑ Kalitzki, Jörgen: Lajunen förlänger med FBK 14.2.2013. Färjestad Bollklubb Fastighets AB. Viitattu 8.9.2013. (ruotsiksi)
  27. ↑ Leijona-puolustaja jatkosopimukseen ruotsalaisseuran kanssa – ”Korkeaa laatua” suomikiekko.com. 15.2.2013. Nordic Sport Media. Viitattu 30.9.2020.
  28. ↑ Bluesin kultakypärä Lajunen KHL:ään Jatkoaika.com. 6.5.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 13.7.2014.
  29. ↑ Lajunen valittiin viikon KHL-pakiksi Jokerit.com. 6.5.2014. Jokerit Hockey Club Oy. Viitattu 4.3.2016.
  30. ↑ Jokereiden ensi kauden runko koossa – jatkuvuus taattu Jatkoaika.com. 12.4.2016. Jatkoaika r.y. Viitattu 25.5.2017.
  31. ↑ Elite Prospects - HIFK eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  32. ↑ Varmistus – Leijonien MM-puolustaja siirtyy Jokereista toiseen KHL-seuraan suomikiekko.com. 24.5.2017. Nordic Sport Media. Viitattu 25.5.2017.
  33. ↑ Elite Prospects - Spartak Moskva eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  34. ↑ Elite Prospects - Kunlun Red Star eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  35. ↑ Elite Prospects - KHL Stats 2018-2019 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  36. ↑ Miettinen, Miska: KHL-joukkue räväytti: Hankki peräti kaksi tehokasta suomalaistähteä samalla kerralla! suomikiekko.com. 2.5.2019. Nordic Sport Media. Viitattu 30.9.2020.
  37. ↑ Elite Prospects - Vityaz Podolsk eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  38. ↑ Seppä, Lassi: KHL:ää kuusi kautta kiertänyt Ville Lajunen TPS:n alakertaan Jatkoaika.com. 30.9.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.9.2020.
  39. ↑ Elite Prospects - Liiga Stats 2020-2021 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 29.6.2021. (englanniksi)
  40. ↑ Hurmerinta, Eero: Lajuselle jatkosopimus Turkuun − "Tuo meidän nuoreen joukkueeseen johtajuutta" Jatkoaika.com. 21.6.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.6.2021.
  41. ↑ Seppä, Lassi: Juhani Jasu jatkaa TPS:n kipparina − nimettyyn kapteenistoon tulee muutos jo kauden alkumetreillä Jatkoaika.com. 24.8.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 24.8.2021.
  42. ↑ Tallskog, Mika: Ville Lajunen jättää kotimaan kaukalot taakseen – uusi koti löytyy Saksasta Jatkoaika.com. 24.6.2022. Jatkoaika r.y. Viitattu 28.6.2022.
  43. ↑ Leijonien ensimmäinen MM-leiriryhmä nimetty yle.fi. 11.4.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 29.11.2010.
  44. ↑ Granlund, Hartikainen ja Vatanen maajoukkueeseen Jatkoaika.com. 25.4.2010. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.9.2020.
  45. ↑ Myös Ville Lajunen Leijoniin is.fi. 7.2.2011. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 30.9.2020.
  46. ↑ Finland-Czech Republic historical.stats.swehockey.se. 12.2.2011. Svenska Ishockeyförbundet. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  47. ↑ Finland - Czech Republic (Actions) stats.swehockey.se. 9.2.2013. Svenska Ishockeyförbundet. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  48. ↑ Jani Lajunen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  49. ↑ Ikonen, Sami: Kiekko-Espoon tiedotustilaisuudessa yllätys – useat maajoukkuetähdet mukana taustajoukoissa suomikiekko.com. 18.6.2018. Nordic Sport Media. Viitattu 30.9.2020.
Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2014

5 Ohtamaa | 6 Kivistö | 10 Karalahti | 12 Jokinen (C) | 13 Wirtanen | 18 Mäntylä | 19 Savinainen | 21 Lehterä (A) | 22 Salomäki | 25 Jormakka | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Marttinen | 31 Koskinen | 32 Saros | 34 Palola | 35 Rinne | 38 Hietanen | 40 T. Sallinen | 42 J. Sallinen | 47 Lajunen | 56 Haula | 61 Huhtala | 71 Komarov (A) | 81 Pakarinen | Valmentaja Erkka Westerlund

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2017

4 Lehtonen | 5 Kukkonen (C) | 6 Jaakola (A) | 15 M. Aaltonen | 19 Savinainen | 20 Aho | 23 Kemppainen | 24 J. Lajunen | 29 Säteri | 31 Ortio | 33 Hännikäinen | 36 Järvinen | 37 Pyörälä | 38 Hietanen | 39 Puljujärvi | 40 Sallinen | 41 Pihlström | 47 V. Lajunen | 50 J. Aaltonen | 51 Filppula (A) | 55 Ohtamaa | 60 Honka | 62 Osala | 70 Korpisalo | 96 Rantanen | Valmentaja Lauri Marjamäki

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ville_Lajunen&oldid=22024087”