Roberto Luongo

kanadalainen jääkiekkomaalivahti

Roberto Luongo (s. 4. huhtikuuta 1979 Montreal, Quebec, Kanada) on uransa lopettanut kanadalainen jääkiekkomaalivahti. Hänen viimeiseksi seurakseen jäi Florida Panthers.[1] Hän toimi vuosina 2008–2010 Vancouver Canucksin epävirallisena kapteenina, koska maalivahti ei voi olla virallinen kapteeni.[2]

Roberto Luongo
Henkilötiedot
Syntynyt4. huhtikuuta 1979 (ikä 45)
Montreal, Quebec, Kanada
Kansalaisuus Kanada Kanada
Jääkiekkoilija
Lempinimi Bobby Lou, Louie, Lu
Pelipaikka maalivahti
Hanska vasen
Pituus 190 cm
Paino 98 kg
Sarja NHL
Pelinumero 1
Pelaajaura
Pääsarjaura 1999–2019
Aik. seurat Vancouver Canucks (NHL)
New York Islanders (NHL)
Florida Panthers (NHL)
NHL-varaus 4. varaus, 1997
New York Islanders
Hockey Hall of Fame

2022

Mitalit
Roberto Luongo talviolympialaisissa 2014.
Roberto Luongo talviolympialaisissa 2014.
Maa:  Kanada
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Vancouver 2010 jääkiekko
Kultaa Kultaa Sotši 2014 jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Suomi 2003 jääkiekko
Kultaa Kultaa Tšekki 2004 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Itävalta 2005 jääkiekko
Maailmancup
Kultaa Kultaa Kanada 2004 jääkiekko

Luongolla on isänsä puolelta italialaiset juuret. Hän puhuu sujuvaa italiaa, englantia ja ranskaa.[3]

NHL-varaus New York Islandersiin ja kaudet Florida Panthersissa 1997–2006

muokkaa

NHL-seura New York Islanders varasi Luongon vuoden 1997 varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella neljäntenä pelaajana. Varauksen jälkeen kului kaksi kautta ennen kuin hän siirtyi Islandersin organisaatioon. Luongo pelasi ensimmäisellä NHL-kaudellaan 24 ottelua.

Kaudeksi 2000–2001 Luongo siirtyi Olli Jokisen kanssa Florida Panthersiin Islandersin varattua toisen lupaavan maalivahdin Rick DiPietron. Pelaajakaupassa Islandersiin siirtyivät hyökkääjät Mark Parrish ja Oleg Kvaša. Kauppaa, jonka teki Islandersin silloinen GM "Mad" Mike Milbury, pidetään yhtenä NHL:n historian surkeimmista. Luongo pelasi heti huippukauden Floridassa: 47 ottelua torjuntaprosentilla 92,0 %. Myös seuraavat kolme kautta hän toimi Floridan ykkösmaalivahtina. NHL:n työsulun aikana Luongo piti välivuoden ja palasi jälleen vuonna 2005 Floridan ykkösvahdiksi.

Kesäkuussa 2006 Luongo siirtyi yhdessä puolustaja Lukáš Krajíčekin ja kuudennen kierroksen varausvuoron kanssa Vancouver Canucksiin, josta Floridaan matkasivat hyökkääjä Todd Bertuzzi, maalivahti Alex Auld ja puolustaja Bryan Allen. Hieman myöhemmin Luongo teki neljän vuoden ja 27 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen Vancouverin kanssa.

Ensimmäiset vuodet Vancouver Canucksissa 2006–2010

muokkaa

Vancouverissa Luongo pelasi heti ensimmäisellä kaudellaan 76 ottelua torjuntaprosentilla 92,1 %. Pudotuspeleissä Luongon torjuntaprosentti oli yli 94 %, mutta Canucks ei silti menestynyt. Seuraavalla kaudella 2007–2008 Luongo pelasi jälleen yli 70 ottelua torjuntaprosentilla 91,7 %, mutta Canucks jäi ulos pudotuspeleistä. Kaudella 2008–2009 Luongon pelitaakkaa kevennettiin 54 otteluun, joissa hän torjui hyvin, ja Canucks palasi pudotuspeleihin. Kaudella 2009–2010 Luongo pelasi 68 ottelua torjuntaprosentilla 91,3 % mutta ei onnistunut pudotuspeleissä, joissa Canucks hävisi toisella kierroksella Stanley Cupin sittemmin voittaneelle Chicago Blackhawksille. Ottelusarjassa sekä Luongo että Chicagon Antti Niemi päästivät paljon maaleja, mutta lopulta Niemi selvisi vähemmillä virheillä.

Pudotuspelimenestystä ja pettymyksiä Vancouver Canucksissa 2010–2014

muokkaa

Kaudella 2010–2011 Luongo pelasi jälleen loistavan runkosarjan torjuntaprosentilla 92,8 %. Tällä kertaa Luongo onnistui myös pudotuspeleissä ja Canucks selviytyi Stanley Cupin finaaleihin. Loppuottelusarja Boston Bruinsia vastaan ratkesi vasta seitsemännessä ottelussa, jossa Bostonin maalivahti Tim Thomas pelasi nollapelin ja Boston vei voiton maalein 4–0.

Kauden 2011–2012 Luongo aloitti heikosti ja nuori kakkosvahti Cory Schneider vei häneltä paikan Canucksin aloittavana maalivahtina. Pudotuspeleissä Luongo pelasi kaksi ottelua, jotka molemmat Canucks hävisi. Canucks putosi pois jo ensimmäisellä kierroksella.

Kun kausi 2012–2013 alkoi myöhässä ja tavallista lyhyempänä työsulun takia, joutui Luongo aiemmista kausista poiketen kilpailemaan ykksösmaalivahdin paikasta. Schneider pelasi avausottelun, mutta Luongo nousi kauden edetessä tärkeämpään asemaan. Pudotuspeleissä Canucks putosi jälleen ensimmäisellä kierroksella.

Kaudella 2013–2014 Luongo oli Canucksin ykkösmaalivahti Schneiderin siirryttyä New Jersey Devilsiin.

Siirto Floridaan 2014-2019

muokkaa

Maaliskuussa 2014 Luongo myytiin Florida Panthersiin.[4] Hän pelasi Panthersissa kuuden kauden ajan.

Kesäkuussa 2019 Luongo ilmoitti lopettavansa 19 kautta kestäneen NHL-uransa. Panthers ilmoitti jäädyttävänsä Luongon pelinumeron 1 maaliskuussa 2020.[5]

Tilastot

muokkaa

Runkosarja

muokkaa
   
Kausi Joukkue Liiga O V H T JAT MIN PM NP PMK TP%
1995–1996 Val d'Or Foreurs QMJHL 23 6 11 4 1201 74 0 1,31 ?
1996–1997 Val d'Or Foreurs QMJHL 60 32 21 2 3302 171 2 1,32 94,8
1997–1998 Val d'Or Foreurs QMJHL 54 33 19 0 3043 157 7 2,67 94,8
1998–1999 Val d'Or Foreurs QMJHL 21 6 10 2 1476 77 1 3,92 90,2
1998–1999 Acadie-Bathurst Titan QMJHL 22 14 7 1 1342 74 0 1,32 91,4
1999–2000 Lowell Lock Monsters AHL 26 10 12 4 1517 74 1 2,34 90,8
1999–2000 New York Islanders NHL 24 7 14 1 1292 70 1 1,34 90,4
2000–2001 Louisville Panthers AHL 3 1 2 0 178 10 0 2,56 91,7
2000–2001 Florida Panthers NHL 47 12 24 7 2628 107 5 2,21 92,0
2001–2002 Florida Panthers NHL 58 16 33 4 3030 140 4 2,67 91,5
2002–2003 Florida Panthers NHL 65 20 34 7 3627 164 6 2,34 91,8
2003–2004 Florida Panthers NHL 73 25 33 14 4252 172 7 2,21 93,1
2005–2006 Florida Panthers NHL 75 35 30 9 4305 213 8 2,97 91,4
2006–2007 Vancouver Canucks NHL 76 47 22 6 4490 171 5 2,29 92,1
2007–2008 Vancouver Canucks NHL 73 35 29 9 4233 168 6 2,38 91,7
2008–2009 Vancouver Canucks NHL 54 33 13 7 3181 124 9 2,34 92,0
2009–2010 Vancouver Canucks NHL 68 40 22 4 3899 167 4 2,57 91,3
2010–2011 Vancouver Canucks NHL 60 38 15 7 3590 126 4 2,11 92,8
2011–2012 Vancouver Canucks NHL 55 31 14 8 3162 127 5 2,41 91,9
2012–2013 Vancouver Canucks NHL 20 9 6 3 1197 51 2 2,56 90,7
2013–2014 Vancouver Canucks NHL 42 19 16 6 2418 96 3 2,38 91,7
Florida Panthers NHL 14 6 7 1 804 33 1 2,46 92,4
2014-2015 Florida Panthers NHL 61 28 19 12 3528 138 2 2,35 92,1
2015-2016 Florida Panthers NHL 62 35 19 6 3602 141 4 2,35 92,2
2016-2017 Florida Panthers NHL 40 17 15 6 2327 104 1 2,68 91,5
2017-2018 Florida Panthers NHL 35 18 11 2 1966 81 3 2,47 92,9
2018-2019 Florida Panthers NHL 43 18 16 5 2347 122 1 3,12 89,9
NHL YHTEENSÄ 1044 489 392 33 91 59 878 2515 77 2,52 91,9


Pudotuspelit

muokkaa
   
Kausi Joukkue Liiga O V H MIN PM NP PMK LK TP%
1995–1996 Val d'Or QMJHL 3 0 1 68 5 0 4,41
1996–1997 Val d'Or QMJHL 13 8 5 777 44 0 3,39
1997–1998 Val d'Or QMJHL 17 14 3 1019 37 2 2,17
1998–1999 Acadie-Bathurst QMJHL 23 16 6 1400 64 0 2,74
1999–2000 Lowell AHL 6 3 3 359 18 0 3,00 240 91,9
2006–2007 Vancouver Canucks NHL 11 5 6 766 23 0 1,80 427 93,8
2008–2009 Vancouver Canucks NHL 10 6 4 618 26 1 2,52 304 91,4
2009–2010 Vancouver Canucks NHL 12 6 6 707 38 0 3,22 362 89,5
2010–2011 Vancouver Canucks NHL 25 15 10 1427 61 4 2,56 711 91,4
2011–2012 Vancouver Canucks NHL 2 0 2 117 7 0 3,59 64 89,1
2012–2013 Vancouver Canucks NHL 3 0 2 140 6 0 2,57 71 91,5
2015–2016 Florida Panthers NHL 6 2 4 439 15 0 2,05 227 93,4
NHL YHTEENSÄ 70 34 35 4295 178 5 2,49 2166 91,8

Lähteet

muokkaa
  1. Roberto Luongo trade: Panthers acquire goaltender from Canucks www.sbnation.com. Viitattu 6.3.2014.
  2. Canucksin Luongo luopui kapteenin tehtävistä MTV Uutiset. 13.9.2010. Viitattu 29.9.2010.
  3. Luongo looks to lift the curse The Georgia Straight. 28.9.2006. Viitattu 16.1.2020. (englanniksi)
  4. Brigidi, Matt: Roberto Luongo trade: Panthers acquire goaltender from Canucks SB Nation. 4.3.2014. Vox Media. Viitattu 22.1.2018. (englanniksi)
  5. https://www.nhl.com/news/panthers-retire-roberto-luongos-no-1/c-315991520

Aiheesta muualla

muokkaa
Edeltäjä:
Jean-Pierre Dumont
Michael Bossy Trophyn voittaja
1997
Seuraaja:
Vincent Lecavalier
Edeltäjä:
Vincent Lecavalier
Mark Messier Leadership Awardin voittaja
3/2007
Seuraaja:
Chris Chelios
Edeltäjä:
Martin Brodeur
William M. Jennings Trophyn voittaja
2011 (yhdessä Cory Schneiderin kanssa)
Seuraaja:
Brian Elliott & Jaroslav Halák