Janne Pesonen
Janne Tapani Pesonen (s. 11. toukokuuta 1982 Suomussalmi) on Suomussalmella syntynyt ja Kuhmossa varttunut[2] uransa vuonna 2020 lopettanut[3] suomalainen jääkiekkoilija ja lajin maailmanmestari. Hän pelasi sekä keskushyökkääjänä että laitahyökkääjänä. Pesosen kasvattajaseura on Kuhmon Kiva HT. Pesonen aloittaa HIFK:n uutena urheulijohtajana.
Janne Pesonen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 11. toukokuuta 1982[1] Suomussalmi |
Kansalaisuus | Suomi |
Jääkiekkoilija | |
Lempinimi | Pessi |
Pelipaikka | hyökkääjä |
Maila | vasen |
Pituus | 180 cm |
Paino | 85 kg |
Seura | |
Seura | HIFK |
Sarja | Jääkiekon SM-liiga |
Tehtävä | urheilujohtaja |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 2001–2020 |
Aik. seurat |
Hokki (II-div./Mestis) Kärpät (SML) Wilkes-Barre/Scranton Penguins (AHL) Pittsburgh Penguins (NHL) Ak Bars Kazan (KHL) HIFK (SML) Skellefteå AIK (SHL) HC Ambrì-Piotta(NL) Växjö Lakers HC (SHL) |
NHL-varaus |
269. varaus, 2004 Mighty Ducks of Anaheim |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Janne Pesonen jääkiekon maailmanmestaruusjuhlissa Helsingissä vuonna 2011. | |||
Maa: Suomi | |||
Miesten jääkiekko | |||
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Slovakia 2011 | jääkiekko |
Pesonen voitti Jääkiekon Suomen mestaruuden neljä kertaa; kausina 2003–2004, 2004–2005, 2006–2007 ja 2007–2008. KHL:n mestaruuden Pesonen voitti kerran, kaudella 2009–2010. Jääkiekon SM-liigan runkosarjassa Pesonen pelasi 350 ottelua tehopistein 113+146=259, ja 66 pudotuspeliottelussa Pesonen merkkautti tehopisteet 18+14=32. AHL:ssä Pesonen pelasi 70 runkosarjaottelua tehopistein 32+50=82, ja viidessä pudotuspeliottelussa hän keräsit tehopisteet 1+5=6.
Mighty Ducks of Anaheim varasi Pesosen NHL:ään vuoden 2004 varaustilaisuudessa numerolla 269. NHL:ssä Pesonen teki seitsemän runkosarjaottelun mittaisen visiitin Pittsburgh Penguinsin paidassa kaudella 2008–2009, jolloin hän pelasi valtaosan kaudesta kuitenkin seuran AHL-liigan farmijoukkueessa, Wilkes-Barre/Scranton Penguinsissa.
Suomen jääkiekkomaajoukkueessa Pesonen pelasi vuoden 2011 MM-kisoissa, jossa hän pelasi 9 ottelua tehopistein 2+5=7 ja oli mukana voittamassa Suomelle maailmanmestaruutta. Jäätyään ilman sopimusta Winnipeg Jetsiin siirtyi Pesonen Helsingin IFK:hon kaudeksi 2011–2012.
Ura
muokkaaSM-liiga
muokkaaSuomussalmelta lähtöisin oleva Pesonen aloitti jääkiekkoilun Kuhmon Kivassa, josta hän siirtyi jääkiekon II-divisioonassa pelaavaan Kajaanin Hokkiin, jonka edustusjoukkueessa hän pelasi kaksi ottelua.[4] Kauden 1999–2000 Pesonen vietti Oulun Kärppien B-nuorten joukkueessa, jossa hän pelasi 33 ottelua tehoin 6+12=18. Seuraavalle kaudelle hänet nostettiin seuran A-nuorten joukkueeseen, jossa hän vietti kaksi seuraavaa kautta tehden runkosarjassa molemmilla kausilla 31 tehopistettä.
Jääkiekon SM-liigassa Pesonen debytoi A-nuorissa vietetyn kauden 2001–2002 päätteeksi. Yhdeksässä SM-liigan ottelussa Pesonen teki kaksi maalia. Seuraavan kauden hän päätti viettää Mestikseen nousseessa Kajaanin Hokissa, ja kaudella 2002–2003 Pesonen pelasi 40 runkosarjaottelua tehoin 14+21=35.
Ensimmäisellä SM-liigakaudellaan 2003–2004 Pesonen pelasi runkosarjassa 56 ottelua tehopistein 17+13=30 ja voitti Kärppien paidassa ensimmäisen Suomen mestaruutensa. Hänet palkittiin myös Jarmo Wasaman muistopalkinnolla vuoden tulokkaana, ja Mighty Ducks of Anaheim varasi Pesosen NHL:ään vuoden 2004 varaustilaisuudessa seuran kahdeksantena varauksena, koko tilaisuuden 269. pelaajana[4]. Kaudella 2004–2005 Pesonen kasasi 55 runkosarjaottelussa tehopisteet 11+18=29, ja Kärpät juhli jälleen mestaruutta.
Kaudella 2005–2006 Pesonen pelasi 53 ottelua runkosarjassa tehoin 8+14=22, ja pudotuspeleissä pelatuissa 11 ottelussa hänen tehopisteensä olivat 4+0=4. Mestaruuteen Kärpät ei kaudella yltänyt, mutta pronssimitalin se sai kukistettuaan pronssiottelussa HIFK:n. Pesosen lopullisena läpimurtokautena SM-liigaan voidaan pitää kautta 2006–2007. Pesonen pelasi runkosarjassa 56 ottelua tehopistein 22+33=55 sijoittuen pistepörssissä kuudenneksi, ja hänet palkittiin Jari Kurri -palkinnolla pudotuspelien parhaana pelaajana, ja hänet valittiin myös SM-liigan tähdistökentälliseen Kärppien voittaessa seurahistorian neljännen SM-kultansa[5].
SM-liigakausi 2007–2008 oli Pesoselle jälleen hyvin menestyksekäs. 56 runkosarjaottelussa tehopisteet 34+44=78 kasannut Pesonen voitti Veli Pekka Ketola -palkinnon runkosarjan pistepörssin voittajana, Matti Keinonen -palkinnon liigan tehopelaajana ja Aarne Honkavaara -palkinnon liigan parhaana maalintekijänä. Lisäksi Pesonen valittiin toistamiseen liigan tähdistökentälliseen, ja Kärpät juhli jälleen kerran SM-kultaa.[6][7] .
Kausi Pohjois-Amerikassa, siirtyminen Venäjälle
muokkaaHeinäkuussa 2008 Pesonen solmi sopimuksen NHL-seura Pittsburgh Penguinsin kanssa[8]. Kauden 2008–09 Pesonen aloitti NHL:ssä 1. marraskuuta 2008 St. Louis Bluesia vastaan pelatussa ottelussa, jonka jälkeen hän pelasi Pittsburghin paidassa vielä kuusi ottelua. Suurimmaksi osaksi Pesonen pelasi AHL-liigassa Pittsburghin farmiseurassa, Wilkes-Barre/Scranton Penguinsissa, jossa hän pelasi runkosarjassa 70 ottelua pistein 32+50=82. Pudotuspeleissä Pesonen pelasi 5 ottelua tehoin 1+5=6.
Kauden 2009–10 ajaksi Pesonen siirtyi Pohjois-Amerikan jäiltä Venäjän KHL:ään, Ak Bars Kazanin joukkueeseen. 42 runkosarjaottelua pelannut Pesonen merkkautti otteluissa pisteet 14+11=25, ja pudotuspelien 8 ottelussa hän viimeisteli yhden maalin. Kauden päätteeksi Pesonen pääsi juhlimaan myös KHL:n mestaruutta. Kaudella 2010–11 Pesonen jatkoi Kazanissa, ja pelasi 46 runkosarjaottelua tehopistein 14+13=27. Pudotuspeleissä Pesonen pelasi jälleen kahdeksan ottelua, ja merkkautti niissä tehopisteet 3+1=4.
Ak Bars Kazan tiedotti virallisella verkkosivustollaan kesäkuun vaihteessa, ettei se aio uusia Pesosen pelaajasopimusta. 11. kesäkuuta 2011 Hockeyligan.se-verkkosivustolle antamassaan haastattelussa Pesonen kertoi monen ruotsalaisseuran ilmaisseen mielenkiintonsa sopimuksesta hänen kanssaan, ja kertoi Elitserien-liigan olevankin yksi hänen vaihtoehdoistaan. Hän kuitenkin lisäsi, että voisi kuvitella pelaavansa missä tahansa Euroopan liigassa[9]. Myöhemmin kesäkuussa ruotsalaisseura HV71 tiedotti käyvänsä neuvotteluja Pesosen kanssa.
Elokuussa 2011 Pesonen ilmoitti lähtevänsä syksyllä kaudelle 2011–2012 NHL-liigaan palaavan Winnipeg Jetsin harjoitusleirille, ja hänen tavoitteenaan oli saada Pohjois-Amerikasta uusi yksisuuntainen pelaajasopimus seuran kanssa. Pesonen jäi kuitenkin pelaamassaan neljässä harjoitusottelussa tehopisteittä, ja seura pudotti hänet kokoonpanostaan.[10]
Paluu Suomeen
muokkaaPesonen palasi Jääkiekon SM-liigaan kaudelle 2011–2012 hallitsevan mestarin, Helsingin IFK:n paitaan sen jälkeen, kun NHL-seura Winnipeg Jets oli pudottanut Pesosen kokoonpanostaan ennen kauden 2011–2012 alkua.
Ensimmäisen ottelunsa Pesonen pelasi IFK:n paidassa 12. lokakuuta 2011 toista paikallisseuraa, Helsingin Jokereita vastaan. Valtaosan kaudesta hän pelasi samassa ketjussa Mikael Granlundin, maajoukkueen tehokkaan tutkaparinsa, ja tämän veljen Markus Granlundin kanssa. Pesonen kärsi paluukaudellaan influenssaviruksen tuomasta kuumeesta, ja oli sivussa IFK:n pelaavasta kokoonpanosta lähes neljän viikon ajan. Pesosen ja koko HIFK:n kausi päättyi suoraan 0–4 häviöin puolivälieräsarjassa Helsingin Jokereita vastaan 28.3.2012, Pesosen tehdessä 4:ssä puolivälieräottelussa vain tehot 0+1.
Venäjän kautta Ruotsiin
muokkaaKesäkuussa 2012 Ak Bars Kazan tiedotti tehneensä vuoden sopimuksen Pesosen kanssa.[11] Kahtena seuraavana vuonna hän ja Kazan tekivät jatkosopimukset.[12][13] Joulukuussa 2014 Pesosen sopimus Kazaniin purettiin[14] ja kuun viimeisenä päivänä hänen ilmoitettiin siirtyvän Ruotsiin SHL-joukkue Skellefteå AIK:hon kauden 2015–2016 loppuun kattavalla sopimuksella.[15]
Maajoukkueura
muokkaaSuomen maajoukkueessa Pesonen teki ensiesiintymisensä 5. helmikuuta 2004 Tšekkiä vastaan pelatussa ottelussa. 1. A-maaottelumaalinsa Pesonen viimeisteli 14. joulukuuta 2006 niin ikään Tšekkiä vastaan pelatussa ottelussa, jonka Suomi voitti lopulta lukemin 3–2.
Pesonen edusti Suomea ensimmäisen kerran arvokisoissa, vuoden 2011 MM-turnauksessa. Pesonen pelasi turnauksessa joukkueensa kolmannessa hyökkäysketjussa yhdessä Jarkko Immosen ja Mikael Granlundin kanssa, ja tämä kolmikko muodosti myös Suomen toisen ylivoimahyökkääjistön. MM-turnauksessa Pesonen kuului jokaisessa yhdeksässä ottelussa Suomen kokoonpanoon, ja turnauksessa hänen tehopisteensä olivat 2+5=7. MM-kisojen loppuotteluun selvinnyttä Suomea vastaan asettui Ruotsi. Huolimatta Magnus Pääjärvi-Svenssonin tekemästä 1–0-maalista, joka vei Ruotsin johtoon, Suomi voitti finaalin lopulta lukemin 1–6, ja Pesonen teki ottelussa 1–4-maalin Mikael Granlundin syötöstä sekä merkkautti syöttöpisteen Jarkko Immosen 1–1-tasoitusmaaliin. Pesonen on pelannut Suomen maajoukkueessa myös MM-kisoissa vuosina 2012, 2013, 2015 ja 2018.
Tilastot
muokkaaRunkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
1998–1999 | Hokki | II-divisioona | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
1999–2000 | Kärpät | B-SM | 33 | 6 | 12 | 18 | 30 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
2000–2001 | Kärpät | A-SM | 41 | 9 | 22 | 31 | 18 | 6 | 1 | 1 | 2 | 0 | ||||||||||||||||
2001–2002 | Kärpät | A-SM | 42 | 12 | 19 | 31 | 18 | 3 | 2 | 0 | 2 | 2 | ||||||||||||||||
Kärpät | SM-liiga | 9 | 2 | 0 | 2 | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | |||||||||||||||||
2002–2003 | Hokki | Mestis | 40 | 14 | 21 | 35 | 62 | 3 | 2 | 0 | 2 | 4 | ||||||||||||||||
2003–2004 | Kärpät | SM-liiga | 56 | 17 | 13 | 30 | 28 | 15 | 1 | 1 | 2 | 4 | ||||||||||||||||
2004–2005 | Kärpät | SM-liiga | 55 | 11 | 18 | 29 | 42 | 12 | 2 | 0 | 2 | 0 | ||||||||||||||||
2005–2006 | Kärpät | SM-liiga | 53 | 8 | 14 | 22 | 34 | 11 | 4 | 0 | 4 | 8 | ||||||||||||||||
2006–2007 | Kärpät | SM-liiga | 56 | 22 | 33 | 55 | 38 | 9 | 4 | 3 | 7 | 10 | ||||||||||||||||
2007–2008 | Kärpät | SM-liiga | 56 | 34 | 44 | 78 | 58 | 14 | 7 | 9 | 16 | 10 | ||||||||||||||||
2008–2009 | Pittsburgh Penguins | NHL | 7 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
Wilkes-Barre/Scranton Penguins | AHL | 70 | 32 | 50 | 82 | 33 | 5 | 1 | 5 | 6 | 0 | |||||||||||||||||
2009–2010 | Ak Bars Kazan | KHL | 42 | 14 | 11 | 25 | 12 | 8 | 1 | 0 | 1 | 4 | ||||||||||||||||
2010–2011 | Ak Bars Kazan | KHL | 46 | 14 | 13 | 27 | 28 | 8 | 3 | 1 | 4 | 4 | MM | 9 | 2 | 5 | 7 | 4 | ||||||||||
2011–2012 | HIFK | SM-liiga | 38 | 13 | 15 | 28 | 18 | 4 | 0 | 1 | 1 | 0 | MM | 9 | 1 | 2 | 3 | 2 | ||||||||||
2012–2013 | Ak Bars Kazan | KHL | 45 | 17 | 10 | 27 | 42 | 18 | 4 | 8 | 12 | 28 | MM | 9 | 2 | 6 | 8 | 27 | ||||||||||
2013–2014 | Ak Bars Kazan | KHL | 48 | 16 | 6 | 22 | 18 | 6 | 1 | 2 | 3 | 6 | ||||||||||||||||
2014–2015 | Ak Bars Kazan | KHL | 22 | 7 | 3 | 10 | 8 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
Skellefteå AIK | SHL | 20 | 16 | 10 | 26 | 14 | 15 | 4 | 6 | 10 | 2 | |||||||||||||||||
2015–2016 | Skellefteå AIK | SHL | 21 | 11 | 11 | 22 | 2 | 16 | 3 | 5 | 8 | 0 | MM | 8 | 1 | 4 | 5 | 2 | ||||||||||
2016–2017 | HC Ambrì-Piotta | NLA | 49 | 13 | 21 | 34 | 18 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
2017–2018 | Växjö Lakers HC | SHL | 30 | 8 | 14 | 22 | 4 | 12 | 3 | 5 | 8 | 2 | MM | 8 | 2 | 2 | 4 | 0 | ||||||||||
2018–2019 | Växjö Lakers HC | SHL | 42 | 17 | 13 | 30 | 18 | 6 | 0 | 1 | 1 | 0 | ||||||||||||||||
2019–2020 | Kärpät | SM-liiga | 27 | 6 | 9 | 15 | 14 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
1 kausi | yhteensä | NHL | 7 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
5 kautta | yhteensä | KHL | 203 | 68 | 43 | 111 | 108 | 40 | 9 | 11 | 20 | 42 | ||||||||||||||||
8 kautta | yhteensä | SM-liiga | 350 | 113 | 146 | 259 | 232 | 66 | 18 | 14 | 32 | 32 | ||||||||||||||||
4 kautta | yhteensä | SHL | 113 | 52 | 48 | 100 | 38 | 49 | 10 | 17 | 27 | 4 | ||||||||||||||||
1 kausi | yhteensä | AHL | 70 | 32 | 50 | 82 | 33 | 5 | 1 | 5 | 6 | 0 |
Saavutukset
muokkaaSM-liiga
muokkaa- SM-kultaa kaudella 2003–2004, 2004–2005, 2006–2007 ja 2007–2008
- SM-pronssia kaudella 2005–2006
- Nordic Trophy:
- Euroopan Champions Cup-hopeaa (2005 ja 2006)
- Veli-Pekka Ketola -palkinto kaudella 2007–08
- Aarne Honkavaara -palkinto kaudella 2007–08
- Matti Keinonen -palkinto kaudella 2007–08
- Jari Kurri -palkinto kaudella 2006–07
- Jarmo Wasaman muistopalkinto kaudella 2003–04
- SM-liigan tähdistökentällisessä kaudella 2006–07 ja 2007–08
- SM-liigan kuukauden pelaaja (helmikuu 2008)
KHL
muokkaa- Gagarin Cup kaudella 2009–10
Maajoukkue
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Team Roster – Finland (pdf) IIHF.com. 3.5.2012. IIHF. Viitattu 6.5.2012. (englanniksi)
- ↑ https://www.ylakainuu.fi/artikkeli/latkatahdella-lampimat-muistot-kainuusta-174986145/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ https://yle.fi/urheilu/3-11608898
- ↑ a b Janne Pesonen Oulun Kärpät. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 16.4.2016.
- ↑ Janne Pesonen 5.11.2006. Jatkoaika. Viitattu 12.4.2007.
- ↑ Tilastot (pistepörssi) 12.4.2008. Jääkiekon SM-Liiga. Viitattu 15.4.2008.[vanhentunut linkki]
- ↑ Tilastot (plus-miinus) 12.4.2008. Jääkiekon SM-Liiga. Viitattu 15.4.2008.[vanhentunut linkki]
- ↑ Janne Pesonen ja Pittsburgh Penguins sopimukseen 8.7.2008. YLE Urheilu. Viitattu 8.7.2008.
- ↑ MM-sankari matkalla KHL:stä Ruotsiin? MTV3 OY. Viitattu 11.6.2011.
- ↑ NHL-seura näytti ovea kultaleijonalle Ilta-Sanomat. 03.10.2011. Arkistoitu 4.10.2011. Viitattu 03.10.2011.
- ↑ Leijonien hyökkääjä Pesonen palaa KHL:n Kazaniin 1.6.2012. hs.fi. Viitattu 3.1.2015.
- ↑ Janne Pesonen jatkaa KHL-seura Kazanissa kaksivuotisella sopimuksella 10.6.2013. Veikkaajat.com. Viitattu 3.1.2015.
- ↑ Janne Pesonen jatkaa tutussa seurassa 2.6.2014. jatkoaika.com. Viitattu 3.1.2015.
- ↑ Janne Pesonen jättää Kazanin taakseen 16.12.2014. Jatkoaika.com. Viitattu 3.1.2015.
- ↑ Janne Pesonen vaihtaa SHL:ään 31.12.2014. Jatkoaika.com. Viitattu 3.1.2015.
Aiheesta muualla
muokkaa
Edeltäjä: Toni Söderholm |
Jarmo Wasaman muistopalkinnon voittaja 2004 |
Seuraaja: Simo Vidgren |
Edeltäjä: Miika Wiikman |
Jari Kurri -palkinnon voittaja 2007 |
Seuraaja: Tuomas Tarkki |
Edeltäjä: Jani Rita |
Aarne Honkavaara -palkinnon voittaja 2008 |
Seuraaja: Jussi Makkonen |
Edeltäjä: Martti Järventie |
Matti Keinonen -palkinnon voittaja 2008 |
Seuraaja: Olli Malmivaara |
Edeltäjä: Martin Kariya |
Veli-Pekka Ketola -palkinnon voittaja 2008 |
Seuraaja: Kim Hirschovits |
4 Väänänen | 5 Kukkonen (A) | 6 Jaakola | 9 Koivu (C) | 15 Ruutu (A) | 18 Lepistö | 19 Välivaara | 20 Pesonen | 21 Niskala | 24 Lajunen | 26 Immonen | 28 Salmela | 29 Nokelainen | 30 Hovinen | 31 Vehanen | 35 Lassila | 37 Pyörälä | 39 Kapanen | 40 Pihlström | 41 Puistola | 47 Lahti | 50 Aaltonen | 58 Joensuu | 64 Granlund | 71 Komarov | Valmentaja Jukka Jalonen
4 Väänänen | 5 Kukkonen (A) | 6 Jaakola | 7 Mäenpää | 9 Koivu (C) | 12 Tuppurainen | 18 Joensuu | 19 Kiiskinen | 20 Pesonen | 21 Niskala | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Salmela | 30 Rämö | 31 Vehanen | 32 Lehtonen | 36 Jokinen (A) | 37 Pyörälä | 38 Hietanen | 39 Kapanen | 40 Pihlström | 51 Filppula | 56 Järvinen | 64 Granlund | 71 Komarov | Valmentaja Jukka Jalonen
2 Laakso | 4 Väänänen | 5 Kukkonen (C) | 6 Mäntylä | 10 Hagman (A) | 12 Anttila | 15 Hytönen | 18 Lepistö | 19 Savinainen | 20 Pesonen | 21 Melart | 23 Salminen | 27 Kontiola (A) | 28 Korpikoski | 31 Ortio | 32 Raanta | 35 Engren | 37 Haataja | 38 Hietanen | 39 Viitaluoma | 40 Koskiranta | 41 Pihlström | 46 Jalasvaara | 50 Aaltonen | 64 Granlund | Valmentaja Jalonen
2 Jokipakka | 6 Mäntylä | 7 Lindell | 15 Ruutu (A) | 16 Barkov | 18 Lepistö (A) | 20 Pesonen | 23 Louhivaara | 24 Kemppainen | 25 Hytönen | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Salmela | 32 Saros | 33 Engren | 35 Rinne | 36 Jokinen (C) | 38 Hietanen | 41 Pihlström | 50 Aaltonen | 55 Ohtamaa | 63 Jaakola | 70 Hartikainen | 71 Komarov | 72 Donskoi | Valmentaja Kari Jalonen
2 Pokka | 4 Kivistö | 6 Honka | 7 Mikkola | 12 Anttila | 18 Mäenalanen | 19 Savinainen | 20 Aho (A) | 22 Pesonen | 24 Kapanen | 25 Jormakka | 29 Säteri | 34 Palola | 35 Husso | 37 Kilpeläinen | 41 Heiskanen | 50 Riikola | 55 Koivisto | 64 Granlund (C) | 65 Manninen | 74 Suomela | 77 Nutivaara | 81 Tolvanen | 86 Teräväinen | 96 Rantanen (A) | Valmentaja Lauri Marjamäki