Pamilon vesivoimalaitos

Pamilon vesivoimalaitos
Valtio	Suomi
Sijainti	Joensuu
Koordinaatit	62°48′04″N, 30°25′44″E
Rakentaminen alkoi	1952
Valmistunut	1955
Perustaja	Pamilo Oy
Omistaja	Vattenfall Oy
Pato
Nimi	Hiiskosken säännöstelypato
Tyyppi	säännöstelypato,; maapato
Vesistö	Koitajoen valuma-alue
Joki tai koski	Koitajoki
Keskivirtaama	70 m³/s
Yläpuolinen patoallas
Nimi	Koitere,; Tekojärvi,; Palojärvi
Järvinumero	04.912.1.001
Pinta-ala	177,9 km²
Kokonaistilavuus	1,181 km³
Sääntelytilavuus	0,33 km³
Inaktiivinen tilavuus	0,85 km³
Keskikorkeus	143,47 m mpy.
Voimalaitos
Tyyppi	tunnelivoimalaitos,; säännöstelyvoimalaitos
Käyttötarkoitus	vesivoima
Pudotuskorkeus	49 m
Rakennevirtaama	190 m³/s
Turbiinit	3 28 MW
Kapasiteetti	84 MW
Vuosituotanto	256–274 GWh
	Pamilon vesivoimalaitos
Verkkosivut	www.vattenfall.com/en/pamilo.htm
	[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
	Infobox OK

Pamilon vesivoimalaitos on Joensuussa Palovaarassa entisen Enon kunnan alueella Pohjois-Karjalassa sijaitseva vesivoimalaitos, joka toimintansa luonteen mukaisesti on säännöstelyvoimalaitos ja rakenteensa puolesta tunnelivoimalaitos. Voimalaitoksen omistaa ruotsalainen Vattenfall Oy.^[5]^[1]^[6]

Vesistöjärjestelyt muokkaa

Pamilon voimala ei ole siinä mielessä perinteinen jokeen sijoitettu vesivoimalaitos, vaan varastoaltaan vettä hyödynnetään Palojärvestä johdetulla tunnelilla Jäsykseen laskevaan Luhtaanpohjanjokeen. Järjestelyllä on tavoiteltu 49 metrin putouskorkeutta. Voimala hyödyntää Koitajoen vesistössä olevia järviä niin, että niistä purkautuvaa vettä johdetaan Koitajoen sijasta Palojärveen, jonka kautta tapahtuu vesistön suurin virtaus. Koitajoen alaosan eli Ala-Koitajoen virtaama oli ennen voimalaa keskimäärin 70 m³/s, mutta vuodesta 2013 alkaen on sen virtaama oltava kesäisin 6 m³/s ja muulloin 4 m³/s.^[5]^[1]^[2]

Koitajoen valuma-alueen keskusjärvi Koitere sekä sen alapuoliset Tekojärvi (Heinäselkä) ja Palojärvi ovat säännösteltyjä. Koitereen, jonka pinta-ala on 164 neliökilometriä (km²), Tekojärven (5,7 km²) ja Palojärven (8,2 km²) vedenpintaa nostetaan, kun halutaan varastoida vettä tulevaa tuotantoa varten. Säännöstely hoidetaan Hiiskosken säännöstelypadolla, joka ohjataan Pamilosta käsin. Vedenpinnan korkeus on vaihdellut vuodesta 1980 keskimäärin 1,85 metriä, mikä tekee järvien tilavuusvaihteluna noin 0,33 kuutiokilometriä (km³) ^[a].^[6]^[3]^[4]

Voimalaitos muokkaa

Vesi otetaan Palojärven rannassa olevasta vedenottoaukosta ja vesi laskeutuu 50 metriä alemmaksi tuotantohalliin, joka sijaitsee kallioon louhitussa onkalossa. Vesi putoaa aluksi pystytunnelia alas, ja jatkaa sitten vaakatunnelissa Luhtaanpohjanjokeen.^[5]^[6]

Voimalaitoksessa on kolme vesiturbiinia. Kun ne käyvät yhtä aikaa, tuottaa voimala sähköä 84 megawatin teholla (MW). Silloin voimala ottaa vettä lähes 190 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), joka on sen rakennevirtaama. Vuosittainen keskivirtaama on vain 73 m³/s, joten parhaan tuloksen aikaan saamiseksi voimalaa käytetään ajoittain suurella virtaamalla ja kun vesi loppuu, se seisautetaan joksikin aikaa. Voimalan vuosituotanto on 256–274 gigawattituntia (GWh).^[6]^[1]^[2]

Historiaa muokkaa

Voimayhtiö Pamilo Oy perustettiin vuonna 1943 ja sen pääomistajat olivat Enso-Gutzeit ja Outokumpu. Voimalaitosta alettiin rakentamaan vuonna 1952 ja se valmistui vuonna 1955. Voimalan tehokkuutta kasvatettiin vuonna 1980, kun Koitereen säännöstely alkoi ^[6]. Voimala käynnistyi kahdella vesiturbiinilla, mutta voimalaan asennettiin vuonna 1997 kolmas vesiturbiini. Kaksi ensimmäistä turbiinia ja generaattoria on korjattu vuosina 2006 ja 2013 ^[7]. Voimalaitosrakennukset ovat Alvar Aallon suunnittelemia.^[1]

Huomioita muokkaa

↑ ^a ^b Säännöstelytilavuus on arvioitu kertomalla Järviwikin arvio vedenpinnan korkeuden väihteluvälistä 1,85 metriä järvien yhteenlasketulla pinta-alalla 177,9 km².

Lähteet muokkaa

↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h ⁱ ^j ^k ^l ^m ⁿ ^o ^p Pamilo vattenkraft.sv. Tukholma: Vattenkraft. Viitattu 27.4.2020. (ruotsiksi)
↑ ^a ^b ^c Puuronen, Elisa: Pamilon voimalaitoksen maksimivirtaaman noston vaikutukset vedenkorkeuksiin ja virtaamiin (PDF) (liite 12) FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy. Viitattu 27.4.2020. ^{[vanhentunut linkki]}
↑ ^a ^b ^c Koitere (04.941.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 27.4.2020.
↑ ^a ^b Pamilon-Palojärven alue (04.912) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 27.4.2020.
↑ ^a ^b ^c Pamilonin vesivoimalaitos (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 27.4.2020.
↑ ^a ^b ^c ^d ^e Pielisen reitin ja Koitajoen valuma-alueen säännöstelyt ymparisto.fi. 22.6.2015. Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Viitattu 27.4.2020.
↑ Vesivoimayhtiön suurin laitos jauhaa pian täysillä sähköä yle.fi. 27.6.2014. Helsinki: YLE. Viitattu 27.4.2020.

Aiheesta muualla muokkaa

Pamilo Vattenfall's power plants. Voimalayhtiön sivut (englanniksi)
https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/181656

Alvar Aallon tuotanto

Luettelo Alvar Aallon suunnittelemista rakennuksista
1919–1929	Alajärven suojeluskuntatalo \| Villa Väinölä \| Jyväskylän työväentalo \| Seinäjoen suojeluskuntatalo \| Lounais-Suomen Maalaistentalo \| Läntinen Pitkäkatu 20 \| Jyväskylän suojeluskuntatalo \| Muuramen kirkko
1930–1945	Paimion parantola \| Turun Sanomien toimitalo \| Villa Tammekann \| Oulun sulfiittiselluloosatehdas \| Viipurin kaupunginkirjasto \| Alvar Aallon kotitalo \| Savoy-maljakko \| Sunilan asuinalue \| Sunilan sellutehdas \| Tehtaanmäen asuinalue \| Terassitalo \| Villa Mairea \| Stora Enson Anjalankosken tehtaat
1946–1959	Strömbergin tehtaan asuinalue \| Rautatalo \| Insinööritalo \| Otahalli \| Säynätsalon kunnantalo \| Oulun lannoitetehdas \| Aerola \| Muuratsalon koetalo \| Pamilon vesivoimalaitos \| Summan paperitehdas \| Alvar Aallon ateljee \| Jyväskylän uimahalli \| Jyväskylän yliopiston päärakennus \| Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo \| Hansaviertel \| Aalto-paviljonki \| Korkalovaaran asuinalue \| Kolmen Ristin kirkko \| Aalto-keskus \| Kulttuuritalo \| Maison Louis Carré
1960–1969	Lieksankosken voimalaitos \| Lakeuden Risti \| Keski-Suomen museo \| Lappia-talo \| Aaltohuset \| Alvar-Aalto-Kulturhaus \| Aalto-Hochhaus \| Pyhän Hengen kirkko ja seurakuntakeskus \| Enso-Gutzeitin pääkonttori \| Seinäjoen kaupungintalo \| Viitatorni \| Ilokivi \| Pylkönmäen kirkko \| Teknillisen korkeakoulun päärakennus \| Seinäjoen kaupunginkirjasto \| Seinäjoen seurakuntakeskus \| Rovaniemen kaupunginkirjasto \| Pyhän Stefanoksen kirkko \| Valtion virastotalo (Seinäjoki) \| Kirjatalo \| Villa Kokkonen
1970–1991	Alajärven hallintokeskus \| Villa Skeppet \| Pohjolan talo \| Otaniemen vesitorni \| Finlandia-talo \| Kunsten \| Alvar Aalto -museo \| Sähkötalo \| Ristinkirkko \| Riolan kirkko \| Jyväskylän kaupunginteatteri \| Seinäjoen kaupunginteatteri \| Essenin oopperatalo \| Alajärven kaupunginkirjasto

[laskettu-5] Säännöstelytilavuus on arvioitu kertomalla Järviwikin arvio vedenpinnan korkeuden väihteluvälistä 1,85 metriä järvien yhteenlasketulla pinta-alalla 177,9 km².

[vattenkraft-1] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h ⁱ ^j ^k ^l ^m ⁿ ^o ^p Pamilo vattenkraft.sv. Tukholma: Vattenkraft. Viitattu 27.4.2020. (ruotsiksi)

[fcg-2] Puuronen, Elisa: Pamilon voimalaitoksen maksimivirtaaman noston vaikutukset vedenkorkeuksiin ja virtaamiin (PDF) (liite 12) FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy. Viitattu 27.4.2020. ^{[vanhentunut linkki]}

[jw1-3] Koitere (04.941.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 27.4.2020.

[jw2-4] Pamilon-Palojärven alue (04.912) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 27.4.2020.

[kp-6] Pamilonin vesivoimalaitos (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 27.4.2020.

[ymparisto-7] Pielisen reitin ja Koitajoen valuma-alueen säännöstelyt ymparisto.fi. 22.6.2015. Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Viitattu 27.4.2020.

[yle-8] Vesivoimayhtiön suurin laitos jauhaa pian täysillä sähköä yle.fi. 27.6.2014. Helsinki: YLE. Viitattu 27.4.2020.

[5]

[1]

[6]

[2]

[3]

[4]

[a]

[7]