Avaa päävalikko

Rautatalo

liikerakennus Helsingissä
Rautatalo

Rautatalo on rakennus Helsingin Kluuvin kaupunginosassa Gasellin korttelissa osoitteessa Keskuskatu 3. Rautatalon suunnitteli suomalainen arkkitehti Alvar Aalto ja se valmistui vuonna 1955. Rakennus sijaitsee Domus Litoniin ja Kinopalatsin liiketalon välissä.[1] Rautatalo tehtiin rautakauppa-alan keskusjärjestöjen rakennukseksi, mistä juontuu sen nimi.

Kutsukilpailun Rautatalosta järjesti Hakasalmen Oy vuonna 1951. Aalto voitti kilpailun ehdotuksellaan, jossa uusi rakennus liitettiin taitavasti jo olemassa olevaan ympäristöön. Rakennuksen tärkein tila on Marmorihalli, katutasoa ylempänä oleva kolmen kerroksen korkuinen kattovalaistu atrium, jota kiertävät toimistokerroksien parvet. Salin lattia on marmoria ja parvien kaiteet päällystetty travertiinilla. Salissa toimi rakennuksen valmistumisesta lähtien kahvila. Siitä ja sen miljööstä tuli suihkulähteineen ja viherkasveineen suosittu keidas keskelle kaupunkia, mutta kahvilatoiminta lakkasi 1980-luvun puolivälissä. Nykypäivänä tilassa toimii ravintola Dylan Marmoripiha[2]

Rautatalon Keskuskadun puoleinen julkisivu on kuparia, pronssia ja lasia. Se on yksi ensimmäisistä verhojulkisivuista Helsingissä. Pohjoispäädyn julkisivu on vuorostaan punatiiltä.[2] Rautataloon asennettiin Suomen ensimmäiset "ajattelevat" hissit. Eräs lehti kirjoitti niistä seuraavasti:[1]

»Hissi 'panee muistiin' myös matkan aikana tehdyt hälytykset ja pysähtyy matkallaan automaattisesti sen kerroksen kohdalle jolla nappia on viimeksi painettu huolimatta siitä, että hississä saattaa olla jo henkilö, joka on painanut hissin liikkeelle. Rautatalossa työskentelevät lausuivat tosin, että hissien salaisuudet selviävät nopeasti maallikoillekin, kun niitä päivittäin joutuu käyttämään.»

LähteetMuokkaa

  1. a b Kaija Ollila & Kirsti Torppari: Puhvelista Punatulkkuun: Helsingin vanhoja kortteleita, s. 86–87. Helsingin sanomat, 1975. ISBN 951-9134-69-7.
  2. a b Arvi Ilonen: Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa: Arkkitehtuuriopas, s. 44. Otava, 2000. ISBN 951-1-16699-9.