Avaa päävalikko

Ljubytinon piiri (ven. Любы́тинский райо́н, Ljubytinski raion) on kunnallishallintoalue Novgorodin alueella Venäjällä. Nykymuodossaan vuonna 1964 perustetun[1] piirin pinta-ala on 4 486,24 neliökilometriä[2]. Asukkaita on 9 700 henkeä (vuonna 2010)[3].

Ljubytinon piiri
Любы́тинский райо́н, Ljubytinski raion
Славянская деревня Х века в Любытино.JPG
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Ljubytinon piiri Novgorodin alueen kartalla.
Ljubytinon piiri Novgorodin alueen kartalla.
Valtio Venäjä
Alue Novgorodin alue
Hallinto
 – hallinnon tyyppi kunnallispiiri
 – hallinnollinen keskus Ljubytino
Pinta-ala 4 486,24 km²
Väkiluku (2010) 9 700
Piirin sivusto
Piirin kunnat
Ljubytinon Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen kirkko.
Rjokonskin luostarin Kolminaisuuden katedraali.

MaantiedeMuokkaa

Novgorodin alueen pohjoisosassa sijaitseva Ljubytinon piiri rajoittuu idässä Hvoinajan, kaakossa Borovitšin, lounaassa Okulovkan ja lännessä Malaja Višeran piireihin sekä pohjoisessa Leningradin alueeseen[4]. Pinta-alasta 88,6 % on metsää, 7,5 % maatalousmaata ja 1,9 % asuinaluetta[5].

Seutu kuuluu Valdain ylängön reuna-alueeseen. Piirin itäosassa kohoaa Tihvinän selänne. Tärkein joki on Msta. Kaakkoisosassa sijaitsee karstijärvien rauhoitusalue, jonka suurin järvi on Gorodno.[6] Hyötykaivannaisia ovat tulenkestävä savi, kvartsihiekka, mineraalivärit ja turve.[7]

Hallinnollinen jako ja asutusMuokkaa

Piiriin kuuluvat Ljubytinon ja Neboltšin maalaiskunnat[2]. Hallinnollinen keskus on Ljubytinon taajama, josta on 180 kilometriä alueen pääkaupunkiin Novgorodiin[1]. Asutuskeskuksia on yhteensä 273[2].

Ljubytinolla ja Neboltšilla on kaupunkimaisen taajaman status. Kaupunkiväestön osuus piirin asukasluvusta on 49,6 %.[3]

Asukasluvun kehitys

1959 1970 1979 1989 2002
16 235[8] 23 239[9] 17 965[10] 15 263[11] 12 432[12]

Kamenkan kylässä ja sen ympäristössä on ollut 1600-luvulla syntynyttä karjalaisasutusta, joka venäläistyi lopullisesti 1900-luvun alussa[13]. Vuoden 1926 väestönlaskennan mukaan silloisessa Belojen volostissa asui 19 karjalaista[14].

HistoriaMuokkaa

Leningradin alueen Borovitšin piirikuntaan kuulunut Ljubytinon piiri on perustettu vuonna 1927. Aluksi sen nimenä oli Belojen piiri (Belojen kylä nimettiin Ljubytinoksi vuonna 1931). Vuonna 1944 piiri liitettiin vasta perustettuun Novgorodin alueeseen. Vuonna 1963 se yhdistettiin Borovitšin maaseutupiiriin. Seuraavana vuonna muodostettiin Ljubytinon maaseutupiiri, johon liitettiin myös entinen Dreglin piiri (keskuspaikka Neboltši). Jako maaseutu- ja teollisuuspiireihin lakkautettiin vuonna 1965.[15]

Liikenne, talous ja palvelutMuokkaa

Piirin pohjoisosan kautta kulkee Pietarin, Sonkovon ja Moskovan välinen ohitusrata, jonka Neboltšin ja Okulovkan välinen yhdysrata liittää Pietarin ja Moskovan väliseen päärataan. Ljubytinon kautta kulkee M10-valtatieltä Spasskaja Polistissa Borovitšiin haarautuva maantie.[16]

Paikallisista elinkeinoista tärkeimpiä ovat erilaiset julkiset palvelut, jalostus (25,3 % vuonna 2009), kauppa (11,5 %) ja maatalous (6,7 %)[17]. Piirissä toimii metsäteollisuus- ja puunjalostusyrityksiä, kaivosteollisuutta, väriainetehdas ja seitsemän maatalousyritystä[18].

Piirissä on viisi lastentarhaa ja yleissivistävää koulua sekä lasten taidekoulu. Terveys- ja sosiaalipalveluihin kuuluu kolme sairaalaa, 17 lääkintäasemaa, kolme ensiapuasemaa sekä lasten- ja vanhainkodit. Kulttuurilaitoksia ovat piirin kulttuuri- ja vapaa-ajankeskus sekä keskuskirjasto, niiden 16 haaraosastoa sekä kotiseutumuseo.[19]

Nähtävyydet ja matkaluMuokkaa

Seudulla on lukuisia muinaisia asuin- ja hautapaikkoja sekä viisi muinaislinnaa[20]. Mstaan laskevan Belajajoen laaksossa sijaitsee Novgorodin alueen ainoa arkeologinen suojelualue[21]. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat Borin, Dreglin, Ljubytinon, Nikandrovon, Nikolskojen ja Petrovskojen kirkot, Zapoljen tsasouna, Gorodnon, Ljubytinon, Nikolskojen, Slobodan ja Vasilkovon kartanoalueet, Nikolskojen koulurakennus, Šerehovitšin sairaala, Rjokonskin erämaaluostari sekä Kamenkan ja Ljubytinon vanhat asuintalot. Kamenkassa on Aleksandr Suvoroville kuulunut kartano.[22] Luonnonnähtävyyksiä ovat Gorodnojärvi sekä Prikšan ja Belajan vesiputoukset[21].

Ljubytinossa toimii kaksi pientä hotellia ja muutama kahvila. Matkailijoita houkuttelemaan on rakennettu 900-luvun slaavilainen kylä -niminen teemapuisto.[23]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b Administratsija Ljubytinskogo raiona: O raione lubytino.ru. Viitattu 15.6.2013. (venäjäksi)
  2. a b c Shema, s. 34.
  3. a b Tšislennost naselenija Rossii, federalnyh okrugov, subjektov Rossijskoi Federatsii, gorodskih okrugov, munitsipalnyh raionov, gorodskih i selskih poseleni gks.ru. Viitattu 15.6.2013. (venäjäksi)
  4. Novgorodskaja oblast: Atlas, s. 8–9. Veliki Novgorod: Novgorodskoje aerogeodezitšeskoje predprijatije, 2002.
  5. Shema, s. 34–35.
  6. Shema, s. 18–19.
  7. Shema, s. 41.
  8. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. demoscope.ru. Viitattu 15.6.2013. (venäjäksi)
  9. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. demoscope.ru. Viitattu 15.6.2013. (venäjäksi)
  10. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. demoscope.ru. Viitattu 15.6.2013. (venäjäksi)
  11. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. demoscope.ru. Viitattu 15.6.2013. (venäjäksi)
  12. Demoskop Weekly: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. demoscope.ru. Viitattu 15.6.2013. (venäjäksi)
  13. Švarev, Nikolai: Karely Borovitšskogo ujezda Novgorodskoi gubernii v kontse XIX – natšale XX veka kirjazh.spb.ru. Viitattu 15.6.2013. (venäjäksi)
  14. Härkönen, Iivo (toim.): Karjalan kirja, s. 330. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström osakeyhtiö, 1932.
  15. Administrativno-territorialnoje delenije Novgorodskoi gubernii i oblasti 1727–1995 gg.: Spravotšnik, s. 111–112, 176, 186, 189–190. Sankt-Peterburg: Komitet kultury, turizma i arhivnogo dela Novgorodskoi oblasti, Gosudarstvennyi arhiv Novgorodskoi oblasti, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.6.2013). (venäjäksi)
  16. Shema, s. 100–102.
  17. Shema, s. 79.
  18. Shema, s. 38–39.
  19. Shema, s. 86–94.
  20. Shema, s. 50–59.
  21. a b Administratsija Ljubytinskogo raiona: Prirodnyje objekty lubytino.ru. Viitattu 15.6.2013. (venäjäksi)
  22. Shema, s. 59–66.
  23. Slavjanskaja derevnja X veka lubturism.ru. Viitattu 15.6.2013. (venäjäksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa