Parfinon piiri (ven. Парфинский район, Parfinski raion) on kunnallishallintoalue Novgorodin alueella Venäjällä. Vuonna 1968 perustetun piirin pinta-ala on 1 591,1 neliökilometriä. Asukkaita on 14 100 henkeä (vuonna 2012).[1]

Parfinon piiri
Парфинский район, Parfinski raion
Vaakuna
Vaakuna
Parfinon piiri Novgorodin alueen kartalla.
Parfinon piiri Novgorodin alueen kartalla.
Valtio Venäjä
Alue Novgorodin alue
Hallinto
 – hallinnon tyyppi kunnallispiiri
 – hallinnollinen keskus Parfino
Pinta-ala 1 591,1 km²
Väkiluku (2012) 14 100
Piirin sivusto
Piirin kunnat
Lovatjoki. Taustalla Parfinon vaneritehdas.

Maantiede muokkaa

Parfinon piiri sijaitsee Novgorodin alueen kaakkoisosassa. Se rajoittuu pohjoisessa Kresttsyn, kaakossa Demjanskin ja lounaassa Staraja Russan piireihin.[1] Pinta-alasta 71,4 % on metsää, 17,7 % maatalousmaata, 7,0 % vesistöjä ja 2,1 % asuinaluetta[2].

Seutu kuuluu Ilmajärven alankoon. Tärkeimmät joet ovat Lovat, Pola ja Redja, jotka muodostavat laajan soistuneen suistoalueen. Hyötykaivannaisiin kuuluvat hiekka, sora, turve ja savi.[1] Luonnonsuojelualueita ovat Itä-Ilmajärven ja Parfinon rauhoitusalueet, Lovatjoen suisto sekä Ganetskin ja Nevin suot[3].

Hallinnollinen jako ja asutus muokkaa

Piiriin kuuluvat Parfinon kaupunkikunta sekä Fedorkovon ja Polan maalaiskunnat[4]. Hallinnollinen keskus on Parfinon kaupunkimainen taajama, josta on 120 kilometriä alueen pääkaupunkiin Novgorodiin[1]. Jurjevon, Kuzminskojen, Lažinyn, Novaja Derevnjan ja Sergejevon kunnat lakkautettiin vuonna 2010[4].

Ainoa kaupunkiasutus on Parfino, jossa asuu 52 % piirin väestöstä (vuonna 2010)[4]. Maaseudun asutuskeskuksia on 114[1].

Asukasluvun kehitys

1970 1979 1989 2002 2010
18 986[5] 17 011[6] 17 650[7] 16 485[8] 14 395[9]

Liikenne, talous ja palvelut muokkaa

Parfinon kautta kulkee Kresttsyn piirin Podlitovjen ja Staraja Russan välinen maantie sekä Bologojen ja Dnon välinen rautatie[10]. Maantie yhtyy Podlitovjessa Moskovan ja Pietarin väliseen M10-valtatiehen[1].

Paikallisista elinkeinoista tärkeimpiä ovat jalostus (28,0 % vuonna 2009), hallinto (22,0 %), koulutus (14,1 %) ja muut julkiset palvelut[11]. Piirin talous perustuu puunjalostus- ja elintarviketeollisuuteen sekä maatalouteen[12]. Tärkein teollisuuslaitos on Parfinon vaneritehdas, joka on ollut konkurssitilassa vuodesta 2009, mutta jatkaa edelleen toimintaansa. Maataloutta edustaa joukko maatalousyrityksiä, 40 yksityistilaa ja lähes 2 400 asukkaiden palstaviljelmää.[1] Kaksi kolmasosaa työvoimasta työskentelee piirin ulkopuolella[13].

Piirissä toimii neljä lastentarhaa, kuusi yleissivistävää koulua, lasten harrastuskeskus ja Staraja Russan ammattikoulun haaraosasto. Kulttuurilaitoksia ovat piirin kulttuuri- ja vapaa-ajankeskus, kirjastolaitos ja lasten taidekoulu. Terveyspalveluihin kuuluvat piirisairaala, Polan paikallissairaala, poliklinikka ja 11 lääkintäasemaa.[1]

Nähtävyydet muokkaa

Seudulta on löydetty useita muinaisia asuin- ja hautapaikkoja sekä kolme muinaislinnaa. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluu Hmelevon kartano. Toisesta maailmansodasta kertovat neuvostosotilaiden hautausmaat.[14]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f g h Investitsionnyi pasport Parfinskogo raiona econominv.novreg.ru. Arkistoitu 14.10.2013. Viitattu 8.10.2013. (venäjäksi)
  2. Shema, s. 32.
  3. Shema, s. 22.
  4. a b c Shema, s. 31.
  5. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. demoscope.ru. Viitattu 5.10.2013. (venäjäksi)
  6. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. demoscope.ru. Viitattu 5.10.2013. (venäjäksi)
  7. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. demoscope.ru. Viitattu 5.10.2013. (venäjäksi)
  8. Demoskop Weekly: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. demoscope.ru. Viitattu 5.10.2013. (venäjäksi)
  9. Tšislennost naselenija Rossii, federalnyh okrugov, subjektov Rossijskoi Federatsii, gorodskih okrugov, munitsipalnyh raionov, gorodskih i selskih poseleni gks.ru. Arkistoitu 5.6.2013. Viitattu 5.10.2013. (venäjäksi)
  10. Shema, s. 89–90.
  11. Shema, s. 64–65.
  12. Shema, s. 34.
  13. Shema, s. 63.
  14. Shema, s. 48–52.

Aiheesta muualla muokkaa