Msta (ven. Мста, vanhastaan käytetty nimitys Mustajoki [3]) on Venäjällä Novgorodin ja Tverin alueilla virtaava 445 kilometriä pitkä joki, joka alkaa Mstinon järvestä ja laskee Ilmajärveen.[1][4][b]

Msta
Мста
Mstan kulku alajuoksullaan Bronnitsassa Novgorodin piirissä
Mstan kulku alajuoksullaan Bronnitsassa Novgorodin piirissä
Maanosa Eurooppa
Maat Venäjä
Alue Novgorodin alueTverin alue
Piiri Novgorod, Malaja Višera, Kresttsy, Ljubytino, Borovitši, Bologoje, Udomlja, Vyšni Volotšok
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Nevan vesistö
Valuma-alue Mstan valuma-alue
Pinta-ala 23 300 km² [1]
Pääuoman pituus 848 km [a]
Pääuoman osuudet OlhavanjokiIlmajärviMstaTsna
Joen uoman kohteita
Alkulähde Mstino, Vyšni Volotšok
  57.7369°N, 34.4816°E
Laskupaikka Ilmajärvi
  58.4101°N, 31.3382°E
Läpivirtausjärvet Ilmajärvi, Mstino
Sivu-uomat Holova, Volma, Mda, Peretna, Uver, Berezaika
Taajamat Borovitši, Vyšni Volotšok
Mittaustietoja
Pituus 445 km [1][2]
Lähdekorkeus 154 m [b]
Laskukorkeus 18 m [b]
Korkeusero 136 m
Kaltevuus 0,31 m/km
Keskivirtaama 202 m³/s
Muuta
Muualla Wikimedia Commons

Joen kulkuMuokkaa

Msta alkaa Mstinon tekojärvestä, joka sijaitsee Vyšni Volotšokin pohjoispuolella. Joki virtaa aluksi noin 50 kilometriä kohti pohjoista. Joenkulkua seuraa kapeana vyöhykkeenä peltoalue, jonka yhteydessä on myös niitä viljeleviä kyliä. Siirryttyään Novgorodin alueen puolelle, levenee peltovyöhyke ja kylät suurenevat. Joki alittaa Rybinskiin johtavan ja Bolgojen kautta kulkevan valtatien. Kun Mstaan yhtyy koillisesta tuleva Uverjoki, kääntyy Msta aluksi länteen mutta myöhemmin se jatkaa kohti luodetta. Joen yläjuoksulla on pitkiä koskiosuuksia, jotka ovat melojien suosiossa. Siellä se virtaa Borovitšin kaupungin läpi. Joki saapuu alavalle seudulle, jossa sen kulkusuunta vaihtelee maaston epätasaisten korkeusvaihteluiden vuoksi eri suuntiin. Lopulta se virtaa harvaan asuttujen seutujen läpi. Alavat alueet kuuluvat Ilmajärven, Olhavanjoen ja Laatokan alankoalueeseen. Mstajoki on seudun suurin joki, johon yhtyvät lopulta kaikki seudun joet. Mstan suistoalue monine suistohaaroineen on vuodenaikojen mukaan vuoroin tulvivaa ja sitten kuivuvaa kosteikko- ja suoaluetta. Suistoalueen länsipuolella aukeaa Ilmajärvi seudun suurimpana järvenä. Suistoalueen vesistöalue on matalaa ja mutaista. Jokeen nouseville laivoille on rakennettu oma Siversovin kanava, joka oikaisee suoraan Olhavanjokeen. Jokien välillä on Ilmajärvellä vain 3–8 kilometriä väliä, riippuen mistä suistohaarasta se mitataan. Joki on nykyään purjehduskelpoinen suistosta Holovan sivujoelle asti. Joen keskivirtaamia mitataan 84 kilometriä suistosta ylöspäin sivujoen Hubkan yläpuolelta. Keskivirtaamaksi ilmoitetaan 202 m³/s.[4][5][c]

Nimen etymologiaaMuokkaa

Joen nimi ei tarkoita venäjäksi mitään. Monien kielentutkijoiden mukaan joen nimitys perustuu itämerensuomalaiseen sanaan musta, joka on muuntunut nykyiseen muotoonsa.[6][b]

HistoriaaMuokkaa

 
Olhavanjoen vesistöalue. Msta on kartassa oikealta Ilmajärveen laskeva joki. Ilmajärvestä vesi virtaa edelleen Olhavanjoen, Laatokan ja Nevan kautta Itämereen.

Viikinkien idäntie kulki Ilmajärvestä ylävirtaan Mustajokea ja Tsnajokea pitkin sekä Tvertsajoelle ja sieltä alavirtaan Volgalle tunnetaan jo varjagiajoilta asti. Tästä on todisteena huomattavat arkeologiset löydöt näiden jokien varsilta.[7] Vyšni Volotšokin vesitie rakennettiin vanhan viikinkien idäntien reitille. Se yhdisti Itämeren Kaspianmereen laskevaan Volgan vesistöön. Tämä kanavajärjestelmä oli 1700–1800-luvuilla Venäjän tärkein Euroopan ja Aasian välinen tavarankuljetusreitti. Mustajoki oli osa tätä vesitietä. Sen merkitys rupesi vähenemään 1860-luvulla rautatien valmistumisen jälkeen. Laivojen koon kasvaessa isommat jokilaivat eivät voineet enää käyttää tätä vesitietä vaan rupesivat käyttämään Volgan–Itämeren vesitietä. Nykyään Mustajoki ja muu osa vesitietä on enimmäkseen huviveneily- ja retkeilykäytössä.[8]

Valuma-alueMuokkaa

Pääartikkeli: Mstan valuma-alue

Mstajoki kuuluu Nevan vesistöalueessa Laatokan valuma-alueen Olhavanjoen valuma-alueeseen, jonka Mstan valuma-alueessa se sijaitsee. Msta, joka alkaa Mstinojärvestä, muodostaa Olhavanjoen valuma-alueen pääuoman 445 kilometriä pitkän keskiosuuden ja Mstinoon laskeva Tsna 160 kilometriä pitkän latvaosuuden. Pääuomaa on yhteensä 848 kilometriä [a]. Valuma-alueen pinta-ala on 23 300 neliökilometriä.[1][4][9]

SivujokiaMuokkaa

Mstajoen sivu-uomia on olemassa varsinkin alajuoksun alavilla seuduilla useita kymmeniä. Alla olevaan taulukkoon on koottu vesistövirannomaisten luettelemat suurimmat sivu-uomat. Niihin liittyvien tietojen lähteet on lueteltu taulukon alle ja ne on lisäksi eritelty kunkin joen kohdalle oikeaan sarakkeeseen.

Laskujoen nimi
 
 
Nimi
ven.
 
Etäisyys
Ilmajärvestä
(km)
Pääuoman
kohta
 
Pituus
(km)
 
Virtaama
(MQ m³/s)
 
Valuma-alue
(km²)
 
Lähteet
 
 
Joki laskee Ilmajärveen useita suuhaaraa myöten sekä Ohlavanjokeen johtavaa Siversovin kanavaa pitkin
Mšaška Mšaška (Мшашка) 18 Novgorod 17 2,2,2,4,2,–,–
Melnitšnyi Melnitšnyi (Мельничный) 43 Novgorod 11 2,2,2,4,2,–,–
Skrobotski Skrobotski (Скроботский) 53 Novgorod 11 2,2,2,4,2,–,–
Tšurilovski Tšurilovski (Чуриловский) 56 Novgorod 10 2,2,2,4,2,–,–
Seregižka Seregižka (Серегижка) 81 Malaja Višera 10 2,2,2,4,2,–,–
Hubka Hubka (Хубка) 83 Malaja Višera 25 2,2,2,4,2,–,–
Holova Holova (Холова) 92 Malaja Višera 126 16 1 900 2,2,2,4,2,3,2
Volma Volma (Волма) 114 Kresttsy 60 821 2,2,2,4,2,–,2
Panitski Panitski (Паницкий) 147 Malaja Višera 10 23 2,2,2,4,2,–,2
Dubrovka Dubrovka (Дубровка) 153 Malaja Višera 11 2,2,2,4,2,–,–
Malyševski Malyševski (Малышевский) 163 Malaja Višera 12 2,2,2,4,2,–,–
Kaširka Kaširka (Каширка) 173 Malaja Višera 29 294 2,2,2,4,2,–,2
Mda Mda (Мда) 179 Malaja Višera 101 673 2,2,2,4,2,–,2
Tšernyi Tšernyi (Черный) 182 Ljubytino 11 2,2,2,4,2,–,–
Kamenka Kamenka (Каменка) 186 Ljubytino 12 2,2,2,4,2,–,–
Otnja Otnja (Отня) 214 Ljubytino 35 317 2,2,2,4,2,–,2
Zabititsa Zabititsa (Забитица) 220 Ljubytino 16 2,2,2,4,2,–,–
Belaja Belaja (Белая) 221 Ljubytino 31 204 2,2,2,4,2,–,2
Ohomlja Ohomlja (Охомля) 228 Ljubytino 26 96 2,2,2,4,2,–,2
Gorodnja Gorodnja (Городня) 230 Ljubytino 23 2,2,2,4,2,–,–
Polona Polona (Полона) 231 Ljubytino 16 183 2,2,2,4,2,–,2
Nizovka Nizovka (Низовка) 240 Ljubytino 12 2,2,2,4,2,–,–
Lnjanaja Lnjanaja (Льняная) 261 Okulovka 50 322 2,2,2,4,2,–,2
Peretna Peretna (Перетна) 262 Okulovka 39 905 2,2,2,4,2,–,2
Šegrinka Šegrinka (Шегринка) 276 Okulovka 74 606 2,2,2,4,2,–,2
Šilokata Šilokata (Шилоката) 279 Borovitš 15 2,2,2,4,2,–,–
Vydrinka Vydrinka (Выдринка) 280 Borovitš 24 153 2,2,2,4,2,–,2
Štšuka Štšuka (Щука) 283 Borovitš 14 2,2,2,4,2,–,–
Sivelba Sivelba (Сивельба) 300 Borovitš 23 2,2,2,4,2,–,–
Jurinka Jurinka (Юринка) 304 Borovitš 13 2,2,2,4,2,–,–
Velgija Velgija (Вельгия) 311 Borovitš 45 390 2,2,2,4,2,–,2
Kruppa Kruppa (Круппа) 321 Borovitš 38 249 2,2,2,4,2,–,2
Žadinka Žadinka (Жадинка) 343 Borovitš 16 2,2,2,4,2,–,–
Uver Uver (Уверь) 370 Borovitš 90 3 930 2,2,2,4,2,–,2
Berezaika Berezaika (Березайка) 389 Bologoje 150 27 3 230 2,2,2,4,2,3,2
Porfenka Porfenka (Порфенка) 417 Udomlja 7 2,2,2,4,2,–,–
Dubovka Dubovka (Дубовка) 423 Vyšni Volotšok 2 240 2,2,2,4,2,–,2
Volodna Volodna (Володня) 436 Vyšni Volotšok 8 114 2,2,2,4,2,–,2
Joki alkaa 9 km ylempänä Mstinosta, johon Tsnajoki laskee

Lähteet: 1 = luettu Wikipedian suomenkielisestä artikkelista, 2 = luettu Venäjän vesistörekisteristä kunkin sivu-uoman tiedoista [10], 3 = luettu venäjänkielisestä Wikipediasta, 4 = katsottu tai mitattu Internetin karttapalvelusta kuten esimerkiksi Google Maps tai ACME

LähteetMuokkaa

HuomioitaMuokkaa

  1. a b Pääuoman muodostumista ja sen pituutta on seostettu ja arvioitu artikkelissa Olhavanjoen valuma-alue kappaleessa ”Pääuoma”.
  2. a b c d Asia on luettu venäjänkielisen Wikipedian artikkelista ru:Мста.
  3. Asia tarkistettu Internetin karttapalvelusivustoilta kuten esimerkiksi Yandex, GeoMaps, Google Maps tai ACME.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Msta, Мста (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 24.3.2022. (venäjäksi)
  2. Mstino, Водохранилище Мстино (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 29.3.2022. (venäjäksi)
  3. Jokipii, Mauno (toim.): Itämerensuomalaiset: Heimokansojen historiaa ja kohtaloita, s. 192, 408. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy, 1995. ISBN 951-9362-80-0.
  4. a b c Msta, Мста Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 4.4.2022. (venäjäksi)
  5. Ilmajärvi, Ильмень (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 29.3.2022. (venäjäksi)
  6. Smolitskaja, G.P.: Toponimitšeski slovar Tsentralnoi Rossii, s. 217–218. Moskva: Armada-press, 2002. ISBN 5-309-00257-X.
  7. Ulla Ehrensvärd-Pellervo Kokkonen-Juha Nurminen: Mare Balticum 2000 vuotta Itämeren historiaa, s. 35. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1997. ISBN 951-1-13985-1.
  8. Kanoottireitti Berezaika-Msta (330 km) (venäjäksi)
  9. Tsna, Цна (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 29.3.2022. (venäjäksi)
  10. Msta, Мста (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 4.4.2022. (venäjäksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa