Liturgiset värit

(Ohjattu sivulta Liturginen väri)

Liturgiset värit ovat kristillisissä kirkoissa käytettyjä symbolisia värejä, jotka korostavat kirkkovuoden eri aikojen merkitystä. Jumalanpalveluksessa tekstiilit eli paramentit (alttariliinat, saarnaliinat) ja papin stola ja/tai messukasukka ovat kirkkovuoden liturgisen värin mukaisia. Liturgiset värit ovat tärkein paramentteja korostava tekijä.

Liturgisia värejä käytetään muun muassa katolisessa, ortodoksisessa ja evankelis-luterilaisessa kirkossa. Eri kirkkokunnissa niiden käyttö ja merkitys kuitenkin jonkin verran poikkeaa toisistaan.

Musta messukasukka, 1700-luku

Liturgisten värien käyttö tunnetaan jo 800-luvulta ja niiden käyttö vakiintui seuraavien vuosisatojen kuluessa ja vuonna 1198 se sai lain voiman katolisessa kirkossa, niin myös Pohjoismaissa. Reformaation jälkeen 1600-luvulla liturgisten värien käyttö vähentyi, ja usein käytettiin kirkon parasta tai ainoaa messukasukkaa. 1700- ja 1800 luvuilla Suomessa samoin kuin Ruotsissa käytössä oli oikeastaan vain kaksi liturgista väriäː musta ja punainen ja värit näkyivät vain kirkkojen messukasukoissa. Nämä värit, punainen, kultakorsteinen sametti ja erityisesti hopealla koristeltu musta sametti miellettiin "evakelisten kirkkotekstiilien" materiaaliksi. Näkemys vastasi klassisistisen kauden taiidenäkemystä. Keskiajan ja 1600-luvun elävää värien käyttöä kirkkosalissa pidettiin silloisen näkemysen mukaan vanhanaikaisena ja sopimattoma [1][2] 1800-luvulla käyttöön jäivät useinmiten vain punaiset ja mustat messukasukat, joista mustaa käytettiin pitkäperjantaina ja punaista "joulukoristeena".[2]

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, samoin kuin monissa muissa kirkoissa nykyään käytettävien liturgisten värien "värikaanon" pohjautuu keskiaikaiseen käytäntöön, mutta se on tullut käyttöön uudelleen 1900-luvun alussa.[3] Se on vuorostaan kehittynyt katolisen kirkon 1800-luvulla käytössä olleesta liturgisten värien kaanonista.[4]

Neljä stolaa

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa liturgisia värejä on kaikkiaan viisi: musta, valkoinen, vihreä, punainen ja violetti.[5][6] Ortodoksisessa kirkossa liturgiseksi kutsuttuja värejä on periaatteessa seitsemän. Käytännössä voidaan käyttää useampaakin väriä. Ortodoksisessa kirkossa värien käyttö vaihtelee merkittävästi etenkin kulttuurista toiseen eikä värien käytöstä ole kiinteää sääntöä. Esimerkiksi Kreikassa värien käyttöön vaikuttaa se, että papisto hankkii itse jumalanpalveluspukunsa. Suomen ortodoksisessa kirkossa käytetään tavallisesti värejä venäläisen perinteen mukaisesti. [7]

MustaMuokkaa

Musta on murheen, surun, katoavaisuuden ja kuoleman väri. Ainoat kirkkovuoden päivät, jolloin sitä käytetään, ovat pitkäperjantai ja sitä seuraava lauantai (hiljainen lauantai, lankalauantai). Mustaa voidaan käyttää myös hautajaisissa. Katolinen kirkko käyttää mustaa sielunmessuissa. Venäjän ja Suomen ortodoksisessa perinteessä musta on suuren viikon väri.[7]

Nykyään hautajaisissa käytetään yleisesti kirkkovuoden ajan mukaista väriä tai valkoista. Ortodoksisessa hautajaispalveluksessa käytetään pääsääntöisesti valkoista väriä.[7] Lasten hautajaisissa valkoinen on lähes aina käytetty liturginen väri.

ValkoinenMuokkaa

Valkoinen on ilon, kiitoksen, puhtauden ja autuuden väri.[8] Se on myös Jumalan, Kristuksen, taivaan enkelien ja pyhien symboli. Sitä käytetään kirkkovuoden suurissa juhlissa: jouluna ja pääsiäisenä. Valkoista käytetään myös joulunaikana tapaninpäivää lukuun ottamatta aina loppiaiseen asti sekä pääsiäisaikana aina helluntaiaattoon asti. Nykyään myös 1. adventtisunnuntai on valkoinen juhla, koska se mielletään ensi sijassa ilon juhlaksi. Adventtiajan väri violetti otetaan käyttöön 1. adventtisunnuntain iltana.

Lisäksi kirkkovuodessa on koko joukko sunnuntaita, joiden liturginen väri on valkoinen. Tällaisia ovat loppiaisen jälkeinen sunnuntai, jonka aiheena on Kristuksen kaste, kynttilänpäivä ja marianpäivä, jotka sisällöllisesti mielletään Kristus-juhliksi, sekä juhannus, Jeesuksen edelläkävijän Johannes Kastajan juhla, joka tuli todistamaan valkeudesta. Samoin valkoinen väri on käytössä kolminaisuudenpäivänä ja kirkastussunnuntaina. Myös luterilaisen kirkkovuoden ainoa enkelijuhla mikkelinpäivä on valkoinen sunnuntai. Myös näitä sunnuntaita seuraavan viikon liturginen väri on valkoinen.

 
Valkoinen messukasukka, 1950-luvulta.

Valkoista väriä voidaan käyttää myös kirkollisissa toimituksissa eli kasteen, avioliittoon vihkimisen ja hautauksen yhteydessä. Venäläisessä ja Suomeen omaksutussa ortodoksisessa perinteessä on tapana käyttää valkoista myös pääsiäisyönä ja pääsiäiskaudella, helatorstaina, helluntaina, Kristuksen suurissa juhlissa yhtenä päävärinä (hopean, keltaisen ja/tai kullan ohella) sekä enkelien päivinä.[7]

Valkoisen rinnalla voidaan käyttää myös kullan ja hopean värejä. Katolisessa kirkossa valkoista käytetään edellisten lisäksi Neitsyt Marian juhlina, enkelipyhinä sekä muiden pyhimysten kuin marttyyrien muistopäivinä.

VihreäMuokkaa

Vihreä on toivon väri, iankaikkisen elämän väri ja kasvun väri. Se on kuitenkin myös kasvun, elämän ja arjen väri.[8] Sitä käytetään kaikkina niinä kirkkovuoden aikoina, joita varten ei ole määrätty muuta liturgista väriä. Katolisessa kirkossa ei vihreällä värillä ole erikoista merkitystä, mutta siinä nähdään toivon väri. Se on käytössä sekä katolisessa että luterilaisessa kirkossa muun muassa loppiaisen ja helluntain jälkeisinä aikoina. Suomen ortodoksisessa kirkossa vihreää käytetään tavallisten sunnuntaipäivien ja pyhittäjien päivien liturgisena värinä.[7]

PunainenMuokkaa

Punainen on tulen, veren ja tunnustuksen (ks. marttyyri) väri.[8] Se on myös Pyhän Hengen ja Kristuksen tunnustamisen väri. Katolinen kirkko käyttää punaista väriä Kristuksen kärsimysjuhlissa ja helluntaina, mutta myös apostolien ja useiden marttyyrien muistopyhinä. Luterilaisessa kirkossa sitä käytetään katolisen perinteen mukaisesti helluntaina ja pyhäinpäivänä. Punainen väri on käytössä myös apostolien muistopäivänä – evankelista Johannesta lukuun ottamatta kaikkien apostolien kerrotaan kärsineen marttyyrikuoleman – sekä Pyhän Henrikin muistopäivänä. Myös tapaninpäivän liturginen väri on punainen.

Suomen ortodoksisessa kirkossa punaista käytetään 2. pääsiäispäivänä, Pyhän Hengen päivänä, martyyrien päivinä ja apostolien päivinä. Tummanpunaista käytetään suuren torstain liturgiassa (vaihtoehtona violetti), palmusunnuntaina ja ristin päivinä.[7]

Violetti/sininenMuokkaa

Violetti on katumuksen ja syntien tunnustamisen väri. Sitä käytetään pääsiäistä edeltävänä paastonaikana sekä joulun edellä adventtiaikana 2. adventtisunnuntaista lähtien.[8] Myös muiden paastojen ja paastopäivien aikaan ortodoksisessa kirkossa käytetään violettia. Suuren torstain liturgiassa voidaan käyttää violettia tummanpunaisen sijaan.[7] Violetin sijasta voidaan käyttää sinistä väriä, joka symboloi myös Neitsyt Mariaa. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa sininen tai taivaansininen on Marian väri.[7]

Ruotsissa, Ruotsin kirkossa on käytössä myös harmaa väri, ja sitä käytetään paastonajan arkipäivinä. Sen käyttö on kuitenkin harvinaista.[4]

KultaMuokkaa

Kulta on katolisessa kirkossa juhlan merkki, kultakangas voi erityistapauksissa korvata valkean värin, mutta toisaalta myös vihreää ja punaistakin väriä. Suomen ortodoksisessa kirkossa kulta liittyy yhtenä värinä erityisesti Kristuksen suuriin juhliin.[7]

LähteetMuokkaa

  1. Gunnel Bergrén: Prästens kläder och kyrkans textilier, s. 34. Verbum Förlag, 2002. ISBN 91-526-2811-6.
  2. a b Päikki Priha: Pyhä kaunistus Kirkkotekstiilit Suomen käsityön ystävien toiminnassa 1904-1950, s. 17. Julkaisusarja A 11. Taideteollinen korkeakoulu, 1991. ISBN 951-9384-46-4.
  3. Nils-Henrik Nilsson: Gudstjänst i svenska kyrkan En praktisk handledning, s. 161. Mitt i församlingen 1994:8. Svenska kyrkans församlingnämnd, 1994. ISSN 1101-3370.
  4. a b Bergt Stolt: Kyrklig skrud enligt svenk tradition, s. 36, 115. Diakonistyrelsens bokförlag, Stockholm, 1964.
  5. Kirkkovuosi ja värit. Kirkkovuosi muistuttaa Jumalan pelastusteoista Suomen ev.lut. kirkko, evl.fi. Viitattu 16.3.2016.
  6. Kirkkokäsikirja: Kirkkovuosikalenteri (1. vuosikerta). Koko kirkkovuosi Suomen ev.lut. kirkko, evl.fi. Viitattu 16.3.2016.
  7. a b c d e f g h i Arkkimandriitta Arseni: Ortodoksinen sanasto, s. 175–176. hakusana liturgiset värit. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki: , 1999. ISBN 951-1-15657.
  8. a b c d Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 529. WSOY, 1958.

Aiheesta muuallaMuokkaa