Kirkastussunnuntai on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuodessa nimitys seitsemännelle kolminaisuudenpäivän jälkeiselle sunnuntaille eli nykyisin kahdeksannelle sunnuntaille helluntaista.[1] Päivää vietetään Kristuksen kirkastumisen (Matt. 17:1–8) muistoksi.

Kristuksen kirkastumisen juhlan juuret ovat 400-luvun Syyriassa. Lännessä, Espanjassa ja Galliassa, juhlaa alettiin viettää 1000-luvun alusta lähtien. Tuolloin Kristuksen kirkastumisen päivää vietettiin 6. elokuuta, joka on edelleen juhlan ajankohta katolisessa, ortodoksisissa ja anglikaanisissa kirkoissa. Luterilaisissa kirkoissa päivän ajankohta vaihtelee. Ruotsissa ja Suomessa kirkastussunnuntaita on vietetty 1500-luvulta lähtien ja monissa luterilaisisa kirkoissa sitä vietetään juuri ennen paastonajan alkua.[2]

Kirkastussunnuntain liturginen väri on valkoinen, joka on ilon ja toivon väri. Kristuksen kirkastuminen on yksi Suomen kirkkojen alttaritaulujen suosituimmista aiheista. Teema oli yleinen erityisesti 1800-luvun jälkipuoliskolla tehdyissä maalauksissa.[3]

Lähteet

muokkaa
  1. Oja, Heikki: Aikakirja 2007, s. 159. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 23.4.2010). (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Kirkolliskokouksen vuonna 1988 asettaman käsikirjakomitean mietinnän Perustelut: Kirkolliskokouksen vuonna 1988 asettaman käsikirjakomitean mietinnön Perustelut. s. 128. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinto.Sarja A 1997ː5, 1997.
  3. Kirkastussunnuntai evl.fi. Arkistoitu 27.5.2022. Viitattu 30.1.2021.

Aiheesta muualla

muokkaa


Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.