Tuomiosunnuntai

Tuomiosunnuntai on Suomessa ja Ruotsissa kirkkovuoden viimeinen sunnuntai. Sitä vietetään aikaisintaan 20. ja viimeistään 26. marraskuuta, viikkoa ennen ensimmäistä adventtisunnuntaita, joka aloittaa seuraavan kirkkovuoden.

Läntisissä kirkkokunnissa muokkaa

Tuomiosunnuntai kirkkovuoden viimeinen sunnuntai. siis viikkoa ennen ensimmäistä adventtisunnuntaita, joka aloittaa seuraavan kirkkovuoden.

Kirkkovuoden viimeisen sunnuntain nimi vaihtelee eri kielissä ja kirkkokunnissa. Nimi "Tuomiosunnuntai" on käytössä vain Suomessa ja Ruotsissa.^[1] Katolisessa kirkossa se on Herramme Jeesuksen Kristuksen, maailmankaikkeuden kuninkaan juhla tai lyhemmin Kristuksen kuninkuuden sunnuntai.^[2] Saksan evankelisissa kirkoissa päivän nimi on "Totensonntag" tai "Ewigkeitssonntag" ^[3] ja sen viettoaihe on vainajien muisto.^[4], kun taas viimeiseen tuomioon viittaava tuomiosunnuntai on useimmista muista kirkkokunnista poiketen kaksi viikkoa aikaisemmin.^[2] Virossa päivä on surnutepüha, ja se on omistettu kuolleiden muistolle.^[2]

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa kirkkovuoden viimeinen sunnuntai on Ruotsin mallin mukaan 'tuomiosunnuntai', ruots. Dömssöndagen. Vuoden 1686 kirkkolaissa määrättiin, että kirkkovuoden viimeisenä sunnuntaina piti saarnata viimeisestä tuomiosta Matteuksen evankeliumin 25ː1-46 pohjalta. Sitä aikaisemmin kirkkovuosi päättyi siihen sunnuntaihin, joka kirkkovuodessa oli, riippuen pääsiäisen ajankohdasta. Päivän nimi tuomiosunnuntai tuli evankeliumikirjaan Ruotsissa 1921.^[5] Suomessa otettiin vuoden 1958 evankeliumikirjaan Ruotsin esikuvan mukaisesti nimitys tuomiosunnuntai. Tästä päivästä käytetään myös nimitystä Kristuksen kuninkuuden sunnuntai.^[6].^[2] Tuomiosunnuntain liturginen väri on Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ja Ruotsin kirkossa vihreä.

Tuomiosunnuntain sanoma liittyy Kristuksen toiseen tulemiseen, nyt kuninkaana ja vanhurskaana tuomarina.

Ortodoksisessa kirkossa muokkaa

Tuomiosunnuntai on toiseksi viimeinen sunnuntai eli 3. valmistussunnuntai ennen Suurta paastoa, joka edeltää pääsiäistä. Tuomiosunnuntaina valmistaudutaan Suureen paastoon jättämällä pois liharuuat, mutta ei vielä kananmunia ja maitoruokia.

Lähteet muokkaa

↑ Kirkolliskokouksen vuonna 1988 asettaman käsikirjakomitean mietinnön Perustelut: Kirkolliskokouksen vuonna 1988 asettaman käsikirjakomitean mietinnän Perustelut, s. 126. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinto.Sarja A 1997ː5, 1997.
↑ ^a ^b ^c ^d Pyhät ajat, s. 213–215. 6. uudistettu painos (1. painos 1976). Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-651-8.
↑ Totensonntag - Ein stiller Feiertag ndr.de. Viitattu 30.1.2021. (saksaksi)
↑ Sunday of the Dead in Germany timeanddate.com. Viitattu 30.1.2021. (englanniksi)
↑ LarsOlov Eriksson̥&Nils-Henrik Nilsson: Evangelieboken i gudstjänst och förkunnelse. Homiletiska och liturgiska perspekti, s. 406. Verbum förlag AB, 2001. ISBN 91-526-2970-8. (ruotsiksi)
↑ Tuomiosunnuntai (Kristuksen kuninkuuden sunnuntai) kirkkovuosikalenteri.fi. Viitattu 28.1.2021.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1] Kirkolliskokouksen vuonna 1988 asettaman käsikirjakomitean mietinnön Perustelut: Kirkolliskokouksen vuonna 1988 asettaman käsikirjakomitean mietinnän Perustelut, s. 126. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinto.Sarja A 1997ː5, 1997.

[Lempiainen-2] Pyhät ajat, s. 213–215. 6. uudistettu painos (1. painos 1976). Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-651-8.

[3] Totensonntag - Ein stiller Feiertag ndr.de. Viitattu 30.1.2021. (saksaksi)

[4] Sunday of the Dead in Germany timeanddate.com. Viitattu 30.1.2021. (englanniksi)

[5] LarsOlov Eriksson̥&Nils-Henrik Nilsson: Evangelieboken i gudstjänst och förkunnelse. Homiletiska och liturgiska perspekti, s. 406. Verbum förlag AB, 2001. ISBN 91-526-2970-8. (ruotsiksi)

[6] Tuomiosunnuntai (Kristuksen kuninkuuden sunnuntai) kirkkovuosikalenteri.fi. Viitattu 28.1.2021.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]