Saarni

putkilokasvilaji
(Ohjattu sivulta Lehtosaarni)

Saarni eli lehtosaarni (Fraxinus excelsior), toisinaan myös metsäsaarni, on oliivikasvien (Oleaceae) heimoon kuuluva 15–25 metriä korkea puulaji, jota kasvaa laajalla alueella Euroopassa. Saarnen puuaines on erittäin lujaa, sitkeää ja kulutusta kestävää, ja sitä on käytetty moniin erilaisiin kohteisiin. Lisäksi saarnea on istutettu koristepuuna ja viherrakentamisessa.

Saarni
Fraxinus excelsior.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Oliivikasvit Oleaceae
Suku: Saarnet Fraxinus
Laji: excelsior
Kaksiosainen nimi

Fraxinus excelsior
L.

Fraxinus excelsior range.svg
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Saarni Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Saarni Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

 
Siemeniä

Saarni on 15–25 metriä korkea puu. Suurimmat yksilöt ovat yli 30-metrisiä.[2] Latvus on pyöreä ja harvahko. Oksien kärjet kaartuvat kaarimaisesti ylöspäin, minkä ansiosta saarnen tunnistaa helposti myös lehdittömänä.[3] Saarnen kuori on harmaa ja uurteinen. Kuori muuttuu harmaanruskeaksi noin 50-vuotiaana.

Saarnella on vastakkaiset ja ruodolliset 15–30 senttimetriä pitkät lehdet. Ne ovat parilehdykkäisiä, ja lehdykät ovat 3–10 senttimetriä pitkiä. Lehdykät ovat muodoltaan kapeanpuikeita–soikeita ja pitkäsuippuisia ja sahalaitaisia. Kärkisilmut ovat kartiomaisia, suuria, mustia ja nukkakarvaisia, sivusilmut pallomaisia. Oksien kärjissä silmut ovat yleensä kolmen ryhmissä.[2]

Saarni kukkii toukokuussa.[3] Kukka on pieni, eikä sillä ole kehää. Heteitä on kaksi, ja niiden ponnet ovat sinipunaisen mustia. Emiö on yhdislehtinen ja 2-lukuinen. Kukinto on kartiohuiskilo. Kukat ovat tuulipölytteiset. Hedelmä on puolestaan kapea ja pyöräkärkinen pähkylä. Se on 3–4 senttimetriä pitkä, ja sillä on lenninsiivet.[2]

Levinneisyys ja elinympäristöMuokkaa

Saari on Euroopan laajimmalla levinnyt saarnilaji, ja sitä tavataan Portugalia lukuunottamatta kaikissa manner-Euroopan maissa sekä Britanniassa ja Irlanissa. Idässä sen levinneisyysalue ulottuu Venäjälle ja Iraniin. Alpeilla ja Pyreneillä saarnia kasvaa jopa 1 600 – 1 800 metrin korkeudessa, mutta pohjoisempana sitä tavataan vain 450 metrin korkeuteen asti.[1]

Suomessa saarnea esiintyy ainoastaan Etelä-Suomen tammivyöhykkeellä. Runsaampana se kasvaa vain Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa.

ElinympäristöMuokkaa

Saarni vaatii kasvaakseen syvämultaisen, kostean kalkkipitoisen maaperän ja aurinkoisen kasvupaikan. Saarni kasvaa myös tulvatasangoilla, ja alueilla, joissa pohjavesi on korkealla. Itämeren alueella saarni viihtyy rannoilla yhdessä tervalepän (Alnus glutinosa) kanssa.

Kanta ja uhatMuokkaa

Saarnen kokonaiskantaa ei tunneta, ja lisäksi laajasti viljeltynä puuna luonnollisten populaation rajaaminen on haastavaa. Se myös risteytyy helposti etelänsaarnen kanssa. Saarni luokitellaan laajasta levinneisyysalueesta ja yleisyydestä huolimmatta silmälläpidettäväksi, koska sen kannan koko on laskusuunnassa saarnensurman takia.[1]

Ruotsissa saarnen populaatiokoko on laskenut 10–35 prosenttia 1910-luvulta 2010-luvulle, ja kannan oletetaan edelleen hiipuvan. On jopa mahdollista, että saarnensurma hävittää saarnen Ruotsista. Myös Norjassa ja Liettuassa saarnen kanta pienentyy nopeasti.[1]

KäyttöMuokkaa

Saarnen puuaines on erittäin lujaa, sitkeää ja kulutusta kestävää, sitä on perinteisesti käytetty muun muassa keihäänvarsiin, jousiin, parketteihin,[4] hevosten luokkivaljaisiin sekä rekien ja vaunujen aisoihin. Saarni on myös ollut tärkeä lehdespuu, jota latvottiin talvirehuksi Lounais-Suomessa.[5]

Saarnea viljellään ympäri Eurooppaa koristepuuna ja kaupunkien viherrakentamisessa. Sitä voidaan myös käyttää metsien uudistamisessa ja metsityksessä.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Khela, S. & Oldfield, S: Fraxinus excelsior IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.7.2020. (englanniksi)
  2. a b c Saarni LuontoPortti. Viitattu 27.7.2020.
  3. a b Saarni Vihreät sylit. Viitattu 27.7.2020.
  4. Parkettiherala
  5. Elina Jääskeläinen (toim.): Perinnebiotooppien hoidon ohjevihkonen 2: Puustoiset perinnebiotoopit 2003. Maa- ja metsätalousministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Viitattu 20.6.2012.

Aiheesta muuallaMuokkaa