Avaa päävalikko

Koiviston I hallitus

Suomen 51. hallitus

Koiviston I hallitus oli Suomen tasavallan 51. hallitus, jonka muodostivat SDP, Keskusta, RKP, SKDL ja TPSL. Hallitukselle kertyi 784 hallituspäivää 22. maaliskuuta 196814. toukokuuta 1970.

Suomessa vakiintuneen käytännön mukaan hallitus erosi aina presidentinvaalin yhteydessä, vaikka lainsäädäntö ei tällaista menettelyä edellyttänytkään. Niinpä edellinen pääministeri Rafael Paasio jätti hallituksensa eronpyynnön vuoden 1968 presidentinvaalin jälkeen ja valtiovarainministerinä vuoden 1967 loppuun saakka toiminut,[1] hiljattain Suomen Pankin pääjohtajaksi tullut Mauno Koivisto kokosi uuden hallituksen entiselle kansanrintamapohjalle. Jatkuvuutta osoitti keskeisten ministerien – ulkoministeri Ahti Karjalainen, oikeusministeri Aarre Simonen, sisäasiainministeri Antero Väyrysen sekä valtiovarainministerien Eino Raunio ja Ele Alenius – jatkaminen tehtävissään. Ulkopoliittisen ripittäytymisen tehnyt SDP:n vahva mies Väinö Leskinen nousi hallitukseen yhdeksän vuoden tauon jälkeen.[2]

Hallituksen puolustusministerinä jatkoi Keskustan oikeistosiipeen kuulunut, vanhakantaisen isänmaallinen Sulo Suorttanen, joka oli jatkosodan aikana kuulunut suomalaiseen SS-pataljoonaan. Presidentti Urho Kekkonen ei julkisesti puuttunut Suorttasen nimitykseen, mutta Anita Hallaman vuonna 2001 julkaistuista muistelmista ilmeni, että presidentti oli pahoittanut asiasta syvästi mielensä. Kekkosen oma suosikki puolustusministeriksi olisi ollut hänen luottomiehensä, Suojelupoliisin päällikkö Arvo Pentti. Neuvostoliitto ei ottanut kantaa Suorttasen valintaan ministeriksi, vaikka se muutoin oli käyttänyt ”natsikorttia” sumeilematta valtapiirissään. Toisaalta L. A. Puntilan mukaan Moskova oli samoissa hallitusneuvotteluissa estänyt SDP:n tannerilaiseen siipeen kuuluneen Olavi Lindblomin valinnan pääministeriksi.[3]

Koiviston ensimmäisen hallituksen merkittäviin saavutuksiin kuului tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Ratkaisu oli suunniteltu valtakunnansovittelija Keijo Liinamaan vuonna 1967, ja se hyväksyttiin vain vähän aikaa hallituksen muodostamisen jälkeen. Siirtyminen kokonaisratkaisun mukaiseen indeksittömään järjestelmään vaati hintojen ja palkkojen säännöstelyvaltuuksien palauttamista hallitukselle: eduskunta hyväksyi tämän ilman viivytyksiä. Hallituksen toimikaudella toteutettiin tai pantiin alulle myös joukko tärkeitä sosiaalipoliittisia uudistuksia, kuten kansaneläkkeen perhe-eläkkeet, yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkejärjestelmät (YEL ja MYEL) sekä uusi alkoholilaki, johon liittyi keskioluen myynnin vapauttaminen vuoden 1969 alussa. Lääkkeeksi maatalouden kasaantuneeseen ylituotanto-ongelmaan otettiin lehmien teurastuspalkkiot ja peltojen "paketointi", mikä merkitsi sitä, että valtio maksoi korvausta viljelijälle, joka jätti peltonsa viljelemättä.[2] Tämä oli johdonmukaista maatalouspolitiikkaa, mutta se osoittautui poliittiseksi pommiksi, joka räjähti Keskustan käsiin vuoden 1970 eduskuntavaaleissa.[4]

Työministeri Viljo Virtanen siirtyi vuoden 1970 alussa Mikkelin läänin maaherraksi ja hänen tilalleen tuli kansanedustaja Veikko Helle.[5] Kansliaministeri Jussi Linnamo siirtyi helmikuun alussa 1970 pankkitarkastusviraston ylijohtajaksi ja hänen tilalleen tuli kansanedustaja Margit Eskman.[6]

KokoonpanoMuokkaa

[7]

Ministeri Tehtävissä Puolue
Pääministeri
Mauno Koivisto

22.3.1968 – 14.5.1970
 
SDP
Pääministerin sijainen
Johannes Virolainen

22.3.1968 – 14.5.1970
 
Keskusta
Ministeri valtioneuvoston kansliassa
Jussi Linnamo
Margit Eskman

22.3.1968 – 31.1.1970
1.2.1970 – 14.5.1970
 
SDP
SDP
Ulkoasiainministeri
Ahti Karjalainen

22.3.1968 – 14.5.1970
 
Keskusta
Oikeusministeri
Aarre Simonen

22.3.1968 – 14.5.1970
 
TPSL
Sisäasiainministeri
Antero Väyrynen

22.3.1968 – 14.5.1970
 
SDP
Puolustusministeri
Sulo Suorttanen

22.3.1968 – 14.5.1970
 
Keskusta
Valtiovarainministeri
Eino Raunio

22.3.1968 – 14.5.1970
 
SDP
Opetusministeri
Johannes Virolainen

22.3.1968 – 14.5.1970
 
Keskusta
Maatalousministeri
Martti Miettunen

22.3.1968 – 14.5.1970
 
Keskusta
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Paavo Aitio

22.3.1968 – 28.2.1970
 
SKDL
Liikenneministeri
Paavo Aitio

1.3.1970 – 14.5.1970
 
SKDL
Kauppa- ja teollisuusministeri
Grels Teir

22.3.1968 – 14.5.1970
 
RKP
Sosiaaliministeri
Anna-Liisa Tiekso

22.3.1968 – 14.5.1970
 
SKDL
II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Viljo Virtanen
Veikko Helle

22.3.1968 – 31.12.1969
1.1.1970 – 28.2.1970
 
SDP
Työministeri
Veikko Helle

1.3.1970 – 14.5.1970
 
SDP
II kauppa- ja teollisuusministeri
Väinö Leskinen

22.3.1968 – 14.5.1970
 
SDP
II sosiaaliministeri
Eemil Partanen

2.4.1968 – 14.5.1970
 
Keskusta
II valtiovarainministeri
Ele Alenius

22.3.1968 – 14.5.1970
 
SKDL

LähteetMuokkaa

  1. Koivisto, Mauno Henrik Ministerin tiedot, Ministerit, Hallitukset ja ministerit vuodesta 1917, Historiaa, Tietoa valtioneuvostosta, Valtioneuvosto
  2. a b Seppo Zetterberg (toim.): Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 871–872. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14263-0.
  3. Jukka Tarkka: Karhun kainalossa: Suomen kylmä sota 1947–1990, s. 254. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-952-1-25796-7.
  4. Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 250. Helsinki: Otava, 1987.
  5. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1971, s. 21. Helsinki: Otava, 1970.
  6. Mitä-Missä-Milloin 1971, s. 24.
  7. Koiviston I hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 24.5.2010.
  Edeltäjä:
Paasion I hallitus
Suomen hallitus
22. maaliskuuta 196814. toukokuuta 1970.
Seuraaja:
Auran I hallitus