Koiviston I hallitus

Suomen 51. hallitus

Koiviston I hallitus oli Suomen tasavallan 51. hallitus, jonka muodostivat SDP, Keskusta, RKP, SKDL ja TPSL. Hallitukselle kertyi 784 hallituspäivää 22. maaliskuuta 1968 – 14. toukokuuta 1970.

Suomessa vakiintuneen käytännön mukaan hallitus erosi aina presidentinvaalin yhteydessä, vaikka lainsäädäntö ei tällaista menettelyä edellyttänytkään. Niinpä edellinen pääministeri Rafael Paasio jätti hallituksensa eronpyynnön vuoden 1968 presidentinvaalin jälkeen ja valtiovarainministerinä vuoden 1967 loppuun saakka toiminut,[1] hiljattain Suomen Pankin pääjohtajaksi tullut Mauno Koivisto kokosi uuden hallituksen entiselle kansanrintamapohjalle. Jatkuvuutta osoitti keskeisten ministerien – ulkoministeri Ahti Karjalainen, oikeusministeri Aarre Simonen, sisäasiainministeri Antero Väyrysen sekä valtiovarainministerien Eino Raunio ja Ele Alenius – jatkaminen tehtävissään. Ulkopoliittisen ripittäytymisen tehnyt SDP:n vahva mies Väinö Leskinen nousi hallitukseen yhdeksän vuoden tauon jälkeen.[2]

Hallituksen puolustusministerinä jatkoi Keskustan oikeistosiipeen kuulunut, vanhakantaisen isänmaallinen Sulo Suorttanen, joka oli jatkosodan aikana kuulunut suomalaiseen SS-pataljoonaan. Presidentti Urho Kekkonen ei julkisesti puuttunut Suorttasen nimitykseen, mutta Anita Hallaman vuonna 2001 julkaistuista muistelmista ilmeni, että presidentti oli pahoittanut asiasta syvästi mielensä. Kekkosen oma suosikki puolustusministeriksi olisi ollut hänen luottomiehensä, Suojelupoliisin päällikkö Arvo Pentti. Neuvostoliitto ei ottanut kantaa Suorttasen valintaan ministeriksi, vaikka se muutoin oli käyttänyt ”natsikorttia” sumeilematta valtapiirissään. Toisaalta L. A. Puntilan mukaan Moskova oli samoissa hallitusneuvotteluissa estänyt SDP:n tannerilaiseen siipeen kuuluneen Olavi Lindblomin valinnan pääministeriksi.[3]

Koiviston ensimmäisen hallituksen merkittäviin saavutuksiin kuului tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Ratkaisu oli suunniteltu valtakunnansovittelija Keijo Liinamaan vuonna 1967, ja se hyväksyttiin vain vähän aikaa hallituksen muodostamisen jälkeen. Siirtyminen kokonaisratkaisun mukaiseen indeksittömään järjestelmään vaati hintojen ja palkkojen säännöstelyvaltuuksien palauttamista hallitukselle: eduskunta hyväksyi tämän ilman viivytyksiä. Hallituksen toimikaudella toteutettiin tai pantiin alulle myös joukko tärkeitä sosiaalipoliittisia uudistuksia, kuten kansaneläkkeen perhe-eläkkeet, yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkejärjestelmät (YEL ja MYEL) sekä uusi alkoholilaki, johon liittyi keskioluen myynnin vapauttaminen vuoden 1969 alussa. Lääkkeeksi maatalouden kasaantuneeseen ylituotanto-ongelmaan otettiin lehmien teurastuspalkkiot ja peltojen "paketointi", mikä merkitsi sitä, että valtio maksoi korvausta viljelijälle, joka jätti peltonsa viljelemättä.[2] Tämä oli johdonmukaista maatalouspolitiikkaa, mutta se osoittautui poliittiseksi pommiksi, joka räjähti Keskustan käsiin vuoden 1970 eduskuntavaaleissa.[4]

Työministeri Viljo Virtanen siirtyi vuoden 1970 alussa Mikkelin läänin maaherraksi ja hänen tilalleen tuli kansanedustaja Veikko Helle.[5] Kansliaministeri Jussi Linnamo siirtyi helmikuun alussa 1970 pankkitarkastusviraston ylijohtajaksi ja hänen tilalleen tuli kansanedustaja Margit Eskman.[6]

KokoonpanoMuokkaa

[7]

Salkku Ministeri Aloitti tehtävässä Lopetti tehtävässä Puolue
Pääministeri Mauno Koivisto22.3.196814.5.1970Sosiaalidemokraatit
Opetusministeri, pääministerin sijainen Johannes Virolainen22.3.196814.5.1970Keskusta
Ministeri valtioneuvoston kansliassa Jussi Linnamo22.3.196831.1.1970Sosiaalidemokraatit
 Margit Eskman1.2.197014.5.1970Sosiaalidemokraatit
Ulkoasiainministeri Ahti Karjalainen22.3.196814.5.1970Keskusta
Oikeusministeri Aarre Simonen22.3.196814.5.1970TPSL
Sisäasiainministeri Antero Väyrynen22.3.196814.5.1970Sosiaalidemokraatit
Puolustusministeri, ministeri sisäasiainministeriössä Sulo Suorttanen22.3.196814.5.1970Keskusta
Valtiovarainministeri Eino Raunio22.3.196814.5.1970Sosiaalidemokraatit
Ministeri valtiovarainministeriössä Ele Alenius22.3.196814.5.1970SKDL
Maatalousministeri Martti Miettunen22.3.196814.5.1970Keskusta
Liikenneministeri[8] Paavo Aitio22.3.196828.2.1970SKDL
Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä Viljo Virtanen22.3.196831.12.1969Sosiaalidemokraatit
 Veikko Helle1.1.197028.2.1970Sosiaalidemokraatit
Työvoimaministeri Veikko Helle1.3.197014.5.1970Sosiaalidemokraatit
Kauppa- ja teollisuusministeri Grels Teir22.3.196814.5.1970RKP
Ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä Väinö Leskinen22.3.196814.5.1970Sosiaalidemokraatit
Sosiaaliministeri Anna-Liisa Tiekso22.3.196814.5.1970SKDL
Ministeri sosiaaliministeriössä Eemil Partanen2.4.196814.5.1970Keskusta

LähteetMuokkaa

  1. Koivisto, Mauno Henrik Ministerin tiedot, Ministerit, Hallitukset ja ministerit vuodesta 1917, Historiaa, Tietoa valtioneuvostosta, Valtioneuvosto
  2. a b Seppo Zetterberg (toim.): Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 871–872. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14263-0.
  3. Jukka Tarkka: Karhun kainalossa: Suomen kylmä sota 1947–1990, s. 254. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-952-1-25796-7.
  4. Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 250. Helsinki: Otava, 1987.
  5. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1971, s. 21. Helsinki: Otava, 1970.
  6. Mitä-Missä-Milloin 1971, s. 24.
  7. Koiviston I hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 11.12.2019.
  8. 28.2.1970 saakka kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri.
  Edeltäjä:
Paasion I hallitus
Suomen hallitus
22. maaliskuuta 196814. toukokuuta 1970.
Seuraaja:
Auran I hallitus