Avaa päävalikko

Margit Eskman

suomalainen poliitikko
Margit Eskman

Margit Marjatta Margareetta Eskman, o.s. Helin, (29. huhtikuuta 1925 Hattula15. syyskuuta 1990 Pori[1]) oli sosionomi, Kansaneläkelaitoksen johtaja ja sosiaalihallituksen pääjohtaja. Eskman oli SDP:n kansanedustajana ja ministerinä 1960- ja 1970-luvuilla.

Eskmanin vanhemmat olivat autonkuljettaja Väinö Johannes Helin ja Ida Judit Lylynperä. Hän kävi kansakoulun ja 1945 Työväen Akatemian. Hän suoritti Yhteiskunnallisen korkeakoulun kunnallistutkinnon 1947 ja verovirkamiestutkinnon 1962. Eskman toimi Hämeenkyrön kunnan kirjanpitäjänä 1947–1949, Mellilän kunnansihteerinä 1949–1951, Helsingin maalaiskunnan kirjanpitäjänä 1951–1952 ja Kalvolan kunnansihteerinä 1952–1963.

Eskman oli Porin työvoimatoimiston neuvoja 1963, Aitolahden kunnansihteeri 1963–1964 ja Porin kaupungin sosiaalisihteeri 1964–1972. 1970-luvulla Eskman oli Kansaneläkelaitoksen johtaja vuosina 1972–1976 ja sosiaalihallituksen pääjohtaja vuosina 1976–1984.[2]

Eskman oli SDP:n kansanedustajana Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä 1966–1975. Hän toimi kansliaministerinä Koiviston I hallituksessa 1970 ja toisena valtiovarainministerinä Paasion toisessa vähemmistöhallituksessa 1972. Eskman oli presidentin valitsijamiehenä vuosien 1968 ja 1982 presidentinvaaleissa. Kunnallispolitiikassa hän oli mukana Porin kaupunginvaltuuston jäsenenä. Hän oli myös Kehitysalueiden neuvottelukunnan varapuheenjohtaja, SDP:n toinen varapuheenjohtaja sekä Miina Sillanpään säätiön puheenjohtaja.[3]

Eskman oli naimisissa Martti Aukusti Eskmanin kanssa vuodesta 1956 lähtien.

LähteetMuokkaa

  • Margit Eskman Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  • Margit Eskman Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
  • Ulpu Marjomaa: Kansallisbiografia
  • He edustavat meitä, kansanedustajat kertovat itsestään, 1966

ViitteetMuokkaa

  1. Suomen kansallisbiografia 2, s. 664. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6.
  2. ”Työ on elämän sisältö”. (60-vuotishaastattelu) Helsingin Sanomat, 29.4.1985, s. 20.
  3. Elämä joka oli yhteiskunnalle omistettu. Helsingin Sanomat, 19.9.1990, s. A 4. Artikkelin verkkoversio.