Wikipedia

Karibianmeren taistelut

Karibianmeren taistelut olivat toisessa maailmansodassa Saksan ja liittoutuneiden välisiä laivastotaisteluita Karibianmerellä. Saksan ja Italian laivastojen sukellusveneet upottivat lukuisia liittoutuneiden aluksia alueella häiriten öljyn ja muiden tavaroiden kuljetuksia liittoutuneiden joukoille. Parantunut sukellusveneidentorjunta takasi lopulta voiton liittoutuneille, jotka ajoivat saksalaiset sukellusveneet pois Karibianmereltä.

Karibianmeren taistelut
Osa Atlantin taisteluita toisessa maailmansodassa
Kartta Antilleista, Karibianmerestä ja Meksikonlahdesta
Kartta Antilleista, Karibianmerestä ja Meksikonlahdesta
Päivämäärä:

1941 - 1945

Paikka:

Karibianmeri, Antillit, Meksikonlahti

Lopputulos:

Liittoutuneiden voitto

Osapuolet

Liittoutuneet

 Yhdistynyt kuningaskunta
 Yhdysvallat
 Kanada

Akselivallat

 Saksa
 Italia

Komentajat

Yhdysvallat Ernest J. King
Yhdysvallat Jesse Oldendorf
Yhdistynyt kuningaskunta Percy Noble
Yhdistynyt kuningaskunta Max Kennedy Horton

Saksa Erich Raeder
Saksa Karl Dönitz

Taustaa

muokkaa

Karibianmeri oli strategisesti merkittävä Venezuelan öljykenttien ja Panaman kanavan takia. Aruballa sijainnut Lago Companyn öljynjalostamo, joka tuotti seitsemän miljoonaa barrelia öljyä kuukaudessa, oli maailman suurin öljyntuottaja sodan aikaan. Pointe-à-Pierren jalostamo Trinidadilla oli Brittiläisen imperiumin suurin jalostamo ja hollantilaiset omistivat suuren jalostamon Curaçaolla. Britteinsaaret vaativat päivittäin neljä öljytankkeria polttoainetta aikaisimpina sotavuosina akselivaltojen estettyä Välimereltä Lähi-itään kulkevan laivareitin käytön[1].

Karibianmeri oli myös Yhdysvalloille strategisesti merkittävä. Yhdysvaltain Meksikonlahden rannikkoa, mukaan lukien öljynjalostamoja ja Mississippijokea, voitiin puolustaa kahdesta suunnasta. Yhdysvallat oli hyvin varautunut puolustamaan Floridansalmea, mutta vähemmän varautunut puolustamaan Jukataninsalmea. Bauksiittia tarvittiin alumiinintuotantoon ja lentokoneiden valmistaminen riippui juuri bauksiitin määrästä, jota kuljetettiin meritse Yhdysvaltoihin Ranskan Guayanasta, Guyanasta ja Surinamesta sekä Pieniltä Antilleilta. Yhdysvallat puolustivat Panaman kanavaa 189 pommikoneella ja 202 hävittäjäkoneella. Sukellusvenetukikohtia sijaitsi Panaman Colónissa ja Saint Croixilla Yhdysvaltain Neitsytsaarilla[2]. Yhdysvaltain laivasto siirsi partioveneitä ja merivalvontakoneita Pieniltä Antilleilta Puerto Ricon San Juaniin 13. syyskuuta 1939. Myös Guantanamo Bayn laivastotukikohdan ja Key Westin laivaston lentoasemien puolustuksia parannettiin[3].

Britit miehittivät Aruban ja Curacaon saksalaisten miehitettyä Alankomaat. Martinique oli Vichyn Ranskan hallussa ja mahdollinen akselivaltojen salainen laivatukikohta. Trinidadille britit sijoittivat useita laivaston lentolaivueita Piarcon kansainväliselle lentokentälle. Syyskuussa 1940 Yhdysvallat rakensivat lentokenttiä Brittiläiseen Guyanaan, Exumalle, Antigualle, Trinidadiin ja Saint Lucialle. 11. helmikuuta 1942 Yhdysvaltain joukot korvasivat brittisotilaat hollantilaisilla jalostamosaarilla ja operoivat A-20 Havoc -koneilla Curacaossa ja Aruballa[4].

Akselivaltojen operaatiot

muokkaa

Saksalaiset käynnistivät Operaatio Neulandin, jonka tarkoituksena oli hyökätä Karibianmerellä sijaitseville öljynjalostamoille ja upottaa mahdollisimman monta rahtilaivaa. 16. helmikuuta 1942 sukellusvene U-156 hyökkäsi Aruballe San Nicolasin satamaan torpedoiden öljytankkerit Pedernalesin, Oranjestadin ja Arkansasin sekä vahingoittaen kansitykillään öljynjalostamon polttoainetankkia[5]. Venezuelalaiset partioveneet yrittivät hyökätä sukellusveneidenselvennä kimppuun, mutta epäonnistuivat[6][7]. Maaliskuun puoliväliin mennessä saksalaiset olivat upottaneet yli 45 rahtilaivaa ja vaurioittaneet vakavasti kymmentä muuta alusta.

U-502 upotti öljytankkerit Tia Juanan ja San Nicholasin Aruban ja Maracaibojärven välillä. U-67 hyökkäsi Willemstadin satamaan Curacaolla torpedoiden kolme öljytankkeria ja upottaen Rafaelan. Operaation seurauksena amerikkalaiset miehittivät kaikki saaristot ja vahvistivat niiden puolustuksia. 18. helmikuuta 1942 U-161 torpedoi Mokihaman ja brittiläisen öljytankkerin British Consulin Parianlahdella Trinidadin lähistöllä. Sukellusveneiden asetuttua rutiinipartioimaan alueilla U-67 torpedoi öljytankkerit J.N.Pewin ja Penelopen. U-502 torpedoi öljytankkerit Kongsgaardin, Thallian ja Sunin. U-156 torpedoi Delplatan ja öljytankkeri La Carrieren. U-161 torpedoi Lihuen ja öljytankkerit Circle Shellin, Uniwalecon ja Esso Bolivarin; ja U-129 torpedoi George L. Torrainin, West Zedan, Lennoxin, Bayoun, Maryn, Steel Agen ja öljytankkeri Nordvangen. U-151 upotti kansitykeillään Macgregorin ja öljytankkeri Oregonin. 10. maaliskuuta 1942 U-161 torpedoi Lady Nelsonin ja Umtatan Castriesin satamassa Saint Lucialla. Lähdettyään Saint Lucialta U-161 torpedoi vielä Sarniadocin ja upotti Yhdysvaltain rannikkovartioston majakkalaivan Acacian tykkitulellaan[8].

Muut operaatiot

muokkaa

Viisi Italian laivaston sukellusvenettä partioi Pienillä Antilleilla operaatio Neulandin aikana. Sukellusvene Morosini torpedoi Stangarthin ja öljytankkerit Oscillan ja Peder Bogenin. Enrico Tazzoli torpedoi Cygnetin ja öljytankkerin Athelqueenin. Giuseppe Finzi torpedoi Skanen ja öljytankkerit Melpomeren ja Charles Racinen. Sukellusvene Leonardo da Vinci torpedoi Everasman ja puolueettoman brasilialaisen aluksen Cabadelon. Luigi Torelli torpedoi Scottish Starin ja öljytankkeri Esso Copenhagenin. U-126 partioi samanaikaisesti Kuuban ja Hispaniolan välillä torpedoiden Gunnyn, Barbaran, Cardonan, Texanin, Olgan, Colabeen, ja öljytankkerit Hanseatin ja Halon 2. maaliskuuta - 13. maaliskuuta välisenä aikana. U-504 siirtyi Floridan eteläpuolelle torpedoiden Manaquinin[9].

Saksalainen sukellusvene tulitti Monan saarta Puerto Ricon lähistöllä 3. maaliskuuta 1942. Tapauksesta ei aiheutunut vahinkoa[10]. Sukellusvene U-130 yritti pommittaa Curacaon öljynjalostamoa 19. huhtikuuta 1942, mutta epäonnistui[11].

Hyökkäykset liittoutuneiden laivoihin

muokkaa

U-69 upotti SS Norlanticin 13. toukokuuta Karibianmerellä. Seuraavana päivänä U-564 upotti meksikolaisen tankkerin Potrero del Llanon Floridan rannikolla ja U-106 Faja de Oron 21. toukokuuta Key Westin rannikolla. Hyökkäyksen seurauksena Meksiko julisti sodan Saksalle 1. kesäkuuta. U-155 torpedoi SS Sylvan Arrowin Grenadan lähistöllä 20. toukokuuta. Alus upposi 28. toukokuuta vaurioiden seurauksena. U-157 upotti SS Haganin Kuuban rannikolla 11. kesäkuuta. U-171 upotti meksikolaisen tankkerin SS Amaltanin 4. syyskuuta. U-514 upotti kanadalaisen rahtialuksen SS Cornwallisin Bridgetownin liepeillä 11. syyskuuta. Alus saatiin nostettua ylös ja korjattua, mutta U-1230 upotti aluksen uudestaan 3. joulukuuta 1944 Mainenlahdella[12][13][14]. U-759 upotti höyrylaiva SS Maltranin Haitin liepeillä 5. heinäkuuta 1943. 7. heinäkuuta U-759 torpedoi hollantilaisen rahtialuksen Poelau Roebiahin, joka upposi Jamaikan liepeillä.

Uponneet sota-alukset

muokkaa

Akselivaltojen alukset

muokkaa

Ranskan laivaston sukellusvene Surcouf, joka oli aikansa suurin sukellusvene joutui rahtialus Thomas Lykesin upottamaksi aluksen törmättyä sukellusveneeseen pimeydessä Panaman Kanavan lähistöllä 18. helmikuuta 1942. Kukaan sukellusveneen miehistöstä ei selvinnyt[15].

Yhdysvaltain rannikkovartiosto upotti sukellusvene U-157 13. kesäkuuta 1942 Key Westin lähistöllä. Sukellusvene oli pintautumassa, kun USCGC Thetis huomasi sukellusveneen ja syvyyspommitti alusta. Usean minuutin kuluttua meren pinnalle nouseva roju paljasti että Thetis oli upottanut sukellusveneen.

Sukellusvene U-759 ilmoitettiin uponneen 8. heinäkuuta 1943. Myöhemmin selvisi, että 23. heinäkuuta 1943 yhdysvaltalainen PBM Mariner oli pommittanut alusta upottaen sen.

U-166 torpedoi rahtialus SS Robert E. Leen 30. heinäkuuta 1942 Mississippijoen suulla, kun saattoalus USS PC-566 havaitsi sukellusveneen upottaen sen syvyyspommeilla. Upotus vahvistettiin vasta sodan jälkeen.

28. elokuuta sukellusvene U-94 oli hyökkäämässä Haitilta lähtenyttä saattuetta vastaan, kun brittiläiset ja kanadalaiset saattoalukset hyökkäsivät sukellusveneen kimppuun. Ensin PBY Catalina pommitti sukellusvenettä ja myöhemmin korvetit HMCS Halifax ja HMCS Snowberry hyökkäsivät venettä kohti. Oakvillenselvennä ampumat syvyyspommit pakottivat sukellusveneen pintautumaan, jonka jälkeen korvetti törmäsi sukellusveneeseen kahdesti pakottaen sen pysähtymään. Yksitoista Oakvillen merimiestä yrittivät vallata sukellusveneen, mutta sukellusvene upposi saksalaisten upotettua veneensä. 26 saksalaista merimiestä pelastettiin vedestä[16].

Kuninkaallinen laivasto upotti U-162 Trinidadin liepeillä 3. syyskuuta. HMS Vimy, HMS Pathfinder ja HMS Quentin hyökkäsivät veneen kimppuun syvyyspommeilla upottaen veneen. 49 saksalaista merimiestä selviytyivat ja joutuivat sotavangeiksi. Heidän kuulusteluissa kertomat tiedot osoittautuivat tärkeiksi liittoutuneille mm Lorientissa sijaitsevan sukellusvenetukikohdan sijainti.

Saksalainen aseistettu kauppalaiva Stier upposi 27. syyskuuta Karibianmerellä upotettuaan ensin taistelussa amerikkalaisen libertyaluksen SS Stephen Hopkinsin. Alus oli matkalla Surinamista Kapkaupunkiin, kun se kohtasi Stierin. Stier käski alusta pysähtymään, mutta amerikkalaiset eivät totelleet, joten molemmat alukset tulittivat toisiaan saaden vakavia vaurioita. SS Stephen Hopkins upposi kymmenen maissa. Stier upposi kaksi tuntia myöhemmin laivan kapteenin käskettyä upottaa vaurioituneen aluksen.

15. toukokuuta 1943 U-176 upotettiin Meksikonlahdella Havannan lähistöllä. Rahtialukset Camaguey ja Honduran Hanks olivat matkalla Sagua La Grandesta Havannaan, kun saattoalus CS-13 havaitsi sukellusveneen upottaen sen syvyyspommeilla.

Liittoutuneiden alukset

muokkaa

SS George Calvert oli yksitykkinen libertyalus, jonka U-753 upotti 20. toukokuuta 1942. 23. kesäkuuta U-158 upotti USS West Elcascon Key Westin lähistöllä. Kaikki aluksen miehistön jäsenet selviytyivät hyökkäyksestä.

Sukellusvene U-163 torpedoi tykkialusselvennä USS Erien marraskuussa 1942 Trinidadin ja Guantanamo Bayn välillä. Alukseen osui yksi kolmesta torpedosta vaurioittaen alusta vakavasti. Alus paloi Kuuban rannikolla tunteja, kunnes liekit saatiin hallintaan. Erie upposi lopulta Curacaon edustalla Willemstadin satamassa 5. joulukuuta.

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Kelshall, Gaylord T.M. The U-Boat War in the Caribbean United States Naval Institute Press (1994) ISBN 1-55750-452-0 pp.7-22
  2. ↑ Kelshall, Gaylord T.M. The U-Boat War in the Caribbean United States Naval Institute Press (1994) ISBN 1-55750-452-0 pp.7-18
  3. ↑ Scarborough, William E. "The Neutralitv Patrol: To Keep Us Out of World War II?" pp.18-23 NAVAL AVIATION NEWS March–April 1990
  4. ↑ Kelshall, Gaylord T.M. The U-Boat War in the Caribbean United States Naval Institute Press (1994) ISBN 1-55750-452-0 pp.4-24
  5. ↑ Kelshall, Gaylord T.M. The U-Boat War in the Caribbean United States Naval Institute Press (1994) ISBN 1-55750-452-0 pp.26-33
  6. ↑ Shells at Aruba Time Magazine. Arkistoitu joulukuu 10, 2007. Viitattu huhtikuu 14, 2013.
  7. ↑ Schenia, Robert L.: Latin America: A Naval History 1810–1987. Annapolis, Maryland, United States: Naval Institute Press. ISBN 0-87021-295-8 OCLC:15696006
  8. ↑ Kelshall, Gaylord T.M. The U-Boat War in the Caribbean United States Naval Institute Press (1994) ISBN 1-55750-452-0 pp.26-68
  9. ↑ Kelshall, Gaylord T.M. The U-Boat War in the Caribbean United States Naval Institute Press (1994) ISBN 1-55750-452-0 p.67
  10. ↑ "Puerto Rican Isle Shelled by Enemy." The New York Times, March 4, 1942.
  11. ↑ The United States Coast Artillery Command on Aruba and Curaçao in World War II The Coast Defense Study Group Journal, Volume 11, Issue 2.
  12. ↑ Caribbean wars untold. University of West Indies Press, 2007. ISBN 976-640-203-5 Teoksen verkkoversio.
  13. ↑ Cornwallis (Steam merchant)
  14. ↑ The U-boat war in the Caribbean. Naval Institute Press, 1994. ISBN 1-55750-452-0 Teoksen verkkoversio.
  15. ↑ Kelshall, Gaylord T.M. The U-Boat War in the Caribbean United States Naval Institute Press (1994) ISBN 1-55750-452-0 p.68
  16. ↑ U-boat.net

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Karibianmeren_taistelut&oldid=21692556”