HMS Vancouver

HMS Vancouver (viirinumerot D28 ja huhtikuusta 1918 G04 ) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Amiraliteetin V-luokan hävittäjä ensimmäisen maailmansodan lopulla. Alus nimettiin 1. huhtikuuta 1928 HMS Vimyksi, jolloin sen viirinumeroksi tuli D33. Alus palveli HMS Vimynä toisessa maailmansodassa.

HMS Vancouver
HMS Vancouver
Aluksen vaiheet
Rakentaja	William Beardmore and Company, Dalmuir
Kölinlasku	15. maaliskuuta 1917
Laskettu vesille	28. joulukuuta 1917
Palveluskäyttöön	9. maaliskuuta 1918
Loppuvaihe	myyty romutettavaksi 4. maaliskuuta 1947
Tekniset tiedot
Uppouma	1 100 t (standardi) 1 490 t (max)
Pituus	95,1 m (kokonaispituus)
Leveys	9,0 m
Syväys	3,2 m
Koneteho	27 000 hv
Nopeus	34 solmua
Miehistöä	134
Aseistus
Aseistus	4 x QF 4"/L45 (102 mm) Mk V -tykkiä yksiputkisina P Mk I -asennuksina 1 x 3" 20 cwt Mk I -ilmatorjuntatykki 4 x 21" (533 mm) torpedoputkea
Infobox OK

Valmistus

Pääartikkeli: V- ja W-luokka

Alus tilattiin 30. kesäkuuta 1916 osana 1916-1917 laivasto-ohjelmaa Beardmoren telakalta Dalmuirista Glasgowista, missä köli laskettiin 15. maaliskuuta 1917. Alus laskettiin vesille 28. joulukuuta 1917 nimellä HMS Vancouver. Aluksen nimi oli kunnianosoitus George Vancouverille (1757-1798). Se valmistui 9. maaliskuuta 1918.

Palvelus

Alus oli ensimmäisen maailmansodan lopun Suuressa laivastossa, minkä jälkeen se oli Itämerellä tukemassa Venäjän vallankumouksellisia vastaan taistelevia joukkoja. Alus siirrettiin vuoden 1921 lopulla Atlantin laivaston 1. hävittäjälaivueeseen ja edelleen laivueen mukana Välimeren laivastoon.

HMS Vimy

Huhtikuussa 1928 Vancouver siirrettiin reserviin, jolloin se nimettiin uudelleen HMS Vimyksi. Nimen muutoksella mahdollistettiin nimen käyttäminen Kanadan laivastossa, jolle siirrettiin HMS Toreador. Aluksen uusi nimi muistutti Kanadan armeijan käymästä Vimyn harjanteen taistelusta 1917.

Alus palautettiin palvelukseen 9. elokuuta 1939 miehitettynä reserviläisillä, kun se osallistui Weymouthin lahdella kuningas Yrjö VI:n pitämään reservilaivaston katselmukseen. Syyskuussa alus siirrettiin 11. hävittäjälaivueeseen kanaalinsaattueiden suojaksi sekä torjumaan sukellusveneitä. Laivueen muut alukset olivat: johtoaluksena HMS Mackay, HMS Vanquisher, HMS Walker, HMS Versatile, HMS Warwick, HMS Whirlwind ja HMS Winchelsea.

Vimy ja Versatile suojasivat 7. syyskuuta Liverpoolista lähtenyttä saattuetta OB1. Suojaus erkani 10. syyskuuta saattueesta palaten Liverpooliin, jossa se liittyi 15. syyskuuta saattueeseen OB4. Alus erkani saattueesta seuraavana päivänä palaten Plymouthiin. Vuoden lopun alus suojasi Kanaalin saattueita.

Tammikuun 1940 alus oli edelleen Kanaalin ja Pohjanmeren saattueiden suojana. Helmikuussa alus siirrettiin lounaisen reitin alaisuuteen, missä se suojasi saattueita Liverpoolin ja Gibraltarin välillä. Huhtikuussa alus palautettiin Pohjanmerelle ja toukokuussa se liitettiin Doverin alaisuuteen 19. laivueeseen suojaamaan Kanaalin liikennettä.

Alus evakuoi 22. toukokuuta Walesiläiskaartin joukkoja Calaisista Doveriin. Seuraavana päivänä se siirsi merijalkaväen tuhoamispartion Boulogne-sur-Meriin operaatiossa XD (G). Alus liitettiin 30. toukokuuta operaatio Dynamoon evakuoimaan joukkoja Dunkerquesta. Se teki neljä matkaa joutuen lukuisiin ilmahyökkäyksiin. Alus vaurioitui 31. toukokuuta kolaroituaan jahti Yamureen kanssa ja jouduttuaan ilmahyökkäykseen.

Kesäkuun alus odotti telakalle pääsyä, jolloin viirinumero vaihdettiin I33:ksi. Heinäkuun alus oli telakalla, mistä se vapautui elokuussa liitettynä Kotilaivastoon. Alus suojasi 11. syyskuuta miinoitusmatkalla 1. miinalaivuetta. Lokakuussa alus liitettiin suojaamaan joukkojensiirtoja. Alus suojasi 7.-12- lokakuuta saattuetta WS3B. Vuoden lopulla saatiin tieto, että alus muutettaisiin pitkän matkan saattajaksi.

Alus oli tammikuusta muutostöissä Portsmouthin telakalla, mistä se vapautui huhtikuussa. Toukokuussa koeajojen päätyttyä alus lähti Freetowniin 18. laivueeseen suojaamaan alueen meriliikennettä. Heinäkuussa alus siirrettiin Gibraltarille.

Alus liittyi 17. syyskuuta saattueeseen HG73 kahden sluupin ja kahdeksan korvetin kanssa suojatakseen matkan Ginraltarilta Liverpooliin. Regia Marinan sukellusvene R.Smg. Luigi Torelli hyokkäsi 20. syyskuuta saattueen kimppuun, jolloin HMS Wild Swan vaurioitti sukellusvenettä syvyyspommein. Seuraavana päivänä Vimy upotti sukellusveneen R. Smg. Alessandro Malaspina. Saattue joutui 24. syyskuuta ilmahyökkäykseen, joka torjuttiin saattajien tykkitulella. Saattue joutui 26.-27. syyskuuta Saksan laivaston sukellusveneryhmän maaliksi, jolloin upotettiin yhdeksän rahtialusta. Alus erkani 1. lokakuuta Liverpoolissa saattueesta ja lähti 21. marraskuuta saattueen WS21Z mukana Freetowniin, jonne se saapui 25. marraskuuta.

Vuoden 1942 alun alus oli Freetownissa saattajana suojaten muun muassa joukkojenkuljetussaattueita, kunnes se suojasi elokuussa Freetownista Pathfinderin ja HMS Quentinin kanssa taistelulaiva HMS Queen Elizabethin Norfolkiin korjattavaksi. Saattajien vapauduttua Norfolkissa tehtävästään, ne lähtivät Trinidadiin Port of Spainiin saattuetehtäviin.

Alukset hyökkäsivät 3. syyskuuta havaitsemansa Saksan laivaston sukellusvenettä U-162:ta vastaan syvyyspommein. Viiden tunnin jahdin jälkeen sukellusvene nousi pintaan ja upotettiin. Hävittäjät pelastivat sukellusveneen miehistön kokonaisuudessaan. Alus suojasi 10. syyskuuta neljän aluksen saattueen Barbadokselle. Se avasi tulen havaitsemaansa maalia vastaan, joka osoittautui U-66:n 30. elokuuta upottaman rahtilaivan pelastusveneeksi.

Lokakuussa alus määrättiin korjausten valmistuttua 2. saattajaryhmään, jossa se oli vuoden lopun ja tammikuun 1943 suojaamassa Atlantin saattueita kuten HX213, ONS218, HX219 ja ON159.

Helmikuussa alus suojasi HMS Vanessan, HMS Witchin ja HMS Beverleyn sekä korvettien HMS Campanulan, HMS Mignonetten, HMS Abelian, Vapaan Ranskan laivaston FNFL Lobelian ja Yhdysvaltain rannikkovartioston kutterin USCG George M. Ribbin kanssa saattuetta SC118. Saattue joutui 4. helmikuuta sukellusveneryhmien Pfeil ja Haudegenin maaliksi. Aluksen miehistö upotti sukellusvene U-817:n ja osallistui syvyyspommihyökkäykseen U-262:ta vastaan. Aluksen miehistö vaurioitti 6. helmikuuta sukellusvenettä U-267. Seuraavana päivänä sukellusveneiden torjunta jatkui, jolloin Abelian miehistö upotti U-6089:n. Vimy otti 8. helmikuuta hinaukseen vaurioituneen Lobelian. Alus erkani 10. helmikuuta saattueesta neljän Islantiin matkanneen rahtialuksen kanssa hinaten edelleen Lobeliaa.

Maaliskuussa alus lähti Islannista ja liittyi 19. maaliskuuta merellä saattueeseen HX229, jonka tiedettiin joutuvan sukellusveneryhmien Raubgraf, Sturmer ja Dranger toiminta-alueille. Saattue menetti taisteluissa 21 alusta.

Huhtikuussa 1943 alus siirrettiin 6. saattajaryhmään, jossa se suojasi HMS Highlanderin ja Beverleyn kanssa saattuetta ON176. Saattue joutui 10. huhtikuuta sukellusveneryhmä Adlerin maaliksi, jolloin Beverley tuhoutui. Kaksi päivää myöhemmin sukellusvenehyökkäys päättyi kahden rahtilaivan upottua. Ryhmä suojasi toukokuussa saattuetta ONS6, joka ei menettänyt yhtään alusta. Kesäkuusta vuoden loppuun se suojasi Britteinsaarten ja Gibraltarin välisen reitin saattueita.

Alus suojasi vuoden 1944 alun Atlantin saattueita, kunnes se määrättiin huhtikuussa operaatio Neptuneen. Toukokuussa alus siirtyi Plymouthin alaisuuteen, joka liitti sen 141. saattajaryhmään Milford Haveniin. Alus osallistui ryhmän mukana erilaisiin harjoituksiin.

Alus suojasi 28. toukokuuta viimeistä Bretagnen rannikon miinoitusta ennen maihinnousua operaatiossa Hostile 28. Alus suojasi 7. kesäkuuta saattueen EMB3 sillanpäähän, jossa se erkani saattueesta. Heinäkuussa alus vapautui operaatiosta ja sijoitettiin suojaamaan rannikkosaattueita, missä tehtävässä se oli vuoden lopun.

Euroopan sotatoimien päätyttyä alus sijoitettiin reserviin, kunnes se sijoitettiin 1946 poistolistalle. Alus myytiin 17. maaliskuuta 1947 romutettavaksi Charlestoniin lähelle Rosythia Metal Industries Limitedille, jolle se saapui hinattuna 10. syyskuuta 1948.

Lähteet

• Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 426. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1 (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
• Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893-1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7 (englanniksi)
• Fairweather, Cliff: Hard Lying - The Story of the "V&W" Class Destroyers and the Men Who Sailed in Them. Chelmsford, UK: Avalon Associates, 2005. ISBN 0-9529440-4-9 (englanniksi)
• Preston, Anthony: V and W class Destroyers 1917-1945. Lontoo, Englanti: MacDonald & Co (Publishers) Ltd, 1971. (englanniksi)

Viitteet

V-luokan hävittäjät (1917)

Amiraliteetti: HMS Vancouver - HMS Vanessa - HMS Vanity - HMS Vanoc - HMS Vanquisher - HMS Vectis - HMS Vega - HMS Vehement - HMS Velox - HMS Vendetta - HMS Venetia - HMS Venturous - HMS Verdun - HMS Versatile - HMS Verulam - HMS Vesper - HMS Vidette - HMS Vimiera - HMS Violent - HMS Vittoria - HMS Vivacious - HMS Vivien - HMS Vortigern

Thornycroft: HMS Viceroy - HMS Viscount

Edeltäjä: Scott-luokka – Seuraaja: W-luokan hävittäjät