HMS Vanessa

HMS Vanessa (viirinumerot D29 ja kesäkuusta 1918 G18) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Amiraliteetin V-luokan hävittäjä ensimmäisen maailmansodan lopulla ja toisessa maailmansodassa.

HMS Vanessa
The Royal Navy during the Second World War A9503.jpg
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja William Beardmore and Company, Dalmuir
Kölinlasku 16. toukokuuta 1917
Laskettu vesille 16. maaliskuuta 1918
Palveluskäyttöön 27. huhtikuuta 1918
Poistui palveluskäytöstä tammikuu 1944
Loppuvaihe myyty romutettavaksi 4. maaliskuuta 1947
Tekniset tiedot
Uppouma 1 100 t (standardi)
1 490 t (max)
Pituus 95,1 m (kokonaispituus)
Leveys 9,0 m
Syväys 3,2 m
Koneteho 27 000 hv
Nopeus 34 solmua
Miehistöä 134
Aseistus
Aseistus 4 × QF 4"/L45 (102 mm) Mk V -tykkiä yksiputkisina P Mk I -asennuksina
1 × 3" 20 cwt Mk I -ilmatorjuntatykki
4 × 21" (533 mm) torpedoputkea

ValmistusMuokkaa

Pääartikkeli: V- ja W-luokka

Alus tilattiin vuosien 1916-1917 laivasto-ohjelman 9. tilauskierroksella William Beardmore and Companyltä, missä köli laskettiin 16. toukokuuta 1917. Alus laskettiin vesille 16. maaliskuuta 1918 ja otettiin palvelukseen 27. huhtikuuta 1918.

PalvelusMuokkaa

Vanessa upotti 27. heinäkuuta 1918 troolari HMS Calvian havaitseman Saksan keisarikunnan laivaston sukellusveneen SM U-107 syvyyspommein.[1]

Joulukuussa 1921 alus sijoitettiin Rosythin reserviin, josta se palautettiin palvelukseen vasta 1938 liitettynä saattueiden suojaksi Plymouthiin sijoitettuun 17. hävittäjälaivueeseen. Alus suojasi 5. syyskuuta 1939 yhdessä HMS Vivaciousin, HMS Wakefulin ja HMS Vanquisherin kanssa saattuetta CG Clydestä.[2]

Alus oli 13. heinäkuuta 1940 yhdessä HMS Gallantin kanssa suojaamassa saattuetta CW6, kun se joutui Saksan ilmavoimien Junkers Ju 87 -syöksypommittajien hyökkäyksen kohteeksi. Alus kärsi vaurioita viereen osuneen pommin sirpaleista kuten kaksi saattueen rahtialuksistakin lisäksi yksi rahtialus upposi. Gallant hinasi vaurioituneen aluksen Doveriin. Elokuusta marraskuuhun alus oli korjattavana Chathamin telakalla, mistä se palasi palvelukseen 4. marraskuuta. Alus siirrettiin tammikuussa 1941 palvelukseen palatessa Atlantin saattueiden suojaksi läntiselle reitille (engl. Western Approaches Command).[2][3]

Alus vaurioitui 19. heinäkuuta 1941 ilmahyökkäyksessä, kun sen keskilaivaan osunut pommi tuhosi kattilahuoneen ja etummainen savuhormi lensi yli laidan. Aluksella sai surmansa 11 miehistöjäsentä ja insinööriupseeri, joiden lisäksi useita miehistönjäseniä haavoittui. Vaurioitunut alus törmäsi sukellusveneentorjuntatroolari HMS Turquoiseen. HMS Vesper hinasi aluksen Yarmouthiin. Se määrättiin muutettavaksi pitkän kantaman saattajaksi. Alus siirrettiin elokuussa korjattavaksi sekä muutostöitä varten Green and Silley Weirin telakalle Lontooseen, mistä se palautettiin palvelukseen huhtikuun puolessa välissä 1942.[4][2]

Telakalla aluksen etummainen A-tykki korvattiin Hedgehog-sukellusveneentorjuntaheittimellä, sen etummaiset torpedoputket poistettiin ja komentosillan siiveikkeille asennettiin Oerlikonin 20 millimetrin ilmatorjuntatykit. Alukselle asennettiin tyypin 271 merivalvontatutka sekä tyypin 291 ilmavalvontatutka.[5] Muutostöiden jälkeiset koeajot alkoivat heinäkuussa 1942, minkä jälkeen alus siirtyi koulutukseen.[2]

Vanessa liitettiin HMS Hesperuksen johtamaan 2. saattajaryhmään yhdessä HMS Whitehallin sekä Flower-luokan korvettien HMS Campanulan, HMS Sweetbriarin, HMS Clematiksen, HMS Gentian, HMS Heatherin ja HMS Mignonetten kanssa. Alus suojasi ryhmän mukana ensimmäistä saattuettaan HX213, mistä se siirtyi suojaamaan saattuetta SC107. Sen onnistui estää 3. marraskuuta yhdessä HMS Calandinen kanssa sukellusveneiden hyökkäys saattuetta vastaan pakotettuaan veneet sukeltamaan.[2]

Vanessa ja Hesperus suojasivat saattuetta HX219. Alukset hyökkäsivät 30. joulukuuta sukellusvene U-357:n kimppuun syvyyspommein. Sukellusvene pakotettiin pintaan, minkä jälkeen se upotettiin päälle ajamalla. Sukellusveneen miehistöstä pelastettiin seitsemän henkeä.[2]

Tammikuussa 1943 alus siirrettiin törmäysvaurioiden korjaamiseksi telakalle. Alus suojasi saattuetta SC118 yhdessä hävittäjien HMS Vimyn ja HMS Beverleyn, korvettien Campanulan, Mignonetten, HMS Abelian ja FS Lobelian sekä Yhdysvaltain rannikkovartioston kutterin USCG Bibbin kanssa. Hävittäjät upottivat 4. tammikuuta sukellusvene U-187:n syvyyspommein ja tykkitulella. Saattue joutui myöhemmin kahden eri sukellusveneryhmän hyökkäysten kohteeksi.[2]

Alus päätettiin siirtää pois Atlantin saattajaryhmästä, kun uusia paremmin tehtävään sopivia aluksia saatiin käyttöön. Aluksen palvelus päättyi tammikuussa 1944, jolloin se siirrettiin valmistautumaan ilmamaaliksi. Alus palveli heinäkuusta 1944 elokuuhun 1945 maalilaivana.[2]

Euroopan sotatoimien päätyttyä Vanessa poistettiin palveluksesta ja se siirrettiin reserviin. Alus sijoitettiin poistolistalle ja se myytiin 4. maaliskuuta 1947 BISCOlle romutettavaksi. Alus hinattiin Charlestowniin romuttajalle, jonne se saapui helmikuussa 1949.[2]

PäällikötMuokkaa

Aluksen päälliköinä olivat:

  • John Henry Plumer 31. heinäkuuta 1939 - 12. helmikuuta 1940
  • Eric Alonzo Stocker 12. helmikuuta 1940 - 7. tammikuuta 1941
  • John Humphrey Stuckley 7. tammikuuta 1941 -
  • Charles Edward Sheen 31. maaliskuuta 1942 - 21. helmikuuta 1944
  • Barry John Anderson 21. helmikuuta - 4. lokakuuta 1944
  • Arthur St. George Walton 4. lokakuuta 1944 - tammikuu 1945

LähteetMuokkaa

  • Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 426. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893-1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7. (englanniksi)
  • Fairweather, Cliff: Hard Lying - The Story of the "V&W" Class Destroyers and the Men Who Sailed in Them. Chelmsford, UK: Avalon Associates, 2005. ISBN 0-9529440-4-9. (englanniksi)
  • Hewitt, Nick: Coastal Convoys 1939–1945 - The Indestructible Highway. Barnsley, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2008. ISBN 978-1-84415-861-4. (englanniksi)
  • Preston, Anthony: V and W class Destroyers 1917-1945. Lontoo, Englanti: MacDonald & Co (Publishers) Ltd, 1971. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. Fairweather, Cliff s. 3
  2. a b c d e f g h i Naval-history.net - HMS Vanessa
  3. Hewitt, Nick s. 90-91
  4. Uboat.net - HMS Vanessa
  5. Whitley, M. J. s. 95