Avaa päävalikko
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston W-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Wakeful.

HMS Wakeful (viirinumerot H88) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Amiraliteetin W-luokan hävittäjä, joka palveli ensimmäisen maailmansodan lopulla ja toisen maailmansodan alussa.

HMS Wakeful
HMS Wakeful
HMS Wakeful
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja William Beardmore and Company, Dalmuir
Kölinlasku 17. tammikuuta 1917
Laskettu vesille 6. lokakuuta 1917
Palveluskäyttöön 16. marraskuuta 1918
Palveluskäytöstä uponnut 29. toukokuuta 1940
Tekniset tiedot
Uppouma 1 100 t (kuiva)
1 490 t (max)
Pituus 95,1 m (kokonaispituus)
Leveys 9,0 m
Syväys 3,2 m
Koneteho 27 000 hv
Nopeus 34 solmua
Miehistöä 134
Aseistus 4 × 4"/L45 (102 mm) QF Mk V -tykkiä P Mk I -asennuksena
3" 20 cwt Mk I -ilmatorjuntatykki
6 × 21" (533 mm) torpedoputkea

ValmistusMuokkaa

Pääartikkeli: V- ja W-luokka

Alus tilattiin 9. joulukuuta 1916 William Beardmore and Companyltä Dalmuirista osana vuosien 1916–1917 laivasto-ohjelma kymmenettä hävittäjätilausta. Aluksen köli laskettiin 17. tammikuuta 1917 ja se laskettiin vesille 6. lokakuuta. Alus valmistui 16. marraskuuta 1918.[1]

PalvelusMuokkaa

HMS Wakeful palveli palvelukseen oton jälkeen Suuressa laivastossa (engl. Grand Fleet) merialueen valvonta ja saattuetehtävissä. Alus palveli 1918 Itämerellä. Se sijoitettiin ensimmäisen maailmansodan päätyttyä reserviin, josta se palasi palvelukseen 7. huhtikuuta 1920. Alus palasi uudelleen palvelukseen 13. huhtikuuta 1922 liitettynä proomuna HMS Defianceen Devoportin laivastotukikohdassa, mistä se siirrettiin 1. joulukuuta 1925 HMS Impregnableen samoihin tehtäviin aina 11. marraskuuta 1926 tapahtuneeseen reserviin paluuseen saakka.[1]

Alus palasi palvelukseen 7. lokakuuta 1930 Sheernessin laivastotukikohdassa määrättynä Välimeren laivaston 1. hävittäjälaivueseen, mistä se palasi 18. kesäkuuta seuraavana vuonna Chathamin laivastotukikohdan reserviin. Se oli vuodesta 1931 vuoteen 1935 saakka liitettynä Noren reserviin, jolloin se liitettiin Kotilaivaston 20. hävittäjälaivueeseen. Alus palasi reserviin 1936 Chathamissa, kunnes se palasi palvelukseen 1939 reservin katselmoinnin jälkeen.

Toinen maailmansotaMuokkaa

Pääartikkeli: Toinen maailmansota

HMS Wakeful sijoitettiin syyskuussa 1939 Plymouthiin 17. Hävittäjälaivueeseen saattueiden suojaksi. Alus suojasi 5. syyskuuta yhdessä HMS Vivaciousin, HMS Vanquisherin ja HMS Vanessan kanssa rannikkosaattuetta Clydestä. Se suojasi 15. syyskuuta yhdessä HMS Wolverinen kanssa saattuetta.[1]

HMS Wakeful vapautti 23. maaliskuuta 1940 yhdessä HMS Whitehallin ja HMS Winchelsean kanssa kaksi Ranskan laivaston hävittäjää saattueen HG23F suojaamisesta. Suojaajat erkanivat 26. maaliskuuta saattueesta sen saavuttua Liverpooliin. Alus liittyi 3. huhtikuuta yhdessä troolareiden HMS Leeds, HMS United ja hävittäjien HMS Montrose ja HMS Verdun kanssa saattueen OG24 suojaksi matkalla Gibraltarille. Alukset suojasivat paluumatkalla saattuetta HG24 Liverpooliin. Saattueen suojaksi liittyivät 4. huhtikuuta myös sluupit HMS Enchantress ja HMS Sandwich. Suojausosasto erkani 7. huhtikuuta saattueesta sen saavuttua Liverpooliin.[1]

HMS Wakeful liittyi 10. huhtikuuta yhdessä HMS Broken ja HMS Verityn kanssa Gibraltarille matkaavan saattueen OG25 suojaksi. Alukset erkanivat saattueesta ja ne palasivat uuteen kotisatamaansa Liverpooliin.[1]

HMS Wakeful siirrettiin toukokuussa Doveriin, jolloin se samalla määrättiin tukemaan sotilasoperaatioita Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa. Alus määrättiin 26. toukokuuta evakuoimaan joukkoja Dunkerquesta (operaatio Dynamo), jolloin se matkasi Ranskan rannikolle yhdessä risteilijä HMS Calcuttan ja hävittäjien HMS Gallantin, HMS Greyhoundin, HMS Graftonin, HMS Impulsiven, HMS Sabren, HMS Vimyn ja HMS Vivaciousin kanssa. Alukselle nousi 27. toukokuuta 631 maajoukkojen sotilasta.[1]

HMS Wakeful joutui ilmahyökkäyksen maaliksi paluumatkalla Doveriin, jolloin se vaurioitui lähelle osuneen pommin sirpaleista. Alus palasi 28. toukokuuta Ranskan rannikolle. Seuraavana päivänä Saksan laivaston E-vene S30:n laukaisema torpedo osui aluksen etummaiseen kattilahuoneeseen, jolloin alus katkesi. Aluksen etuosa upposi välittömästi. Miinanraivaajat HMS Gossamer ja HMS Lydd, hävittäjä HMS Grafton sekä yhteysalus HMS Comfort pelastivat ainoastaan yhden kuljetetuista 640 maavoimien sotilaasta sekä 25 miehistönjäsentä.[1]

LähteetMuokkaa

  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893-1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7. (englanniksi)
  • Fairweather, Cliff: Hard Lying - The Story of the "V&W" Class Destroyers and the Men Who Sailed in Them. Chelmsford, UK: Avalon Associates, 2005. ISBN 0-9529440-4-9. (englanniksi)
  • Preston, Anthony: V and W class Destroyers 1917-1945. Lontoo, Englanti: MacDonald & Co (Publishers) Ltd, 1971. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa