HMS Impulsive

HMS Impulsive (viirinumero D11) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston I-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

HMS Impulsive
HMS Impulsive
HMS Impulsive
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja J. Samuel White and Company, Cowes
Kölinlasku 10. maaliskuuta 1936
Laskettu vesille 1. maaliskuuta 1937
Palveluskäyttöön 29. tammikuuta 1938
Palveluskäytöstä myyty romutettavaksi 22. tammikuuta 1946
Tekniset tiedot
Uppouma 1391 t (kuiva)
1918 t (max)
Pituus 98 m
Leveys 10 m
Syväys 3,8 m
Koneteho 34000 hv
Nopeus 35,6 solmua
Miehistöä 145
Aseistus 4 4,7"/L45 (120 mm) QF Mk IX tykkiä CP Mk XVII asennuksena
2 0,5" Vickers Mk I nelipiippuista konekivääriä
10 21" (533 mm) torpedoputkea Mk IX
60 miinaa
1 kisko, jolla 20 syvyyspommia

Alus tilattiin lokakuussa 1935 J. Samuel White and Companyltä Cowesista osana vuoden 1935 laivasto-ohjelmaa. Aluksen köli laskettiin 29. tammikuuta 1936 ja se laskettiin vesille 1. maaliskuuta 1937. Se valmistui 29. tammikuuta 1938, jolloin sen valmistuskustannukset olivat 258965 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]

PalvelusMuokkaa

HMS Impulsive palveli toisen maailmansodan puhjetessa Välimeren laivaston 3. Hävittäjälaivueessa. Alus määrättiin 3. syyskuuta 1939 laivueen mukana Kotilaivastoon. Se saapui 14. syyskuuta Plymouthiin, jossa se sijoitettiin sukellusveneidentorjuntaan sekä saattueiden suojaksi.[1]

HMS Impulsive etsi 17. syyskuuta Englannin kanaalista sukellusveneen upottaman lentotukialuksen HMS Courageousin eloonjääneitä. Alus liittyi 25. lokakuuta Scapa Flowssa Kotilaivastoon, josta se siirrettiin joulukuussa 20. Hävittäjälaivueeseen miinalaivaksi.[1]

1940Muokkaa

HMS Impulsive suojasi 4. tammikuuta 1940 Loch Ewestä Portsmouthiin telakalle taistelulaiva HMS Nelsonia, joka oli osunut magneettimiinaan. Alus palasi 8. tammikuuta Scapa Flowhun. Alus hinasi 17. tammikuuta törmäyksessä vaurioituneen HMS Duncanin Rosythiin HMS Exmouthin suojatessa aluksia.[1]

HMS Impulsive muutettiin 24. tammikuuta Portsmouthissa miinanlaskijaksi, mistä se palasi 27. tammikuuta uuteen laivueeseensa Imminghamiin. Alus miinoitti 3. maaliskuuta Heligoland Bightissa yhdessä HMS Expressin, HMS Eskin ja HMS Icaruksen kanssa operaatiossa IE1, joka oli samalla laivueen ensimmäinen varsinainen tehtävä. Se siirrettiin 5. maaliskuuta Moray Firthiin sukellusveneidentorjuntaan, josta se palasi 27. maaliskuuta Imminghamiin noutamaan miinoja Norjan rannikon miinoittamista varten.[1]

HMS Impulsive liittyi 3. huhtikuuta laivueen mukana Force WV:hen miinoittamaan Norjan rannikkoa. Alus miinoitti 5. huhtikuuta Vestfjordissa HMS Eskin, HMS Icaruksen ja HMS Ivanhoen kanssa. Tehtävän suoritettuuan osasto liittyi taisteluristeilijä HMS Renownin kanssa oleviin Kotilaivaston aluksiin. Se kadotti Saksan laivaston taisteluristeilijöiden Scharnhorstin ja Gneisenaun kanssa käydyn taistelun aikana yhteyden muihin aluksiin, mutta se palasi myöhemmin partioalueelleen.[1]

HMS Impulsive siirrettiin 17. huhtikuuta telakalle, josta palattuaan se suojasi 23. huhtikuuta Åndalsnäsin maihinnousua (operaatio Sickle). Alus laski 29. huhtikuuta miinoitteen Trondheimin edustalle HMS Ivanhoen ja HMS Icaruksen kanssa operaatiossa ZMA. Aluksen ollessa 15. toukokuuta matkalla miinoittamaan Hollannin rannikkoa (operaatio CBX2) sen kattiloissa havaittiin ongelma, joka pakotti sen palaamaana Imminghamiin.[1]

HMS Impulsive osallistui 18. toukokuuta itärannikonsulun täydentämiseen laivueen ja apumiinalaiva HMS Princess Victorian kanssa (operaatio BS5). Alus erkani osastosta ennen HMS Princess Victorian osumista miinaan Humberin suistossa. Alus osallistui tämän jälkeen useaan itärannikonsulun täydennysoperaatioon, kunnes se siirrettiin 27. toukokuuta avustamaan siirtoarmeijan evakuoinnissa.[1]

HMS Impulsive siirtyi jo samana päivänä Doveriin. Alus teki seuraavana päivänä ensimmäisen matkansa Dunkerqueen, josta se kuljetti joukkoja Doveriin. Seuraavien kahden päivän aikana alus teki vielä kolme matkaa kuljettaen 2917 sotilasta Dunkerquesta Doveriin. Aluksen potkuri vaurioitui 1. kesäkuuta, minkä jälkeen se irrotettiin operaatiosta. Se matkasi seuraavana päivänä Thames-joelle, jossa se siirrettiin 3. kesäkuuta Green and Silley Weirin telakalle Blackwallissa Lontoossa korjattavaksi.[1]

HMS Impulsive palasi 24. kesäkuuta telakalta liittyen laivueeseensa Imminghamissa. Alus suojasi seuraavana päivänä apumiinalaiva HMS Teviot Bankiä ja miinalaiva HMS Ploveria sekä HMS Intrepidiä ja HMS Icarusta HMS Eskin kanssa operaatiossa BS18. Alus oli 17. heinäkuuta kokeilemassa uutta Mk XX miinaa HMS Expressin kanssa. Alus jatkoi seuraavien kuukausien aikana miinoitustehtäviä laivueen mukana, kunnes se siirrettiin 7. marraskuuta Hullissa telakalle.[1]

1941Muokkaa

Telakalle siirron syynä oli aluksella havaittu tärinä, minkä lisäksi se tarvitsi aivan normaalia huoltoa. Alus palasi 16. tammikuuta 1941 laivueeseensa miinoitustehtäviin, kunnes sille palautettiin 22. huhtikuuta Imminghamissa torpedoputket ja poistettiin miinakiskot.[1]

HMS Impulsive liittyi toukokuussa Kotilaivastoon. Se ja HMS Intrepid suojasivat 6. toukokuuta 1. Miinalaivuetta pohjoisensulun täydentämiseksi. Alus laski maihin 19. toukokuuta Greenockissa 278 AMC Salopianin eloonjäänyttä. Alus suojasi 10. kesäkuuta uudelleen 1. Miinalaivuetta yhdessä HMS Nigerian ja HMS Anthonyn kanssa.[1]

Alus siirrettiin 18. kesäkuuta Hullissa telakalle kattiloiden puhdistuksen vuoksi. Alus palasi palvelukseen elokuussa, minkä jälkeen se siirtyi Scapa Flowhun. Se liittyi 8. elokuuta Kotilaivaston 3. Hävittäjälaivueeseen sukellusveneidentorjuntaan ja saattueiden suojaamiseksi luoteisen reitin alueella.[1]

HMS Impulsive suojasi 29. syyskuuta Jäämeren saattuetta PQ1 Islannista Murmanskiin, jonne se saapui 10. lokakuuta. Alus aloitti 18. lokakuuta paluumatkansa Arkangelista suojaten HMS Suffolkia yhdessä HMS Escapaden kanssa.[1]

HMS Impulsive siirrettiin 30. joulukuuta Thornycroftin telakalle Woolstoniin.[1]

1942Muokkaa

HMS Impulsive palasi palvelukseen 27. heinäkuuta 1942 aloittaen koeajot. Alus liittyi elokuussa Kotilaivaston 6. Hävittäjälaivueeseen suojaamaan Jäämeren saattueita.[1]

Alus suojasi syyskuussa Jäämeren saattuetta PQ18. Se upotti 16. syyskuuta Saksan laivaston sukellusveneen U-457 (72°05′N, 43°15′E ). Alus erkani seuraavana päivänä saattueesta liittyäkseen palaavaan saattueeseen QP14, mistä se erkani 18. syyskuuta yhdessä HMS Furyn kanssa kohti Huippuvuoria. Hävittäjien tehtävänä oli noutaa tankkeri RFA Oligarch, minkä jälkeen ne palasivat seuraavana päivänä saattueeseen. HMS Impulsive suojasi saattuetta aina Loch Eween saakka.[1]

Alus suojasi 20. lokakuuta saattuetta QP15, josta se erkani 26. lokakuuta palaten Scapa Flowhun. Se suojasi 22. marraskuuta taistelulaiva HMS Ansonia ollessaan saattueen JW51B:n kaukosuojauksena.[1]

1943Muokkaa

HMS Impulsive suojasi 21. helmikuuta 1943 risteilijä HMS Scyllaa suojattaessa saattuetta JW53. Alukset erkanivat 27. helmikuuta saattueesta suojatakseen palaavaa saattuetta. Ne liittyivät 1. maaliskuuta saattueeseen RA53, josta HMS Impulsive erkani yhdessä neljän muun hävittäjän kanssa.[1]

Alus siirrettiin 15. maaliskuuta läntisen reitin alaisuuteen täydentämään Atlantin saattajaosastoja, jotka olivat joutuneet lisääntyneiden sukellusvenetoiminnan kohteeksi. Se liittyi 3. tukiryhmään yhdessä HMS Offan, HMS Pennin ja HMS Pantherin kanssa. HMS Impulsive matkasi 25. huhtikuuta Newfoundlandista suojaten saattueita ONS5 ja SC128, jotka joutuivat sukellusveneryhmien Fink ja Amsel toiminta-alueille. Alus erkani 4. toukokuuta saattueista matkaten Islannin tankkauspisteen kautta Clydeen.[1]

HMS Impulsive oli kesäkuussa huollettavana Hullissa Amos and Smithin telakalla. Alus palasi 27. heinäkuuta laivueeseensa Kotilaivastoon. Se määrättiin 16. elokuuta suojaamaan 1. Miinalaivuetta yhdessä HMS Middletonin kanssa rakennettaessa miinoitetta Tanskan salmeen (operaatio SN74). Tehtävästä vapauduttuaan alus palasi Scapa Flowhun.[1]

Alus suojasi 18. marraskuuta saattuetta JW54A:ta, josta se erkani 24. marraskuuta saattueen saavuttua Kuolan niemimaalle. HMS Impulsive liittyi 28. marraskuuta palaavaan saattueeseen RA54B, josta se erkani 5. joulukuuta. Alus suojasi 22. joulukuuta saattuetta JW55B yhdessä kahdeksan muun hävittäjän kanssa. Se erkani saattueesta 29. joulukuuta ennen saattueen saapumista Kuolan niemimaalle.[1]

1944Muokkaa

HMS Impulsive suojasi 1. tammikuuta 1944 palaavaa saattuetta RA55B1, josta se erkani 7. tammikuuta ennen saattueen saapumista Loch Eween. Alus palasi Kotilaivastoon.[1]

Alus osallistui helmikuussa Kotilaivaston mukana Norjan rannikon meriliikenteen häirintään operaatio Posthornissa. Osasto oli samanaikaisesti saattueen JW57:n kaukosuojausosastona. Alus pelasti 25. helmikuuta sukellusvene U-990:n upottaman hävittäjän HMS Mahrattan eloonjääneet.[1]

HMS Impulsive suojasi 29. maaliskuuta saattuetta JW58 Loch Ewestä. Alus erkani 4. huhtikuuta saattueesta. Se liittyi 7. huhtikuuta palaavaan saattueeseen RA58, josta se erkani 12. huhtikuuta saattueen saavuttua Loch Eween palaten Kotilaivastoon.[1]

Alus osallistui 2. toukokuuta kanaalin alueella yhdessä Force S, G ja J:n kanssa harjoitukseen Fabius. Se osallistui 4. toukokuuta Littlehamptonissa maihinnousuharjoituksiin ja 18. toukokuuta Brightonin edustalla puolustusharjoituksiin Force S:n osana. HMS Impulsive määrättiin tukemaan Normandian maihinnousua liitettynä 23. Hävittäjälaivueeseen, jonka mukana alus liittyi Solentissa Force S:ään.[1]

Force S koottiin kesäkuun alussa Portsmouthissa. HMS Impulsive tuki 6. kesäkuuta maihinnousua tykkitulella SWORD rannan kohteisiin, minkä lisäksi alus suojasi saattueita osana Itäistä laivasto-osastoa. Se palveli edelleen kanaalin alueella operaatio Neptunen päätyttyä 27. kesäkuuta.[1]

HMS Impulsive vapautettiin heinäkuussa kanaalipartioinnista, minkä jälkeen se palasi Scapa Flowhun Kotilaivastoon. Alus siirrettiin 27. heinäkuuta Imminghamissa telakalle, mistä se palasi syyskuun lopulla palvelukseen.[1]

Alus liittyi lokakuussa 14. Saattajaryhmään läntisen reitin alaisuuteen suojaamaan Atlantin saattueita. Alus siirrettiin marraskuussa tilapäisesti luoteisen reitin alueelle.[1]

1945Muokkaa

HMS Impulsive siirrettiin maaliskuussa 1945 8. Hävittäjälaivueeseen Portsmouthiin suojaamaan Kanaalin saattueita, koska ilmaputkin varustetut sukellusveneet aiheuttivat kasvaneen uhan meriliikenteelle. Alus vieraili 14. toukokuuta St. Peter Portissa Guernseyllä saaren tultua takaisinvallatuksi.[1]

Alus suojasi 7. kesäkuuta HMS Jamaicaa, joka kuljetti kuningas Yrjö VI:ta vierailulle kanaalin saarille. Alus siirrettiin 17. kesäkuuta Harwichin reserviin.[1]

HMS Impulsive oli sijoitettuna reserviin, kunnes se sijoitettiin poistolistalle vuoden 1945 lopulla. Alus myytiin 1946 BISCOlle, joka allokoi sen T W Youngille Sunderlandiin. Se saapui 22. tammikuuta hinattuna romutettavaksi.[1]

LähteetMuokkaa

  • English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5.
  • Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy James P: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa