HMS Anson (79)

HMS Anson
	; HMS Anson
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Swan Hunter, Wallsend
Kölinlasku	20. heinäkuuta 1937
Laskettu vesille	24. helmikuuta 1940
Palveluskäyttöön	22. kesäkuuta 1942
Poistui palveluskäytöstä	marraskuu 1951
Loppuvaihe	romutettu 18. toukokuuta 1957
Tekniset tiedot
Uppouma	36 727 t (tyhjä); 42 076 t (kuormattu)
Pituus	227,1 m
Leveys	31,4 m
Syväys	10,5 m
Koneteho	110 300 shp
Nopeus	29,25 solmua
Miehistöä	1 553-1 558 rauhanaikana; 1 900 sodanaikana
Aseistus
Aseistus	10 × BL 14" (355,6 mm) Mk VII -tykkiä; 16 × QF 5,25" (133,4 mm) MK I -tykkiä; 4 × QF 2 naulan Mk VI -ilmatorjuntatykkiä; 8 × Bofors 40 mm -ilmatorjuntatykkiä; 65 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä; 2 lentokonetta
	Infobox OK

Tämä artikkeli kertoo vuonna 1942 valmistuneesta Britannian kuninkaallisen laivaston King George V -luokan taistelulaivasta. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

HMS Anson (viirinumero 79) oli Britannian kuninkaallisen laivaston King George V -luokan taistelulaiva, joka laskettiin vesille 24. helmikuuta 1940. Alun perin aluksen nimeksi piti tulla HMS Jellicoe, mutta aluksen nimi vaihdettiin Ansoniksi helmikuussa 1940.^[1] Anson oli ainoa alus luokassaan, joka ei laukaissut pääaseitaan vihollisen alusta vastaan.

Valmistus muokkaa

Pääartikkeli: King George V -luokka (1939)

Aluksen rakentaminen keskeytettiin toukokuussa 1941 samoin kuin sisaraluksensa HMS Howen, kun telakoilla keskityttiin kauppa-alusten ja saattoalusten rakentamiseen ja töitä jatkettiin vasta kuusi kuukautta myöhemmin.^[2]

Aluksella oli valmistuessaan kuusi kaksinaulaista Mk VI -ilmatorjuntatykkiä ja 18 yksiputkista 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä. Alukseen oli asennettu myös tyyppien 271, 281, 282, 284 sekä 285 tutkat.^[3]

Palvelus muokkaa

Pohjois-Atlantti muokkaa

Käyttöönoton jälkeen Anson liitettiin osaksi Scapa Flow'n sijoitettua Kotilaivastoa. Syyskuussa 1942 aluksen ensimmäinen tehtävä oli toimia saattueen PQ18 kaukosuojauksen lippulaivana. Alus oli vastaavassa tehtävässä joulukuun lopulla saattueessa JW51B/RA51, jolloin käytiin Barentsinmeren taistelu saattueen lähisuojauksen ja Saksan laivaston risteilijöiden Lützowin ja Admiral Hipperin välillä. Kaukosuojaus ei kerennyt mukaan taisteluun.^[2]

Anson suojaamassa Jäämeren saattueita

Anson oli seuraavan kerran osana kaukosuojausta saattueessa JW52/RA52 tammikuussa 1943. Alukseen ilmatorjuntaa vahvennettiin lisäämällä 18 (sekä mahdollisesti 4 vielä lisääkin) 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä.^[3] Heinäkuussa alus purjehti pitkin Norjan rannikkoa yhdessä Yhdysvaltain laivaston taistelulaivojen USS Alabama ja USS South Dakota sekä raskaita aluksia suojanneen saattueen kanssa. Alus oli Yhdysvaltain laivaston lentotukialuksen USS Rangerin kaukosuojana sen tehdessä rynnäkön Bodøn alueen laivaliikennettä vastaan 4. lokakuuta.^[2]

Marraskuussa Jäämeren saattueet aloitettiin uudelleen ja Anson oli taas saattueen JW54/RA54 kaukosuojaosaston lippulaivana. Saattueen JW57 kaukosaattueeseen osallistuessaan alus osallistui HMS Furiousin helmikuussa 1944 Norjan rannikolle tekemän rynnäkön (Operaatio Bayleaf) suojaamiseen.^[2]

Alus purjehti seuraavaan kaukosuojatehtävään 30. maaliskuuta suojatessaan saattuetta JW58. Tehtävän suoritettuaan alus 3. huhtikuuta liittyi osaksi laivasto-osastoa, jossa oli kaksi tukialusta ja neljä saattuetukialusta. Osaston tehtävänä oli tuhota Altavuonosta paikannettu Saksan laivaston taistelulaiva Tirpitz (Operaatio Tungsten). Operaatio saattoi Tirpitzin joksikin aikaa toimintakyvyttömäksi.^[2]

Anson ampuu Pohjanmerellä

Alus suojasi toista tukialusosastoa yrityksessä Tirpitzin tuhoamiseksi 21.huhtikuuta, mutta ilmahyökkäykset 24. ja 25. huhtikuuta eivät onnistuneet huonon sään vuoksi. Seuraava ilmahyökkäys 26. huhtikuuta tehtiin Bodøn meriliikennettä vastaan. Alus oli mukana suojausosastossa tehtäessä seuraavat yritykset Tirpitzin tuhoamiseksi 12. ja 28. toukokuuta. Kesäkuussa alukselle annettiin käskyä siirtyä telakalle Tyynelle valtamerelle siirtymiseksi. Alus oli Devonportin telakalla heinäkuusta 1944 7. maaliskuuta 1945 saakka.^[4]

Telakalla alukseen ilmatorjunta-aseistusta lisättiin kahdella neliputkisella 40 millimetrin, neljällä kahden naulan neliputkisella Mk VII ja kahdella kahdeksanputkisella Mk VI -ilmatorjuntatykillä. Näiden lisäksi asennettiin vielä kahdeksan kaksiputkista sähköisesti ohjattua Mk V -tykkiä ja kahdeksan yksiputkista 20 millimetrin tykkiä. Kaksi 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä signaalikannelta korvattiin kahdella kaksinaulaisella neliputkisella Mk VII tykillä.^[3]

Aluksen ilmatorjunnan tulenjohtojärjestelmä (HACS Mk V) korvattiin HACS Mk VI -järjestelmällä. Samoin tutkajärjestelmää uudistettiin lisäämällä tyyppien 262, 271, 275, 277, 281B ja 291 tutkat samoin lisättiin ohjusten häirintäjärjestelmä 651. Tutkat tyypit 274, 281, 282, 285 poistettiin. Lentokoneisiin liittyvät rakenteet poistettiin.^[3]

Tyynimeri muokkaa

Palvelukseen palattuaan Anson aloitti 25. huhtikuuta 1945 purjehduksen Sydneyyn yhdessä sisaraluksensa HMS Duke of Yorkin kanssa. Alus liittyi osaksi Tyynenmeren laivastoa Sydneyssä heinäkuussa eikä siten osallistunut taistelutoimiin alueella. Alus oli lippulaivana miehitettäessä Hongkong 29. elokuuta ja alueen japanilaisten antautumisasiakirja allekirjoitettiin aluksen kannella 16. syyskuuta. Alus oli tukikohta-aluksena Hongkongissa (lukuun ottamatta marraskuussa ollutta lyhyttä komennusta Tokioon vartioalukseksi) joulukuuhun. Se vapautti lokakuussa sisaraluksensa HMS King George V:n 1. taistelulaivaviirikön lippulaivan tehtävästä. Aluksen vapautti tehtävistään Duke of York joulukuussa, minkä jälkeen se siirtyi Sydneyyn telakalle. ^[4]

Telakalla aluksesta poistettiin kaikki muut paitsi kaksi 20 millimetrin tykkiä sekä puolikannen kaksinaulaiset Mk VII -tykit.^[5]

Sodan jälkeen muokkaa

Telakalta paluun jälkeen Anson palasi miehitysvalvontaan Japanin aluevesille ennen paluutaan Hongkongiin, mistä alus aloitti kotimatkansa 21. kesäkuuta 1946. Alus purjehti 1946 Sydneystä Hobartiin noutamaan Gloucesterin herttuan ja herttuattaren ja kuljetti heidät Sydneyyn. Alus saapui Englantiin 29. heinäkuuta.^[4]

Taistelulaiva oli telakalla huollossa heinäkuusta lokakuuhun, minkä jälkeen se liittyi koulutuslaivastoon 19. lokakuuta. Jäljelle jääneet ilmatorjuntatykit poistettiin aluksesta, mutta kuusi yksiputkista Boforsin 40 millimetrin -ilmatorjuntatykkiä sekä jostakin kummasta syystä yksi Oerlikonin 20 millimetrin ilmatorjuntatykki asennettiin takakannelle.^[5] Alus valmisteltiin reserviin siirtoa varten marraskuussa 1949 ja siirrettiin reserviin elokuussa 1950. Alus ankkuroitiin Clydeen ja laitettiin poistolistalle 30. huhtikuuta 1957. Alus myytiin Shipbreaking Industries yhtiölle romutettavaksi ja saapui Faslaneen romutettavaksi 17. joulukuuta 1957.^[4]

Lähteet muokkaa

Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)