Brittiläinen siirtoarmeija

Brittiläinen siirtoarmeija (British Expeditionary Force, BEF) tarkoittaa joukkoja, jotka lähetettiin Britanniasta Ranskaan ja Belgiaan sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan aikana.[1]

Brittiläisen siirtoarmeijan joukkoja Sommen taistelussa 1916.

Siirtoarmeija perustettiin vuonna 1908 Richard Burdon Haldanen järjestämän Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimien uudistuksen yhteydessä. Aiemmin asevoimat lähetti yksittäisiä yksiköitä, ja ne järjestettiin prikaateiksi tai suuremmiksi yksiköiksi.[1] Yhdistynyt kuningaskunta oli 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa tehnyt sopimuksia puolustusliitoista. Sopimusten mukaan sillä oli velvollisuus auttaa puolustuksessa, jos Saksan keisarikunta hyökkää Ranskaan.[2] Siksi tarvittiin joukkoja, jotka voitiin organisoida ja kouluttaa jo ennen sodan alkua. Haldanen uudistuksessa Britanniaan perustettiin vakinainen ”siirtoarmeja”. Joukkoja käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1914 ensimmäisessä maailmansodassa. Vuonna 1939 toisen maailmansodan alkaessa ne lähetettiin taistelemaan Ranskaan. Kun liittoutuneet kärsivät tappion, joukot vetäytyivät Manner-Euroopasta takaisin Britanniaan.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Curley, Robert: British Expeditionary Force Encyclopædia Britannica. Viitattu 6.7.2019. (englanniksi)
  2. Why did Britain go to war? Background The National Archives. Viitattu 6.7.2019. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa