Operaatio Neptunus

koodinimi liittoutuneiden maihinnousulle Normandian rannikolle
(Ohjattu sivulta Operaatio Neptune)

Operaatio Neptunus (engl. Operation Neptune) oli liittoutuneiden toisessa maailmansodassa Luoteis-Ranskaan suunnatun hyökkäyksen operaatio Overlordin (suom. operaatio Valtaherra) ensimmäinen vaihe, jossa piti turvata maihinnousulla luotu sillanpää Ranskan rannikolla. Operaatio nimettiin roomalaisten vedenjumalan Neptunuksen mukaan.

Operaatio Neptunus
Osa Normandian maihinnousua
Näkymä Yhdysvaltain laivaston maihinnousualuksesta rannalle.
Näkymä Yhdysvaltain laivaston maihinnousualuksesta rannalle.
Päivämäärä:

6.–30. kesäkuuta 1944

Paikka:

Pouppeville
Sainte-Honorine-des-Pertes
Saint-Laurent-sur-Mer
Vierville-sur-Mer
Arromanches-les-Bains
Le Hamel
La Rivière-Saint-Sauveur
Courseulles-sur-Mer
Saint-Aubin-sur-Mer
Bernières-sur-Mer
Saint-Aubin-sur-Mer
Langrune-sur-Mer
Luc-sur-Mer
Lion-sur-Mer
Hermanville-sur-Mer
Ouistreham
Normandia/Ranska

Lopputulos:

Liittoutuneiden voitto maihinnousualueen varmistuttua

Osapuolet

 Yhdysvallat
 Yhdistynyt kuningaskunta
 Kanada
 Vapaa Ranska
 Puola

 Saksa

Komentajat

Yhdysvallat Dwight Eisenhower (ylin komentaja)
Yhdistynyt kuningaskunta Bernard Montgomery (maavoimat)
Yhdistynyt kuningaskunta Bertram Ramsay (merivoimat)
Yhdistynyt kuningaskunta Trafford Leigh-Mallory (ilmavoimat)

Saksa Gerd von Rundstedt (ylin komentaja LÄNSI)
Saksa Erwin Rommel (Armeijaryhmä B)
Saksa Friedrich Dollmann (Saksan 7. armeija)

Vahvuudet

1 452 000 (25. heinäkuuta mennessä)[1]

380 000 (23. heinäkuuta mennessä)[2]

Tappiot

37 000 kaatunutta
172 000 haavoittunutta tai kadonnutta

noin 200 000 kaatunutta tai haavoittunutta
200 000 vangittua

Maihinnousu alkoi 6. kesäkuuta 1944 ja se jakautui kahteen osaan maahanlaskuihin ja varsinaiseen maihinnousuun. Hyökkäysjoukkojen sivustojen turvaamiseksi Yhdysvallat teki maahanlaskun oikeanpuoleisen sivustan oikealle puolelle lännessä ja Yhdistynyt kuningaskunta sekä Kanada vasemman puoleisen sivustan vasemmalle puolelle idässä. Hyökkäys yllätti rannikolla olleet saksalaiset joukot.

Yli 6 000 alusta olisi mukana invaasiossa amiraali Sir Bertram Ramsayn alaisuudessa – mukaan lukien vajaat 5 000 maihinnousualusta, kuusi taistelulaivaa, neljä panssaritykkivenettä, 23 risteilijää, 104 hävittäjää sekä 152 saattoalusta.[3]

Harhautusoperaatiot

muokkaa

Operaation salaamiseksi toteutettiin monimutkainen operaatio Bodyguard, jonka tehtävänä oli salata operaation todellinen kohde. Salausoperaatio alkoi jo kuukausia ennen varsinaista operaatiota ja se päättyi varsinaisen operaation suojaamiseen. Operaatiolla saatiin saksalaiset uskomaan, että maihinnousu tehtäisiin Pas-de-Calaisiin.

Osana harhautusta toteutettiin operaatio Fortitude, jossa George S. Pattonin johtaman fiktiivisen Yhdysvaltain 1. armeijaryhmän uskoteltiin tekevän maihinnousun Doverin salmesta Pas-de-Calaisiin. Operaation tuloksena saksalaiset eivät uskaltaneet siirtää alueen joukkoja Normandiaan pelätessään varsinaisen maihinnousun tuloa alueelle.

Maihinnousun aikana Operaatio Taxablessa Kuninkaallisten ilmavoimien Avro Lancaster -pommikoneet pudottivat Cap d’Antiferissa alumiinisuikaleita kuvaamaan ilmahyökkäystä saksalaisten tutkille. Laivojen osalta hinattiin moottori- ja torpedoveneillä heijastinilmapalloja kuvaamaan laivojen Englannin kanaalin ylitystä Ranskaan. Vastaava operaatio oli operaatio Glimmer, jossa Short Stirling -pommituskoneista pudoteltiin alumiinisuikaleita Boulognen edustalla.

Merikuljetus

muokkaa

Operaation ensimmäisen vaiheen alkuosan, 130 000 sotilaan ja ensimmäisen vaiheen jatko-osan, 45 000 sotilaan, kuljettaminen Englannin kanaalin ylitse vaati melkoisesti laivastovoimaa niin joukkojen ja sotatarvikemateriaalin kuljettamiseen kuin kuljetuksen suojaamiseenkin tulivoimaisin aluksin sekä ilmaylivoiman. Kesäkuun loppuun mennessä oli näiden 175 000 sotilaan lisäksi kuljetettu lisää sotilaita, jolloin kuljetettujen sotilaiden määrä ylitti 800 000 sotilasta.[4]

Läntinen laivasto-osasto

muokkaa

Omaha-rannan tulituki

muokkaa

Omaha-rannalle osoitettiin runsaasti laivastotukea, koska Omaha-rannan länsipuolella oli raskaita ja järeitä saksalaisia rannikkotykkejä.

Saksalaisten patterit

muokkaa

Omaha-rannalle maihinnousivat yhdysvaltalaiset. Maihinnousualueen oikealla puolella, sen länsipuolella, oli kaksi saksalaista rannikkopatteria, Azevillen patteri, joka virallisesti saksaksi oli nimeltään Stützpunkt 133 ja Crisbecq-Saint-Marcoufin patteri.

Jälkimmäisen patterin rakensi organisaatio Todt 1942, mutta Normandian maihinnousuun mennessä vain kaksi sen suunnitellusta neljästä bunkkerista oli saatu rakennetuiksi. Patterialueen miehitti Oberleutnant Walter Ohmsenin johtama Saksan maavoimien rannikkotykistörykmentti 1261:n 3. patteri. Kahdessa kasematissa oli yhteensä kaksi Skodan 210 mm:n rannikkotykkiä ja avoimen taivaan alla yksi Skodan 210 mm:n tykki sekä kaksi 155 mm:n tykkiä. Patterin omasuojaksi oli sille osoitettu kuusi 75 mm:n ilmatorjuntatykkiä, joiden lisäksi vielä automaattiaseita. Liittoutuneet pommittivat patteria 19. huhtikuuta 1944 alkaen 5. kesäkuuta 1944 800 tonnilla lentopommeja ja 6. kesäkuuta 1944 lisäksi 600 tonnilla.[5]

Tyyppi
6. kesäkuuta 1944
sota-alus joukko lisätieto
FNFL Montcalm Vapaan Ranskan laivaston La Galissonnière -luokan kevyt risteilijä taisteluosasto O[6] kontra-amiraali Robert Jaujardin lippulaiva
FNFL Georges Leygues Vapaan Ranskan laivaston La Galissonnière -luokan kevyt risteilijä taisteluosasto O[6]
HMS Bellona Bellona-luokan ilmatorjuntaristeilijä taisteluosasto O
HMS Erebus Erebus-luokan monitorialus taisteluosasto O
USS Nevada Nevada -luokan taistelulaiva taisteluosasto O
USS Texas New York -luokan taistelulaiva taisteluosasto O
risteilijä taisteluosasto O
risteilijä taisteluosasto O
hävittäjä taisteluosasto O
hävittäjä taisteluosasto O
hävittäjä taisteluosasto O
hävittäjä taisteluosasto O
hävittäjä taisteluosasto O
hävittäjä taisteluosasto O
hävittäjä taisteluosasto O
hävittäjä taisteluosasto O
hävittäjä taisteluosasto O
hävittäjä taisteluosasto O
hävittäjä taisteluosasto O
hävittäjä taisteluosasto O

Azevillessa on saksalaiseen rannikkopatteriin liittyvä museo. Bunkkerin lävitse lensi USS Nevadan 356 mm:n kranaatti, joka ei räjähtänyt bunkkerin sisällä.[7]

Itäinen laivasto-osasto

muokkaa

Sword-rannan tulituki

muokkaa
Tyyppi
6. kesäkuuta 1944
sota-alus joukko lisätieto
HMS Ramillies Revenge-luokan taistelulaiva taisteluosasto S[6] erityistehtävänä tuhota Bernevillen patteri
HMS Warspite Queen Elizabeth-luokan taistelulaiva taisteluosasto S tulialueena Villerville[8] ja muita kohteita Sword-rannan ulkopuolella.

Juno-rannan tulituki

muokkaa
Tyyppi
6. kesäkuuta 1944
sota-alus joukko lisätieto
FNFL La Combattante Vapaan Ranskan laivaston Hunt-luokan saattuehävittäjä taisteluosasto J[6]

Muut taistelualukset

muokkaa
Tyyppi
6. kesäkuuta 1944
sota-alus joukko lisätieto
HMS Eglinton Hunt-luokan hävittäjä
HMS Largs    
HMS Prince Baudouin alkujaan belgialainen    
HMS Ramillies taistelulaiva   
HMCS Prince Henry alkujaan matkustajalaiva [9]   
USS Bayfield    
USS Shubrick    

Maahanlasku- ja maihinnousujoukkojen ryhmitys edeltävänä yönä ja hyökkäyspäivänä

muokkaa
Ranta-alue
6. kesäkuuta 1944
Rannikkokunnat Liittoutuneiden
maahanlaskujoukko
Lähtöalue Liittoutuneiden
maihinnousujoukko
Lähtöalue Saksalaisten ja saksalaisten joukossa taistelevien
georgialaisten ja puolalaisten joukko
Lähtöalue
Utah-rannan oikea sivusta
Utah-ranta
- Peter-kaista
- Queen-kaista
- Roger-kaista
- Sugar-kaista
- Tare-kaista
- Uncle-kaista
- Victor-kaista
- William-kaista

Pouppeville
Yhdysvaltain 82. maahanlaskudivisioona
Yhdysvaltain 101. maahanlaskudivisioona
joukko B
- Yhdysvaltain 29. divisioona
joukko U
- Yhdysvaltain 4. divisioona
Saksan 709. jalkaväkidivisioona
Saksan 91. jalkaväkidivisioona
Saksan 243. jalkaväkidivisioona
Varrevillen seutu

Omaha-ranta
- Able-kaista
- Baker-kaista
- Charlie-kaista
- Dog-kaista
- Easy-kaista
- Fox-kaista
- George-kaista
Vierville-sur-Mer
Moulines
Saint-Laurent-sur-Mer
Colville-sur-mer
Sainte-Honorine-des-Pertes
joukko O

- Yhdysvaltain 1. divisioona
Portlandin saari Saksan 352. jalkaväkidivisioona
Gold-ranta
- How-kaista
- Item-kaista
- Jig-kaista
- King-kaista
Arromanches-les-Bains
Le Hamel
Ryes
Asnelles
Bazenville
Esquay-sur-Seulles
Meuvaines
La Rivière-Saint-Sauveur
Ver-sur-Mer
Crépon
Vaux-sur-Seulles
Sainte-Croix-Grand-Tonne
joukko G Saksan 352. jalkaväkidivisioona
Juno-ranta
- Love-kaista
- Make-kaista
- Nan-kaista
Graye-sur-Mer
-> Banville
->-> Creully
->->-> Le Fresne-Camilly
Courseulles-sur-Mer
Bernières-sur-Mer
Saint-Aubin-sur-Mer
joukko J
- kanadalaisia - Graye-sur-Mer
- kanadalaisia - Bernières-sur-Mer
- kanadalaisia - Saint-Aubin-sur-Mer
Saksan 716. jalkaväkidivisioona
Sword-ranta
- Oboe-kaista
- Peter-kaista
- Queen-kaista
- Roger-kaista
Saint-Aubin-sur-Mer
Langrune-sur-Mer
Luc-sur-Mer
Lion-sur-Mer
Hermanville-sur-Mer
Ouistreham
joukko S
- Saksan 21. Ps.D. - Luc-sur-Mer
- Saksan 21. Ps.D. - Lion-sur-Mer
- brittejä - Lion-sur-Mer
- brittejä - Hermanville-sur-Mer
- brittejä - Ouistreham
Saksan 716. jalkaväkidivisioona Saksan 21. Ps.D. - Caen
Sword-rannan vasen sivusta Band
- Able-kaista
- Baker-kaista
- Charlie-kaista
- Dog-kaista [10]
Britannian 6. prikaati
Britannian 5. laskuvarjoprikaati
Britannian 5. laskuvarjoprikaati ja Kanadan 1. laskuvarjoprikaati
Britannian 9. laskuvarjoprikaati
Amfrevillen seutu
Bréville-les-Montsin seutu
Varavillen seutu
Touffrévillen seutu

Alkuperäisissä operaatiokartoissa ovat alueiden nimet ovat Utah-alue, Omaha-alue, Gold-alue, Juno-alue ja Sword-alue, englanniksi Utah area, Omaha area, Gold area, Juno area ja Sword area. Kuitenkin lehdistössä ja sitten kirjallisuudessa alettiin käyttää nimitystä Utah-ranta, Omaha-ranta, Gold-ranta, Juno-ranta ja Sword-ranta, englanniksi Utah Beach, Omaha Beach, Gold Beach, Juno Beach ja Sword- Beach. Suomenkielisesti on käytetty usein rantojen englanninkielistä nimeä, mutta Jorma-Veikko Sappisen vuoden 2009 Antony Beevorin kirjan Normandia 1944 -käännöksessä nimien yleisnimiosa on suomeksi.lähde?

Ensimmäisten päivien tappiot

muokkaa
Liittoutuneiden tappiot 6.–20. kesäkuuta 1944 Kokonaistappiot vuorokausitappio kaatuneet vuorokausitappio haavoittuneet vuorokausitappio kadonneet vuorokausitappio
Britit 13 572 905 1 842 123 8 599 573 3 131 209
Kanadalaiset 2 815 188 363 24 1 359 91 1 093 73
Yhdysvaltalaiset 24 162 1 611 3 082 205 13 121 875 7 959 531 [11]
Yhteensä 40 549 2 703 5 287 352 23 079 1 539 12 183 812 [11]

Saksalaiset joukot

muokkaa

Jalkaväkijoukot

muokkaa
  • 36 jalkaväkidivisioonaa
Normandian sektori
Kanaalisaaret

Panssarijoukot ja panssarijääkärijoukot

muokkaa
Brittien rintamalohko
Yhdysvaltalaisten rintamalohko

Lähteet

muokkaa
  1. Zetterling, s. 32: "On 25 July there were 812,000 US soldiers and 640,000 British in Normandy."
  2. Zetterling, s. 32: "When Operation Cobra was launched, the Germans had brought to Normandy about 410,000 men in divisions and non-divisional combat units. If this is multiplied by 1.19 we arrive at approximately 490,000 soldiers. However, until July 23, casualties amounted to 116,863, while only 10,078 replacements had arrived."
  3. Antony Beevor: Normandia 1944. WSOY Helsinki 2009. Luku 6 Armada ylittää kanaalin, s. 83. Suom. Jorma-Veikko Sappinen. ISBN 978-951-0-35306-6
  4. Lindfors, Jukka & Yli-Ojanperä, Elina: Normandian maihinnousu arkistonauhojen kertomana Yle Elävä arkisto. 5.6.2017. Viitattu 5.6.2019.
  5. The Guns of Saint Marcouf (German Costal-Batteries Crisbecq and Azeville) The German Gun Batteries in Normandy. Arkistoitu 20.8.2010. Viitattu 5.6.2019 (englanniksi).
  6. a b c d Free France forces on D-Day in Normandy Free France forces on D-Day. Viitattu 5.6.2019 (englanniksi).
  7. babarikado: WWII Azeville Battery - About the 356mm navy shell Youtube. 8.1.2010. Viitattu 5.6.2019 (englanniksi).
  8. Based on Image:Naval Bombardments on D-Day.png - HMS Arethusa and Merville marked Wikipediaan tallennettu kuva kartasta. Viitattu 5.6.2019 (englanniksi).
  9. HMCS Prince Henry... Armed Merchant Cruiser at war Macsnavylinks.ca. Arkistoitu 14.12.2007. Viitattu 5.6.2019 (englanniksi).
  10. Seekrieg 1944, Juni Württembergische Landesbibliothek Stuttgart. 15.3.2019. Viitattu 5.6.2019 (saksaksi).
  11. a b Beevor, s. 160