Monitorialus
Monitorialus on panssarilaivan varhaistyyppi, jonka elinkaari ulottui Yhdysvaltain sisällissodasta toiseen maailmansotaan. Alusluokka on nimetty USS Monitorin mukaan[1].
Perustyypit
muokkaaMonitorialukset, lyhyesti monitorit, jakaantuvat karkeasti kahteen tyyppiin: tykkialukset ja tornialukset.
Tykkialuksissa tykit on asennettu yhtenäisen panssarikuoren suojaan ja niitä käytettiin erillisistä tykkiporteista käsin. Tämän tyypin tunnetuin lienee lajissaan ensimmäinen, Konfederaation panssarilaiva CSS Virginia (alkujaan USS Merrimack). Tässä aluksessa ei aivan luotettu tykkeihin, vaan tärkeimpänä aseena pidettiin keulaan asennettua erityisvahvistettua puskuria, jolla saattoi upottaa muita aluksia. Tiettävästi puskuria käytettiin vain kerran, kun Virginia upotti korvetti USS Cumberlandin. Puskuri kuitenkin juuttui upotettavaan alukseen niin tiukasti, että panssarilaivan yrittäessä irtautua uhristaan puskuri irtosi siitä ja jäi korvetin sisuksiin. Cumberlandin saama vuoto oli niin paha, että se upposi noin puolessa tunnissa. Konfederaation muut tykkialukset käyttivät puskureitaan vaihtelevassa määrin koko sodan ajan, yleensä huonolla menestyksellä vähäisen konetehon takia.
Tykkialustyyppiä rakennettiin lopulta vähän, koska uudempi malli, tornialus, osoittautui huomattavan paljon käytännöllisemmäksi. Tässä aluksessa tykit asennettiin käännettävään tykkitorniin, jonka ansiosta alus saattoi ampua kaikkiin suuntiin, tykkialuksessa ampumakulma taas oli rajallinen, ja alusten koon kasvaessa torneja voitiin asentaa useampia.
Monitorit osoittautuivat kuitenkin hitaiksi ja heikoiksi merikelpoisuudeltaan, ja useita niistä tuhoutui myrskyissä. Tuhoutuneita on muun muassa USS Monitor, josta alustyyppi on saanut nimensä. Suomen vesillä tuhoutui venäläinen monitori Rusalka.
Lähteet
muokkaa- ↑ WSOY Iso tietosanakirja 6, s. 246, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4