HMS Greyhound (H05)

Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston G-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

HMS Greyhound (viirinumero H05) oli Britannian kuninkaallisen laivaston G-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

HMS Greyhound
HMS Greyhound
HMS Greyhound
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers Armstrong
Kölinlasku 20. syyskuuta 1934
Laskettu vesille 15. elokuuta 1935
Palveluskäyttöön 1. helmikuuta 1936
Palveluskäytöstä upotettu 22. toukokuuta 1941
Tekniset tiedot
Uppouma 1 376 t (standardi)
1 883 t (maksimi)
Pituus 98 m (kokonaispituus)
Leveys 10 m
Syväys 3,8 m
Koneteho 34 000 hv
Nopeus 36 solmua
Miehistöä 145
Aseistus 4 × QF 4,7" Mk IX -tykkiä yksiputkisina CP Mk XVII -asennuksina
2 × .50" (12,7 mm) konekivääriä
4 × .303" (7,7 mm) konekivääriä
8 × 21" (533 mm) torpedoputkea
20 × syvyyspommia

ValmistusMuokkaa

Pääartikkeli: G-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 5. maaliskuuta 1934 vuoden 1933 laivasto-ohjelmassa Vickers Armstrongilta Newcastlesta, missä köli laskettiin 20. syyskuuta 1934. Alus laskettiin vesille 15. elokuuta 1935 ja otettiin palvelukseen 1. helmikuuta 1936. Valmistuskustannukset olivat 248 788 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]

PalvelusMuokkaa

Tammikuussa 1936 alus oli valmistajan koeajoissa, minkä jälkeen se katsottiin 1. helmikuuta valmiiksi. Alus siirrettiin laivastolle hyväksyttäväksi, jolloin se määrättiin liittymään Välimeren laivaston 1. hävittäjälaivueeseen. Aluksen selvittyä käyttöönottotesteistä se siirrettiin Portlandiin koulutukseen. Alus oli koulutusajan Kotilaivaston 20. hävittäjälaivueessa. Elokuussa alus siirrettiin Välimerelle, jossa se oli laivueen mukana seuraavat puolitoista vuotta osallistuen koulutukseen ja laivastovierailuihin. Alus määrättiin huhtikuun lopulla palaamaan kotimaahan. Alus siirtyi toukokuussa Portsmouthiin, jossa se siirrettiin 7. kesäkuuta telakalle.[1]

Alus palautettiin palvelukseen 23. heinäkuuta ja se siirrettiin pienen koulutusrupeaman jälkeen Välimerelle. Münchenin kriisin aikana alus oli saattajana, jolloin se muun muassa suojasi syyskuussa RMS Strathnaverin Aleksandriasta Maltalle. Lokakuussa alus siirrettiin Punaiselle merelle, jolloin se saattoi risteilijä HMS Arethusan Adeniin. Alus palasi marraskuussa Välimerelle osallistuen koulutuksiin ja vierailuihin.[1]

Elokuussa 1939 alus oli laivueen mukana valmiudessa mahdollisen Italian sodanjulistuksen vuoksi. Kuukauden lopulla alus siirtyi sodanajan valmiuteen.[1]

Toinen maailmansotaMuokkaa

Aluksen sodanajan palvelus alkoi Välimeren laivaston 1. hävittäjälaivueessa, jonka tehtävänä oli laivaston suojaaminen sekä partiointi Välimeren alueella. Alus lähti 19. lokakuuta Gibraltarilta kotimaahan, jossa se aloitti 23. lokakuuta Plymouthissa sukellusveneentorjunta ja saattuetehtävät. Marraskuussa alus siirrettiin 22. hävittäjälaivueeseen Harwichiin. Alus kolaroi 12. marraskuuta sumussa HMS Gipsyn kanssa alusten palatessa satamaan. Se oli korjattavana 13.-16. marraskuuta Sheernessissä.[1]

Aluksen miehistö pelasti 18. marraskuuta Thamesjoen suistosta SS Simon Bolivarin eloonjääneet ja seuraavana päivänä Shipwashin majakkaa SS Torchbearin eloonjääneet. Alus palasi 5. joulukuuta uudelleen muodostettuun 1. hävittäjälaivueeseen Harwichiin.[1]

1940Muokkaa

Greyhound, HMS Grenville, HMS Griffin ja Puolan laivaston ORP Błyskawica suojasivat kahta miinalaivaa, jotka rakensivat miinoituksen Saksan rannikolle Syltin ja Emdenin välille. Alus valtasi 14. tammikuuta Pohjanmereltä saksalaisen 619 tonnin kauppalaiva Phaedran.[2]

Alukselta lähtenyt vene kaatui 11. helmikuuta 1940 tarkastettaessa pysäytettyä rahtialusta, jolloin pursimies ja kuusi miehistönjäsentä hukkuivat. Alus otettiin 16. helmikuuta huollettavaksi Hullissa telakalle, mistä se palasi palvelukseen 18. maaliskuuta. Alus siirrettiin 4. huhtikuuta laivueen mukana Kotilaivastoon, minkä vuoksi se siirtyi Scapa Flowhun. Alus suojasi 5. huhtikuuta HMS Glowwormin ja HMS Heron kanssa taisteluristeilijä HMS Renownia, kun osasto suojasi operaatio Wilfredin miinanlaskijoita. Se otti 9. huhtikuuta osaa kahakkaan, joka sattui Renownin kohdatessa Saksan laivaston taisteluristeilijät Gneisenaun ja Scharnhorstin.[1]

Alus palasi 17. huhtikuuta Scapa Flowhun. Alus vaurioitui ilmahyökkäyksessä ja se siirrettiin 22. huhtikuuta Green and Silley Weirin telakalle Gravesendiin korjattavaksi. Se palasi palvelukseen 19. toukokuuta, jolloin se siirtyi laivueeseen Doveriin.[1]

Greyhound ja HMS Grafton tulittivat 25. toukokuuta Calaisin satama-alueelle pyrkiviä Saksan armeijan joukkoja. Alus siirrettiin 27. toukokuuta Doveriin avustamaan Dunkerquen evakuointia. Se kuljetti 28.-30. toukokuuta kolmella matkalla yhteensä 1 399 miestä Doveriin. Viimeisellä matkallaan alus joutui ilmahyökkäykseen, jolloin useat sen miehistönjäsenistä ja kannella olleista evakuoiduista saivat surmansa tai haavoittuivat. Błyskawica ja avuksi tullut hinaaja hinasivat vaurioituneen aluksen Doveriin.[1][2]

Alus siirrettiin Chathamiin korjattavaksi, mistä se palasi 17. kesäkuuta palvelukseen. Alus siirtyi Doveriin aloittaen Englannin kanaalin ja Pohjanmeren partionnin. Heinäkuussa alus määrättiin Gibraltarille 13. hävittäjälaivueeseen, minkä vuoksi se siirtyi Clydeen varustettavaksi. Alus suojasi 24. heinäkuuta HMS Encounterin, HMS Gallantin, HMS Hotspurin kanssa Gibraltarille lentotukialus HMS Arguksen ja miehistönkuljetusalukset Reina del Pacificon ja Clan Fergusonin. Saattueessa olleet hävittäjät liitettiin 30. heinäkuuta 13. hävittäjälaivueeseen. Seuraavana päivänä laivue suojasi operaatio Hurryssä Argusta, joka toimitti lentokonetäydennyksen Maltalle. Aluksen palattua Gibraltarille se määrättiin 4. huhtikuuta alkaen saattuepalvelukseen.[1]

Alus liittyi 31. elokuuta operaatio Hatsin Force A:han. Se palasi Gibraltarille saattueen päästyä Maltalle. Alus suojasi 6. syyskuuta Dakariin hyökännyttä osastoa operaatio Menacessa. Greyhound, HMS Fury ja risteilijä HMAS Australia taistelivat 23. syyskuuta Vichyn Ranskan laivaston hävittäjän L'Aucieusen kanssa, jolloin ranskalaisalus ajettiin matalikolle uppoamisen estämiseksi. Alus suojasi 30. syyskuuta HMS Fortunen ja HMS Foresterin kanssa lentotukialus HMS Ark Royalin Liverpooliin. Osasto saapui 8. lokakuuta Englantiin.[1]

Greyhound palasi välittömästi Gibraltarille, jossa se liitettiin 31. lokakuuta taisteluristeilijä Renownin suojaukseen partioitaessa Afrikan länsirannikon edustalla. Osasto valvoi samalla Vichyn Ranskan hallinnoimia Marokon satamia. Alus vaurioitti 4. marraskuuta Azorien edustalla Italian laivaston sukellusvenettä R. Smg. Biancaa. Alus aloitti sen jälkeen paluumatkansa Gibraltarille, jonne saavuttuaan se määrättiin siirtymään Aleksandriaan 14. hävittäjälaivueeseen.[1]

Alus kuului 7. marraskuuta operaatio Coatin Force F:ään eli Aleksandriaan siirrettäviin aluksiin. Osasto liittyi 10. marraskuuta Pantellariasta länteen Välimeren laivastoon. Alus määrättiin suojaamaan tyhjänä Aleksandriaan palaavaa saattuetta ME3. Alus saapui 14. marraskuuta Aleksandriaan, jossa se virallisesti liitettiin 14. hävittäjälaivueeseen. Alus suojasi 24. marraskuuta operaation MB9 saattuetta MW4. Osaston alukset liittyivät lentotukialus HMS Eaglen sekä taistelulaivojen Barham ja HMS Ramillies muodostamaan Force C:hen operaatio Collarissa, jossa alus osallistui Spartiventon taisteluun. Alus palasi 1. joulukuuta osaston mukana Aleksandriaan suojattuaan palaavaa saattuetta ME4.[1]

1941Muokkaa

Alus liitettiin 7. tammikuuta 1941 operaatio MC4:n saattueen MW5 sekä palaavan saattueen ME6 kaukosuojueeseen (Force A). Osasto kohtasi 10. tammikuuta Pantellarian eteläpuolella Gibraltarilta lähteneen operaatio Excessin saattueen, jonka matka suojattiin Aleksandriaan ja Pireukseen. Saattue joutui Saksan ilmavoimien X ilma-armeijakunnan kohteeksi Maltan länsipuolella, jolloin lentotukialus HMS Illustrious vaurioitui. Osasto joutui seuraavana päivänä uudelleen ilmahyökkäykseen, jolloin risteilijä HMS Southampton vaurioitui niin pahoin, että risteilijä HMS Orion määrättiin upottamaan se. Osasto saapui 15. tammikuuta Aleksandriaan.[1]

Greyhound, HMS Janus, HMS Jervis ja HMS Juno määrättiin 18. tammikuuta Maltalle suojaamaan Illustriousin siirto Aleksandriaan. Alus upotti 19. tammikuuta syvyyspommein Italian laivaston sukellusvene R. Smg. Neghellin Egeanmerellä Phalconeran edustalla (37°15′N, 24°04′E ). Osasto aloitti 23. tammikuuta matkansa Maltalta ja se saapui 25. tammikuuta Aleksandriaan.[1][2]

Alus suojasi 22. helmikuuta operaatio MC8:ssa saattuetta Kreetalle. Se palasi 24. helmikuuta Aleksandriaan. Alus suojasi 6. maaliskuuta saattuetta AS16, kun se upotti Italian laivaston sukellusvene R. Smg. Antifriten Egeanmerellä. Aluksen miehistö pelasti 43 henkeä sukellusveneen miehistöstä (35°15′N, 26°43′E ).[1][2]

Alus osallistui 28. maaliskuuta Matapanin taisteluun, jossa se valaisi taistelun alkuvaiheessa Italian laivaston risteilijän. Alus tuhosi yhdessä Griffinin, HMS Havockin ja HMAS Stuartin kanssa Italian laivaston hävittäjät RN Vittorio Alfierin ja RN Giosuè Carduccin.[1]

Huhtikuussa alus suojasi saattueen AN15 Aleksandriasta Pireukseen. Samoin se etsi akselivaltojen Italiasta Pohjois-Afrikkaan meneviä huoltosaattueita HMAS Vendettan kanssa. Alus upotti 17. huhtikuuta Italian laivaston sukellusvene R. Smg. Romagnan Appollonian edustalla.[1]

Alus liitettiin 6. toukokuuta operaatio MD4:n Aleksandriasta Maltalle kulkevaan saattueeseen MW7. Alus irrotettiin 8. toukokuuta Maltalle menevästä saattueesta ja se liittyi Pohjois-Afrikan joukoille panssarivaunuja kuljettavaan Tiikeri-saattueeseen, josta se vapautettiin 12. toukokuuta ja määrättiin Kreetan puolustukseen. Alus etsi 22. toukokuuta saksalaisia joukkoja kuljettavia aluksia, jolloin se upotti Anti Kitheran kanavassa pieniä caique-purjealuksia. Alus joutui Junkers Ju 87 -koneiden maaliksi Kreetan rannikolla, jolloin siihen osui kolmesti. Osumien seurauksena alus upposi vieden mukanaan aluksen päällikön sekä 79 miehistönjäsentä ja neljä miehistönjäsentä joutui sotavankeuteen. HMS Kandahar ja HMS Kingston pelastivat aluksen eloonjääneet.[1]

PäällikötMuokkaa

Aluksen päälliköinä olivat:

  • Walter Roger Marshall-A'Deane, DSO, DSC 5. heinäkuuta 1939 - 22. toukokuuta 1941

LähteetMuokkaa

  • English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa