HMS Hotspur (H01)

Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston H-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

HMS Hotspur (viirinumero H01) oli Britannian kuninkaallisen laivaston H-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

HMS Hotspur
HMS Hotspur
HMS Hotspur
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Scotts Shipbuilding and Engineering Company, Greenock
Kölinlasku 27. helmikuuta 1935
Laskettu vesille 23. maaliskuuta 1936
Palveluskäyttöön 29. joulukuuta 1936
Palveluskäytöstä Dominikaasen tasavallan laivastolle 23. marraskuuta 1948 Trujillo
Tekniset tiedot
Uppouma 1 340 t (standardi)
1 980 t (max)
Pituus 98,45 m (kokonaispituus)
97,5 m (vesiraja)
Leveys 10,05 m
Syväys 3,78 m
Koneteho 34 000 hv
Nopeus 36 solmua (67 km/h)
Miehistöä 145
Aseistus 4 × QF 4,7" Mk XII -tykkiä CP Mk XVIII -asennuksina
2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk I -ilmatorjuntakonekivääriä
8 × 21" (533 mm) torpedoputkea
45 × syvyyspommia

ValmistusMuokkaa

Pääartikkeli: H-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 13. joulukuuta 1934 vuoden 1934 laivasto-ohjelmassa Scotts Shipbuilding and Engineering Companyltä Greenockista, missä köli laskettiin 27. helmikuuta 1935. Alus laskettiin vesille 23. maaliskuuta 1936 ja otettiin palvelukseen 29. joulukuuta. Valmistuskustannukset olivat 253 037 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]

PalvelusMuokkaa

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin H-luokasta muodostettuun Välimeren laivaston 2. hävittäjälaivueeseen, jossa se oli toisen maailmansodan alkuun. Huollon jälkeen alus lähti 3. syyskuuta 1939 Sheernessistä Välimeren laivastoon. Se siirrettiin 6. syyskuuta saavuttuaan Freetowniin etsimään saksalaisia saarronmurtajia Gibraltarille[2], mistä alus siirrettiin 22. lokakuuta edelleen Länsi-Intian alueelle suojaamaan saattueita.[1]

Tammikuussa 1940 alus palasi Sheernessiin, missä se siirrettiin 18. tammikuuta telakalle huollettavaksi. Alus palasi palvelukseen maaliskuun alussa ja liittyi 6. maaliskuuta Scapa Flowssa Kotilaivastoon liitettyyn laivueeseensa, jonka tehtävänä oli suojata saattueita sekä laivastoa luoteisen reitin alueella.[1]

Taistelu NorjastaMuokkaa

Alus määrättiin 31. maaliskuuta liittymään Force WV:hen suojaamaan miinanlaskua Vestfjordiin Norjan rannikolle. Alus lähti 6. huhtikuuta Sullom Voesta kohdatakseen miinalaivat matkalla Norjaan. Se erosi Force WV:stä HMS Hardyn, HMS Havockin ja HMS Hunterin kanssa suojatakseen HMS Eskiä, HMS Impulsiveä, HMS Icarusta ja HMS Ivanhoeta miinojenlaskussa. Seuraavana päivänä miinoituksen päätyttyä alus suojasi taisteluristeilijä HMS Renownia. Alus oli mukana kohdattaessa Saksan laivaston taisteluristeilijä Scharnhorst. Alus erkani pian kohtaamisen jälkeen osastosta huonon sään vuoksi liittyen laivueeseensa Vestfjordissa.[1]

Seuraavana päivänä alus osallistui laivueen mukana Narvikin ensimmäiseen taisteluun, jossa siihen osui useita laukauksia. Ne aiheuttivat pahoja vaurioita ja muuttaen aluksen palveluskyvyttömäksi. Aluksen kattilahuone No2 tuhoutui ja sähköt katkesivat. Alus kolaroi pian tämän jälkeen Hunterin kanssa, jolloin yhteenkytkeytyneet alukset joutuivat keskitettyyn tuleen. Taistelussa sai surmansa kolmetoista miehistönjäsentä. HMS Hostile hinasi 10. huhtikuuta pahoin vaurioituneen Hotspurin Lofooteille. Aluksella aloitettiin 12. huhtikuuta Skjelfjordissa tilapäiskorjausten tekeminen ja se kykeni 19. huhtikuuta lähtemään Chathamiin, missä se siirrettiin 2. toukokuuta telakalle.[1]

Force HMuokkaa

Kesäkuussa alus määrättiin Gibraltarille 13. hävittäjälaivueeseen suojaamaan Atlantin saattueita sekä Force H:ta. Alus palasi palvelukseen 16. heinäkuuta aloittaen valmistautumisen siirtoon. Se lähti 24. heinäkuuta Gibraltarille lentotukialus HMS Arguksen sekä hävittäjien HMS Encounterin ja HMS Greyhoundin kanssa. Osasto suojasi SS Reina del Pacificoa ja SS Clan Fergusonia Hyväntoivonniemenreitin alkuosan. Gibraltarille saavuttuaan alus suojasi Argusta toimitettaessa 30. heinäkuuta lentokonetäydennystä Maltalle operaatio Hurryssä, mistä vapauduttuaan se suojasi 2. elokuuta lentotukialus HMS Ark Royalia sen lentokoneiden iskiessä Cagliarin lentotukikohtaan operaatio Crushissa[1]

Alus suojasi 30. elokuuta Force H:n mukana taistelulaiva HMS Valiantin, lentotukialus HMS Illustriousin, risteilijöiden HMS Calcutta ja HMS Coventry siirtoa Välimeren laivastoon Aleksandriaan operaatio Hatsissä, mistä vapauduttuaan se palasi 3. syyskuuta Gibraltarille Force H:n mukana. Ollessaan Gibraltarin edustalla partiomatkalla aluksen miehistö havaitsi 11. syyskuuta Vichyn Ranskan laivaston risteilijöiden menevän Dakarin satamaan.[1]

Alus upotti 18. lokakuuta Alboran saaresta kaakkoon HMS Gallantin ja HMS Griffinin kanssa Italian laivaston sukellusveneen R. Smg. Lafolen. Alus kärsi lieviä vaurioita ajettuaan sukellusveneen päälle. Se siirrettiin 22. lokakuuta telakalle korjattavaksi. Alus määrättiin 20. marraskuuta Maltalle telakalle lopullisia korjauksia varten. Alus suojasi 25. marraskuuta risteilijöiden HMS Manchester ja HMS Southampton siirtoa Välimeren laivastoon operaatio Collarissa. Matkalla alus osallistui 27. marraskuuta ratkaisemattomana päättyneeseen Spartiventon taisteluun. Alus otettiin 29. marraskuuta Maltalla telakalle.[1]

Välimeren laivastoMuokkaa

Alus palasi 20. helmikuuta 1941 palvelukseen Välimeren laivaston 2. hävittäjälaivueeseen Aleksandriaan. Alus suojasi 15. maaliskuuta HMS Warspitea, HMS Barhamia, Valiantia ja HMS Formidablea osaston siirtyessä Sudanlahteen torjumaan mahdollista Italian laivaston siirtymistä Egeanmerelle. Se osallistui 17. maaliskuuta Matapanin taisteluun. Huhtikuussa alus suojasi Aleksandrian ja Pireuksen välisiä saattueita. Alus evakuoi 24. huhtikuuta liittoutuneiden joukkoja Nauphiasta Calcutan, HMS Isiksen ja HMS Diamondin kanssa. Aluksiin siirtyi kaikkiaan noin 1 000 sotilasta.[1]

Alus palasi 1. toukokuuta laivastoon evakuointien päätyttyä. Se suojasi 6. toukokuuta laivastoa operaatio Tiikerissä, josta se vapautui seuraavana päivänä suojatakseenHMS Imperialin ja HMS Havockin kanssa risteilijä HMS Ajaxia. Alus tulitti Bengasia osaston mukana. Se palasi 12. toukokuuta laivaston mukana Aleksandriaan.[1]

Alus määrättiin 20. toukokuuta etsimään saksalaisten miehittämiä veneitä Kreetan edustalta. Alus etsi 24. toukokuuta veneitä Ajaxin, HMS Didon, Isiksen ja Imperialin kanssa tuloksetta. Se tuki seuraavana päivänä Kreetan puolustusta. Alus evakuoi 28. toukokuuta Force B:ssä Heraklionista 4 000 sotilasta. Seuraavana päivänä se erkani osastosta suojatakseen pelastusalusten paluumatkan, kun siihen oli siirretty sotilaat ja miehistö lähelle osuneesta pommista vaurioituneelta Imperialilta. Alus upotti vaurioituneen aluksen kahdella torpedolla. Alus evakuoi 31. toukokuuta Spakhiassa vielä olevat sotilaat HMS Manxmanin ja HMS Phoeben kanssa. Osasto joutui ilmahyökkäykseen sekä meno- että paluumatkalla, mutta alukset selvisivät ilman suuria tappioita.[1]

Heinäkuussa Hotspur ja HMS Janus siirrettiin tukemaan Syyrian rannikolle operaatio Exporteriin. Ne karkottivat kaksi Vichyn Ranskan laivaston hävittäjää, jotka tulittivat australialaisia joukkoja. Alus siirrettiin heinäkuussa rannikkolaivueeseen huoltamaan ja tukemaan Tobrukin varuskuntaa. Alus suojasi 24. marraskuuta taistelulaivoja HMS Queen Elizabethia, Barhamia sekä Valiantia etsittäessä tuloksetta Italian laivaston aluksia. Alus osallistui seuraavana päivänä Saksan laivaston sukellusvene U-331:n torpedoiman Barhamin eloonjääneiden pelastamiseen. Alus joutui 29. marraskuuta Italian ilmavoimien torpedokoneiden hyökkäykseen ollessaan HMS Griffinin kanssa suojaamassa HMS Naiadia. Osasto oli matkalla pommittamaan Dernaa. Alus selvisi vaurioitta.[1]

Alus suojasi 23. joulukuuta saattuetta AT5. Se ja HMS Hasty jahtasivat viisi tuntia sukellusvene U-79:ää, joka upotettiin etsinnän päätteeksi (32°15′N, 25°19′E ). Tammikuussa 1942 alus suojasi laivaston mukana Maltalle matkannutta saattuetta operaatiossa MF3. Helmikuussa alus määrättiin Itäiseen laivastoon.[1]

Itäinen laivastoMuokkaa

Alus jatkoi palvelustaan Välimerellä laivueita järjesteltäessä, kunnes se lähti 23. helmikuuta Ceylonille. Alus liitettiin 31. maaliskuuta HMS Indomitablen, Formidablen, HMS Cornwallin, HMS Dorsetshiren, HMS Enterprise (D52)HMS Enterprisen, HMS Emeraldin sekä viiden hävittäjän muodostamaan Force A:han, jonka mukana se lähti 1. huhtikuuta etsimään tuloksetta Ceylonille matkannutta Keisarillisen Japanin laivaston osastoa. Tämän jälkeen alus suojasi Intian valtamerellä saattueita, kunnes se sai kesäkuussa määräyksen palata Välimeren laivaston 2. hävittäjälaivueeseen.[1]

Alus suojasi 12. kesäkuuta laivaston mukana operaatio Vigorousissa Maltalle matkannutta saattuetta, joka joutui 14. kesäkuuta ilmahyökkäykseen ja samalla saatiin tieto Italian laivaston merellä olosta. Saattue joutui seuraavana päivänä E-veneiden hyökkäykseen, jolloin Hastyyn osui torpedo. Hotspur upotti vaurioituneen aluksen torpedoimalla pelastettuaan miehistön. Alus palasi saattueen mukana Aleksandriaan operaation peruunnuttua. Heinäkuussa alus siirrettiin Adeniin, jossa se liittyi Itäiseen laivastoon suojaamaan saattueita sekä laivaston raskaita yksiköitä. Alus oli vuoden lopun Adenissa.[1]

Atlantilla saattajanaMuokkaa

Tammikuussa 1943 alus siirrettiin Etelä-Atlantille suojaamaan merenkulkua. Alus määrättiin helmikuussa huollettavaksi sekä muutettavaksi sukellusveneentorjuntakykyiseksi saattajaksi. Se lähti 14. helmikuuta Freetowniin, jonne saavuttuaan se liittyi kotimaahan matkaavaan saattueeseen. Se saapui 27. helmikuuta Plymouthiin, josta se jatkoi matkaansa Sheernessiin telakalle.[1]

Telakalla alukselle asennettiin sukellusveneentorjuntaheitin, tyypin 271 merivalvontatutka sekä radiopeilausjärjestelmä. Koeajojen päätyttyä alus siirrettiin 1. kesäkuuta Tobermoryyn koulutettavaksi. Heinäkuussa alus liittyi Greenockissa 4. saattajaryhmään suojaamaan Atlantin saattueita. Alus osallistui 27. syyskuuta ryhmän mukana taisteluun saattuetta ONS19 uhanneita sukellusveneitä vastaan. Ryhmässä alus suojasi Atlantin saattueita, kunnes se siirrettiin kesäkuussa Plymouthiin 14. saattajaryhmään. Ryhmän muut alukset olivat HMS Fame, Icarus, HMS Havelock ja HMS Inconstant. Alus osallistui 6. kesäkuuta lounaisenreitin alueella sukellusveneiden torjuntaan, jolla pyrittiin estämään niiden pääsy Kanaaliin häiritsemään Normandian maihinnousua. Ryhmän mukana alus upotti 18. kesäkuuta Saksan laivaston sukellusveneen U-767 (29°03′N, 12°03′W ). Se palasi heinäkuussa Atlantin saattueiden suojaksi.[1]

Alus siirrettiin 31. lokakuuta Vickers Armstrongin telakalle Barrowiin, missä se muutettiin sukellusveneentorjuntasaattajaksi. Alukselle jäi ainoastaan kolme 4,7 tuuman tykkiä, kun toinen takakannen tykeistä korvattiin syvyyspommeilla. Alus vapautui telakalta 9. maaliskuuta 1945, minkä jälkeen se oli koeajoissa sekä koulutettavana Irlannin merellä. Alus siirrettiin rannikkosaattueiden suojaksi snorkkelilla varustettujen sukellusveneiden aiheuttamaa uhkaa vastaan.[1]

Toukokuussa alus siirrettiin Rosythin saattajayksiköihin suojaamaan Pohjanmeren meriliikennettä, minkä jälkeen se tuki kesäkuusta elokuuhun Pohjanmerellä haltuunotto-operaatioita. Alus siirrettiin elokuussa Londonderryn koulutuslaivueeseen. Se oli koulutustehtävissä, kunnes se siirrettiin 4. saattajaryhmään kesäkuussa 1946. Se siirrettiin helmikuussa 1947 Portsmouthin telakalle, josta palatessaan alus liitettiin 3. koulutuslaivueeseen Portlandissa. Alus siirrettiin 1948 Portsmouthin reserviin.[1]

Dominikaanisen tasavallan laivastossaMuokkaa

Marraskuussa alus myytiin Dominikaaniselle tasavallalle, joka nimesi sen Trujilloksi (runkonumero D101). Alus nimettiin 1962 Duarteksi ennen palveluksesta poistoa 1972. Alus on romutettu.[1]

LähteetMuokkaa

  • English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Naval-history.net - HMS Hotspur
  2. Whitley, M. J. s. 110