HMS Hunter (H35)

Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston H-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

HMS Hunter (viirinumero H35) oli Britannian kuninkaallisen laivaston H-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

HMS Hunter
HMS Hunter
HMS Hunter
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Swan Hunter & Wigham Richardson Ltd, Wallsend-on-Tyne
Kölinlasku 26. maaliskuuta 1935
Laskettu vesille 25. helmikuuta 1936
Palveluskäyttöön 20. syyskuuta 1936
Palveluskäytöstä upotettu 10. huhtikuuta 1940
Tekniset tiedot
Uppouma 1 340 t (standardi)
1 980 t (max)
Pituus 98,45 m (kokonaispituus)
97,5 m (vesiraja)
Leveys 10,05 m
Syväys 3,78 m
Koneteho 34 000 hv
Nopeus 36 solmua (67 km/h)
Miehistöä 145
Aseistus 4 × QF 4,7" Mk XII -tykkiä CP Mk XVIII -asennuksina
2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk I -ilmatorjuntakonekivääriä
8 × 21" (533 mm) torpedoputkea
45 × syvyyspommia

ValmistusMuokkaa

Pääartikkeli: H-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 13. joulukuuta 1934 vuoden 1934 laivasto-ohjelmassa Swan Hunter and Wigham Richardsonilta Newcastlesta, missä köli laskettiin 27. maaliskuuta 1935. Alus laskettiin vesille 25. helmikuuta 1936 ja valmistui 30. syyskuuta, jolloin valmistuskustannukset olivat 253 167 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]

PalvelusMuokkaa

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin H-luokasta muodostettuun Välimeren laivaston 2. hävittäjälaivueeseen[2]. Alus vaurioitui pahoin osuttuaan miinaan Espanjan etelärannikolla sisällissodan aikana. Aluksen korjaaminen kesti puolitoista vuotta, minkä jälkeen se palasi laivueeseensa. Alus oli huollettavana telakalla Devonportissa, josta se palasi palvelukseen 27. elokuuta 1939.[1]

Syyskuun alussa alus siirtyi Freetowniin, jonne laivue oli määrätty saattueiden suojaksi[2]. Alus siirtyi 23. lokakuuta Länsi-Intiaan Bermudalle, jonne se saapui 4. marraskuuta itäisen Atlantin saattueiden suojaksi. Se oli 4. joulukuuta Halifaxissa Kanadassa, josta se saattoi HMS Herewardin kanssa taistelulaiva HMS Valiantin Bermudalle. Alus suojasi 23. tammikuuta 1940 risteilijä HMS Enterprisen ja Herewardin kanssa HMS Valiantin Bermudalta Halifaxiin, jonne saavuttiin 30. tammikuuta. Osasto lähti 2. helmikuuta Plymouthiin. Alus siirrettiin 8. helmikuuta Falmouthissa telakalle.[1]

Alus palasi 9. maaliskuuta palvelukseen. Se suojasi 17. maaliskuuta HMS Warspitea Greenockista Scapa Flowhun, jossa alus liittyi laivueeseensa aloittaen suojaustehtävät. Se määrättiin 31. maaliskuuta suojaamaan miinoitusosasto WV:tä operaatio Wilfredissä. Tankkauksen jälkeen Hunter, HMS Hardy, HMS Hotspur ja HMS Havock lähtivät 6. huhtikuuta Sullom Voesta suojaamaan HMS Eskiä, HMS Impulsivea, HMS Icarusta ja HMS Ivanhoeta miinanlaskussa Vestfjordiin Norjaan. Suojaajat erkanivat seuraavana päivänä miinanlaskijoista. Alus liittyi 8. huhtikuuta taisteluristeilijä HMS Renownin suojaukseen Narvikin edustalla.[1]

Alus osallistui 10. huhtikuuta Narvikin ensimmäiseen taisteluun Saksan laivaston hävittäjiä vastaan Ofotfjordissa. Alukseen osui useita kranaatteja, jotka tuhosivat aluksen ohjauksen sekä sytyttivät tulipalon. Se törmäsi Hotspuriin, minkä jälkeen siihen osui uudelleen. Alus ajettiin rantaan uppoamisen estämiseksi. Aluksen miehistöstä sai surmansa 107 taistelussa ja viisi kuoli saamiinsa vammoihin myöhemmin. Miehistöstä 46 joutui sotavangeiksi, jotka vapautettiin 13. huhtikuuta. Miehet palasivat myöhemmin Ruotsin kautta kotimaahan.[1]

HylkyMuokkaa

Norjan merivoimien miinojen etsintäalus KNM Tyr löysi keskiviikkona 5. maaliskuuta 2008 aluksen hylyn 305 metrin syvyydestä monikansallisen harjoituksen aikana. Seuraavana lauantaina alue merkittiin hautapaikaksi.[3]

LähteetMuokkaa

  • English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Naval-history.net - HMS Hunter
  2. a b Whitley, M. J. s. 110
  3. Hylyn löytyminen