HMS Hereward

brittiläinen hävittäjä

HMS Hereward (viirinumero H93) oli Britannian kuninkaallisen laivaston H-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

HMS Hereward
Hereward first twin mounting.jpg
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers Armstrong, High Walkerin telakka, Newcastle-on-Tyne
Kölinlasku 28. helmikuuta 1935
Laskettu vesille 10. maaliskuuta 1936
Palveluskäyttöön 9. joulukuuta 1936
Palveluskäytöstä upotettu 29. toukokuuta 1941
Tekniset tiedot
Uppouma 1 340 t (standardi)
1 980 t (max)
Pituus 98,45 m (kokonaispituus)
97,5 m (vesiraja)
Leveys 10,05 m
Syväys 3,78 m
Koneteho 34 000 hv
Nopeus 36 solmua (67 km/h)
Miehistöä 145
Aseistus 4 × QF 4,7" Mk XII -tykkiä CP Mk XVIII asennuksina
2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk I -ilmatorjuntakonekivääriä
8 × 21" (533 mm) torpedoputkea
45 × syvyyspommia

ValmistusMuokkaa

Pääartikkeli: H-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin Vickers Armstrongin High Walkerin telakalta Newcastle-on-Tynestä, missä köli laskettiin 28. helmikuuta 1935. Alus laskettiin vesille 10. maaliskuuta 1936 ja otettiin palvelukseen 9. joulukuuta.

PalvelusMuokkaa

Hereward suoritti uuden kaksiputkisen 4,7 tuuman tykkitornin koeammunnat. Testeissä tarkastettiin tornin sopivuus uusiin Tribal-luokan hävittäjiin. Torni sijoitettiin B-tornin paikalle ja testit tehtiin Gibraltarilla tammikuusta maaliskuuhun 1937, kun alus oli suorittanut 11.-18. tammikuuta torpedokoeammunnat Portlandissa.[1]

Koeammuntojen päätyttyä alus palasi Portsmouthiin, jossa testitorni vaihdettiin kahteen yksiputkiseen torniin 16. maaliskuuta - 18. toukokuuta, minkä jälkeen alus liitettiin kaksi päivää myöhemmin H-luokan aluksista muodostettuun Välimeren laivaston 2. hävittäjälaivueeseen. Laivueen mukana alus valvoi Espanjan rannikon saartoa, kunnes se siirrettiin 30. syyskuuta Maltalle telakalle[2][1]

Telakalta alus palasi 30. lokakuuta, jonka jälkeen aluksen palvelus laivueen mukana Välimerellä jatkui. Alus palasi Portsmouthiin, jossa se oli huollettavana 7. kesäkuuta -26. heinäkuuta 1939. Alus palasi Välimerelle, josta se siirtyi lokakuussa Etelä-Atlantin osastoon Freetowniin.[1]

Alus saapui 15. lokakuuta Freetowniin suojaamaan saattueita. Se valtasi saksalaisen kauppalaivan Uhenfelsin 300 kilometriä Freetownista lounaaseen, jonka jälkeen vallattu alus toimitettiin Freetowniin. Edelleen lokakuussa alus määrättiin suojaamaan lentotukialus HMS Ark Royalia etsittäessä saksalaisia saarronmurtajia Etelä-Atlantilta.[3]

Alus määrättiin 11. marraskuuta suojaamaan saattueita Trinidadiin, jonne se saapui 20. marraskuuta. Tehtävä jatkui edelleen joulukuussa, kunnes se osallistui 17. joulukuuta La Plata -joen suulla taisteluun Saksan laivaston taistelulaivaa Admiral Graf Speetä vastaan. Taistelusta vapauduttuaan alus palasi Karibian merelle. Se osallistui muun muassa saksalaisen kauppalaivan Araucan sulkemiseen Port Evergladesiin Floridassa ja siten estäen kauppalaivan palaamisen Saksaan.[3][1]

Alus suojasi 23. tammikuuta 1940 yhdessä HMS Hunterin kanssa Länsi-Intiassa telakalla olleen taistelulaiva HMS Valiantin ja risteilijä HMS Enterprisen matkan Bermudalta Halifaxiin. Halifaxissa alus jouduttiin siirtämään 27. tammikuuta telakalle myrskyn aiheuttamien vaurioiden korjaamiseksi.[3][4]

Alus palasi palvelukseen 16. helmikuuta. Alus määrättiin suojaamaan risteilijä HMS Orionia, joka kuljetti kenraalikuvernöörin tuhkan kotimaahan. Aluksen saavuttua Englantiin se siirrettiin 11. maaliskuuta telakalle Portsmouthissa.[3][4]

Telakalta alus palasi 12. huhtikuuta, jonka jälkeen se aloitti yhteistoimintakoulutuksen Kotilaivaston kanssa. Alus suojasi 17. huhtikuuta risteilijä HMS Suffolkia sen suorittaessa Solan lentokentän tuhoamistehtävää Stavangerissa (operaatio Duck), jonka jälkeen se liittyi 19. huhtikuuta Norjan rannikon edustalla purjehtivaan Kotilaivastoon.[3]

Hereward suojasi 23. huhtikuuta yhdessä hävittäjien HMS Hastyn, HMS Furyn, HMS Fearlessin ja HMS Junon kanssa lentotukialuksia Ark Royalia ja HMS Gloriousia Scapa Flowsta Norjan rannikolle tukemaan Norjan rannikon edustalla olevia sotalaivoja (operaatio DX). Alus määrättiin Norjan rannikolle saapumisen jälkeen Ark Royalin lähisuojaksi yhdessä Hyperionin, Fearlessin ja Junon kanssa.[3]

Harwichin osastoon alus määrättiin 7. toukokuuta tukemaan Noren ryhmän taistelua. Seuraavana päivänä alus purjehti Rosythistä uuteen sijoituspaikkaansa, jonka aikana se osallistui Saksan laivaston miinalaivojen etsintään Pohjanmereltä. Se liitettiin 5. hävittäjälaivueeseen ja sen tehtävänä oli tukea mannermaalla olevaa siirtoarmeijaa.[3][4]

Alus suojasi 11. toukokuuta troolareita Harwichista Scheveningeen evakuoitaessa Britannian kansalaisia Alankomaista. Alankomaiden kuningatar Wilhelmina saapui alukselle ja hänet kuljetettiin 13. toukokuuta Alankomaista Harwichiin. Alus siirrettiin 16. toukokuuta laivueen mukana Välimerelle suojaamaan saattueita ja valvomaan meriliikennettä. Se saapui 24. toukokuuta Aleksandriaan, jossa se liitettiin Välimeren laivaston 2. hävittäjälaivueeseen.[3][4]

Aleksandriasta alus lähti 28. kesäkuuta saattueen lähisuojauksen (Force B) mukana operaatiossa MA3. Alus suojasi taistelulaiva HMS Warspiteä suojattaessa saattueita Maltalta Aleksandriaan (operaatio MA5) ja se otti operaation aikana osaa myös Calabrian taisteluun.[3]

Hereward irrotettiin laivastosta yhdessä hävittäjä HMS Imperialin kanssa ja alukset purjehtivat Port Saidiin liittyäkseen saattueeseen AN2. Alus suojasi 30. elokuuta lentotukialus HMS Eagleä, taistelulaivoja Warspiteä ja HMS Malayaa sekä 7. risteilijäviirikön aluksia operaation MB3 aikana. Alus lähetettiin 2. syyskuuta Pantellarian saaren lähistölle vastaanottamaan täydennyksiä Gibraltarilta (operaatio Hats). Alus palasi 5. syyskuuta täydennysten kanssa Aleksandriaan.[3]

Alus tulitti 25. syyskuuta yhdessä HMS Hyperionin, HMS Januksen ja HMS Mohawkin kanssa Sidi Barrania. Alus otti lokakuun aikana osaa operaatio MB6:een sekä marraskuun alussa operaatioon MB8, jonka aikana se osallistui Spartiventon taisteluun.[3]

Alus suojasi saattuetta operaatio Collarissa. Alus häiritsi 10.-12. joulukuuta Italian maavoimien vetäytymistä Sidi Barranin taistelun jälkeen.[4]

Hereward ja Hyperion upottivat 13. joulukuuta 30 merimailia Sidi Barranista pohjoiseen Italian laivaston sukellusveneen Naiaden. Hävittäjät pelastivat upotetun sukellusveneen koko miehistön.[4]

Valonan tulittamiseen alus osallistui 19. joulukuuta. Alus määrättiin 25. joulukuuta avustamaan saattuetta, joka oli joutunut Saksan laivaston risteilijän Admiral Hipperin uhriksi. Se palasi 29. joulukuuta Gibraltarille mukanaan kolme saattueen alusta.[4]

Alus saattoi 6.tammikuuta 1941 kolmen muun hävittäjän kanssa risteilijä HMS Bonaventurea, joka lähti Gibraltarilta osallistuakseen operaatio Excessiin. Osasto kohtasi neljä päivää myöhemmin kaksi Italian laivaston alusta Pantellarian kaakkoispuolella, jolloin Hereward upotti Vegan torpedolla. Operaation päätyttyä alus saattoi 13. tammikuuta aseistetun maihinnousualuksen HMS Chaklan Benghaziin.[4]

Hereward ja HMS Decoy kuljettivat yhdeksän päivää myöhemmin commandoyksikön Kastellorizoon. Operaatio osoittautui tuhoisaksi ja maihinnousut yksikkö joutui myöhemmin antautumaan.[4]

Alus osallistui 28. maaliskuuta Matapanin taisteluun, jonka jälkeen se suojasi saattueen Kreikkaan. Alus osallistui seuraavaksi 24. huhtikuuta alkaen joukkojen evakuointiin Kreikasta kuljettaen miehiä Aleksandriaan ja Kreetalle. Alus osallistui Kreetan taisteluihin, jonka aikana se 21. toukokuuta upotti lukuisia saksalaisia joukkoja kuljettaneita pieniä aluksia.[4]

Alus lähti 28. toukokuuta yhdessä kuuden muun hävittäjän sekä risteilijöiden Orionin, Ajaxin ja Didon kanssa Heraklioniin evakuoimaan siellä olevia joukkoja. Joukot saatiin seuraavan yön kuluessa siirrettyä aluksiin ja alukset valmistautuivat aamuyöllä paluumatkaan. Imperial joutui lentokoneiden upottamaksi ja Herewardiin osui pommi, joka pudotti aluksen nopeutta. Osaston komentaja päätti jättää vaurioituneen aluksen oman onnensa nojaan, jotta koko osasto ei joutuisi vaaraan. Alus upposi seuranneissa ilmahyökkäyksissä lähellä Kreetan rannikkoa. Aluksen upotessa sai surmansa neljä upseeria ja 72 miehistönjäsentä sekä kuusi upseeria ja 83 miehistönjäsentä joutui sotavangeiksi.

LähteetMuokkaa

  • English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d English, John s. 106
  2. Whitley, M. J. s. 110
  3. a b c d e f g h i j k naval-history.net - HMS Hereward
  4. a b c d e f g h i j English, John s. 107