HMS Whirlwind (D30)

Tämä artikkeli kertoo vuoden 1917 hävittäjälaivasta. Muita merkityksiä täsmennyssivulla.

HMS Whirlwind (viirinumero D30) oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1918 palvelukseenotettu Amiraliteetin W -luokan hävittäjä, joka palveli ensimmäisen maailmansodan lopulla ja toisessa maailmansodassa.

HMS Whirlwind
HMS Whirlwind vuonna 1944.
HMS Whirlwind vuonna 1944.
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Swan Hunter and Wigham Richardson, Wallsend
Kölinlasku toukokuu 1917
Laskettu vesille 15. joulukuuta 1917
Palveluskäyttöön 15. maaliskuuta 1918
Poistui palveluskäytöstä uponnut 5. heinäkuuta 1940
Tekniset tiedot
Uppouma 1 100 t (standardi)
1 490 t (max)
Pituus 95,1 m (kokonaispituus)
Leveys 9,0 m
Syväys 3,2 m
Koneteho 27 000 hv
Nopeus 34 solmua
Miehistöä 134
Aseistus
Aseistus 4 x QF 4"/L45 (102 mm) Mk V -tykkiä P Mk I -asennuksena
1 x 3" 20 cwt Mk I -ilmatorjuntatykki
6 x 21" (533 mm) torpedoputkea

ValmistusMuokkaa

Pääartikkeli: V- ja W-luokka

Alus tilattiin 9. joulukuuta 1916 Swan Hunter and Wigham Richardsonilta osana vuosien 1916-1917 laivasto-ohjelman kymmenettä tilaus erää ja sen köli laskettiin toukokuussa 1917. Alus laskettiin vesille 15. joulukuuta ja se valmistui 15. maaliskuuta 1918, jolloin siihen oli asennettu laitteet miinalaivana toimimiseksi.[1]

PalvelusMuokkaa

Ensimmäisen maailmansodan lopulla HMS Whirlwind osallistui iskuihin Zeebruggeen ja Ostendeen. Sodan päätyttyä alus liitettiin Atlantin laivaston 1. hävittäjälaivueeseen, missä se palveli reserviin siirtoonsa saakka.[1]

Toinen maailmansotaMuokkaa

HMS Whirlwind palautettiin palvelukseen elokuussa 1939, jolloin sen miehistö koostui reserviläisistä. Alus osallistui reservialusten katselmukseen Weymouthissa. Alus siirrettiin sodanajan sijoituspaikkaansa ja se liittyi syyskuussa Plymouthissa 11. hävittäjälaivueeseen, jonka muut alukset olivat HMS Mackay, HMS Vanquisher, HMS Versatile, HMS Vimy, HMS Walker, HMS Warwick ja HMS Winchelsea.[1]

Alus suojasi 13. syyskuuta saattuetta OB4 yhdessä HMS Westcottin kanssa. Se erkani 16. syyskuuta saattueesta, kun saattue määrättiin hajaantumaan (44°28′N, 15°44′W ).[1]

Whirlwind ja HMS Walpole upottivat 30. lokakuuta tykkitulella brittiläisen kauppalaivan SS Bronten (50°07′N, 10°36′W ), joka oli 27. lokakuuta joutunut Saksan laivaston sukellusveneen U-34 torpedoimaksi (49°30′N, 12°15′W ). HMS Walpole pelasti alukselta 42 eloonjäänyttä ennen sen upotusta.[2]

Alus suojasi 28. joulukuuta saattuetta OG12 yhdessä HMS Vanocin, HMS Whitehallin ja HMS Wivernin kanssa alkumatkasta Gibraltarille. Se erkani saattueesta 29. joulukuuta palaten Plymouthiin. Alus suojasi 21. tammikuuta 1940 saattuetta OG15 yhdessä HMS Keithin ja HMS Witheringtonin kanssa. Alus erkani seuraavana päivänä saattueesta palaten jälleen Plymouthiin. Se suojasi 27. helmikuuta saattuetta OG20F yhdessä Vanocin, HMS Scarboroughin ja HMS Wellingtonin kanssa. Alus erkani Vanocin kanssa saattueesta vielä samana päivänä liittyäkseen Liverpooliin matkaavaan saattueeseen HG20F. Suojaavat alukset erkanivat seuraavana päivänä saattueesta sen saavuttua määränpäähänsä palaten Plymouthiin.[1]

Whirlwind teki 4. maaliskuuta tuloksettoman sukellusveneentorjuntamatkan yhdessä HMS Wild Swanin, HMS Veteranin ja HMS Volunteerin kanssa. Alus liittyi seuraavana päivänä saattueeseen OG21F yhdessä hävittäjä Volunteerin sekä sluuppien HMS Enchantressin ja HMS Sandwichin kanssa. Hävittäjät erkanivat 6. maaliskuuta saattueesta liittyäkseen HMS Witchiin. Seuraavana päivänä kolme hävittäjää vapauttivat kaksi Ranskan laivaston hävittäjää, jotka olivat suojanneet Liverpooliin palaavaa saattuetta HG21F. Hävittäjät vapautuivat 10. maaliskuuta tehtävästä saattueen saavuttua Liverpooliin, minkä jälkeen ne palasivat Plymouthiin.[1]

Alus siirrettiin 8. huhtikuuta laivueen mukana Norjan operaatioihin, jolloin se liitettiin Kotilaivastoon. Alus suojasi 11. huhtikuuta Greenockista Narvikiin saattuetta NP1 yhdessä HMS Manchesterin, HMS Birminghamin, HMS Cairon, HMS Protectorin, Witheringtonin, Vanocin, Volunteerin ja HMS Highlanderin kanssa. Alus erkani 14. huhtikuuta risteilijöiden sekä Vanocin ja Highlanderin kanssa suojaamaan joukkojenkuljetusaluksia SS Chobrya ja RMS Empress of Australiaa. Se sekä Vanoc suojasivat 17. huhtikuuta Chobryn Lillesjönasta Namsokseen.[1]

Whirlwindin viirinumero vaihdettiin toukokuussa I30:ksi vastaamaan laivaston alusten uusia tunnuksia. Alus vapautettiin Norjan operaatiosta liittoutuneiden joukkojen evakuoinnin alkaessa ja se palasi läntisen reitin alueelle saattueiden suojaksi. Alus suojasi 28. kesäkuuta saattueen WS1 RMS Queen Maryä, RMS Aquitaniaa ja RMS Mauretaniaa yhdessä risteilijä HMS Cumberlandin sekä hävittäjien HMS Harvesterin, Highlanderin ja Volunteerin kanssa. Alus erkani 30. kesäkuuta saattueesta, minkä jälkeen se palasi Clydeen.[1]

Alukseen osui 4. heinäkuuta Saksan laivaston sukellusveneen U-34:n laukaisema torpedo, joka aiheutti pahoja vaurioita sekä pysäytti aluksen. Aluksella sai surmansa 57 miehistönjäsentä ja hävittäjä Westcott pelasti eloonjääneet. Westcott upotti hylyn tuntia myöhemmin 120 merimailia Land's Endistä länteen.[1]

Aluksen päällikötMuokkaa

  • ...
  • Michael Wentworth Ewart-Wentworth 15. kesäkuuta - 10. lokakuuta 1939
  • John Malcolm Rodgers 10. lokakuuta 1939 - 5. heinäkuuta 1940

LähteetMuokkaa

  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893-1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7. (englanniksi)
  • Fairweather, Cliff: Hard Lying - The Story of the "V&W" Class Destroyers and the Men Who Sailed in Them. Chelmsford, UK: Avalon Associates, 2005. ISBN 0-9529440-4-9. (englanniksi)
  • Preston, Anthony: V and W class Destroyers 1917-1945. Lontoo, Englanti: MacDonald & Co (Publishers) Ltd, 1971. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa