HMS Mackay

HMS Mackay oli Britannian kuninkaallisen laivaston Scott-luokan laivueenjohtaja toisessa maailmansodassa.

HMS Mackay
HMS Mackay
HMS Mackay
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Cammell Laird, Birkenhead
Kölinlasku 5. maaliskuuta 1918
Laskettu vesille 21. joulukuuta 1918
Palveluskäyttöön 19. toukokuuta 1919
Loppuvaihe myyty romutettavaksi 18. helmikuuta 1947
Tekniset tiedot
Uppouma 1 830 t (standardi)
Pituus 101,35 m (kokonaispituus)
Leveys 9,68 m
Syväys 3,81 m
Koneteho 40 000 hv
Nopeus 36,5 solmua
Miehistöä 170
Aseistus
Aseistus 5 × BL 4,7" (120 mm) Mk I -tykkiä
1 × 3" ilmatorjuntatykki
6 × 21" (533 mm) torpedoputkea

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin huhtikuussa 1917 Cammell Lairdilta Birkenheadistä nimellä HMS Claverhouse, mikä vaihdettiin vielä vuoden 1917 aikana HMS Mackayksi. Köli laskettiin 5. huhtikuuta 1918 telakkanumerolla 850. Alus laskettiin vesille 21. joulukuuta ja otettiin palvelukseen 19. toukokuuta 1919.[1]

PalvelusMuokkaa

Sotien välillä alus oli sekä Välimeren että Atlantin laivastoissa. Vuonna 1938 alus liitettiin Kotilaivaston 2. sukellusvenelaivueeseen emäalukseksi.[1]

Syyskuussa 1939 alus määrättiin johtoalukseksi Plymouthiin sijoitettuun 11. hävittäjälaivueeseen suojaamaan saattueita sekä torjumaan sukellusveneitä Kanaalin ja luoteisen reitin alueilla. Laivueen muut alukset olivat V- ja W-luokkien hävittäjät HMS Vanquisher, HMS Vansittart, HMS Vimy, HMS Walker, HMS Warwick, HMS Whirlwind ja HMS Winchelsea, joiden kanssa alus suojasi saattuetta OB3. Mackay ja Winchelsea erkanivat saattueesta avustamaan toisiinsa törmänneitä Walkeria ja Vansittartia.[1]

Alus suojasi 24. helmikuuta 1940 HMS Bidefordin, HMS Leithin, HMS Walpolen ja Winchelsean kanssa Gibraltarilta saapuvaa saattuetta HG19, mistä se erkani 27. helmikuuta Irlanninmerellä.[1]

Doverin alaisuuteen alus siirrettiin 24. toukokuuta evakuoimaan joukkoja mannermaalta. Se evakuoi 26. toukokuuta 581 sotilasta Dunkerquesta Doveriin. Seuraavana päivänä alus teki uuden matkan. Se törmäsi 28. toukokuuta HMS Montrosen kanssa, minkä seurauksena alus piti ajaa matalikolle. Aluksen propellit vaurioituivat ja se piti siirtää telakalle korjattavaksi.[1]

Palvelukseen alus palautettiin kesäkuussa, jolloin se määrättiin evakuoimaan joukkoja Brestistä operaatio Cyclessä. Alus siirrettiin heinäkuussa Harwichiin sijoitettuun 16. hävittäjälaivueeseen suojaamaan saattueita sekä partioimaan Pohjanmerellä.[1]

Alus osallistui 12. helmikuuta 1942 laivueharjoitukseen, josta se erkani etsimään Saksan laivaston taisteluristeilijöitä Gneisenauta ja Scharnhorstia sekä risteilijä Prinz Eugenia, jotka matkasivat Brestistä Kanaalia pitkin Wilhelmshaveniin. Maaliskuussa alus määrättiin muutettavaksi lyhyen kantaman saattajaksi telakalle, jossa sille asennettiin muun muassa tyypin 271 tutka. Alus palautettiin palvelukseen syyskuussa, jolloin se suojasi Jäämeren saattueita PQ18 sekä QP14 yhdessä HMS Ansonin, HMS Duke of Yorkin, HMS Jamaican, HMS Bramhamin, HMS Keppelin ja Montrosen kanssa. Osasto tuki samalla liittoutuneiden tukikohtaa Huippuvuorilla operaatio Gearboxissa.[1]

Mackay taisteli 7. maaliskuuta 1943 moottoritorpedoveneiden HMS MTB-17, HMS MTB-20 ja HMS MTB-21 kanssa saattueen kimppuun hyökänneitö Saksan laivaston E-veneitä vastaan. Tammikuussa 1944 alus siirrettiin läntisen reitin alueen alaisuuteen. Se suojasi 5. tammikuuta Mounts Bayn edustalla E-veneiden hyökkäykseltä saattuetta WP457, jolloin upposi kaksi kauppalaivaa sekä troolari HMS Wallasea. Se palasi helmikuussa Harwichiin.[1]

Alus määrättiin Normandian maihinnousuun. Alus liittyi 3. kesäkuuta muodostettavaan 102. saattajaryhmään HMS Southdownin, HMS Potentillan, HMS Vervainin ja kahden lautan kanssa. Operaatiota viivytettiin seuraavana päivänä vuorokaudella. Alus liittyi Thames-joen suistossa saattueeseen ETM2. Siihenn kuului 25 moottorialusta sekä kaksi muuta alusta, joihin oli kuormattu itäistä maihinnousualuetta varten varustettu divisioona. Se saattoi 6. kesäkuuta saattueen yhdessä korvettien HMS Poppyn ja HMS Staticen kanssa Spitheadiin, josta ne purjehtivat seuraavana päivänä edelleen sillanpäähän. Mackay palasi 8. kesäkuuta Thames-joen suistoon. HMS Neptune vapautti aluksen tehtävästä seuraavana päivänä, minkä jälkeen se palasi laivueeseensa Harwichiin Pohjanmeren saattueiden suojaksi.[1]

Toukokuussa 1945 alus määrättiin tukemaan Norjan satamien haltuunottoa. Se suojasi 16. toukokuuta yhdessä HMS Viceroyn kanssa miinanraivaajia, jotka raivasivat Trondheimin edustan merireitin. Alus määrättiin kesäkuussa Noren alaisuuteen. Euroopan sotatoimien päätyttyä alus siirrettiin reserviin ja sijoitettiin 1946 poistolistalle. Alus myytiin 18. helmikuuta 1947 romutettavaksi BISCOlle, joka siirsi sen Metal Industriesille. Alus saapui helmikuussa 1948 hinattuna Charlestowniin Fifeen romutettavaksi.[1]

LähteetMuokkaa

  • Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 242. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Friedman, Norman: British Destroyers - From Earliest Days to the Second World War. Yorkshire, Englanti: Seaforth Publishing, 2009. ISBN 978-1-84832-049-9. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa