HMS Mackay oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Scott-luokan laivueenjohtaja, joka palveli toisessa maailmansodassa.

HMS Mackay
HMS Mackay
HMS Mackay
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Cammell Laird, Birkenhead
Kölinlasku 5. maaliskuuta 1918
Laskettu vesille 21. joulukuuta 1918
Palveluskäyttöön 19. toukokuuta 1919
Palveluskäytöstä myyty romutettavaksi 18. helmikuuta 1947
Tekniset tiedot
Uppouma 1830 t (kuiva)
Pituus 101,35 m (kokonaispituus)
Leveys 9,68 m
Syväys 3,81 m
Koneteho 40000 hv
Nopeus 36,5 solmua
Miehistöä 170
Aseistus 5 4,7" (120 mm) BL Mk I tykkiä
1 3" ilmatorjuntatykki
6 21" (533 mm) torpedoputkea

Alus tilattiin huhtikuussa 1917 Cammell Lairdilta Birkenheadistä nimellä HMS Claverhouse, mikä vaihdettiin vielä vuoden 1917 aikana HMS Mackayksi. Aluksen köli laskettiin 5. huhtikuuta 1918 telakkanumerolla 850 ja se laskettiin vesille 21. joulukuuta.[1]

PalvelusMuokkaa

HMS Mackay palveli sotien välillä sekä Välimeren että Atlantin laivastoissa. Alus liitettiin 1938 Kotilaivaston 2. Sukellusvenelaivuueseen emäalukseksi.[1]

HMS Mackay määrättiin syyskuussa 1939 Plymouthiin 11. Hävittäjälaivueen johtoalukseksi saattueiden suojaksi sekä sukellusveneiden torjuntaan Kanaalin ja luoteisen reitin alueella. Laivueen muut alukset olivat V- ja W-luokkien hävittäjät HMS Vanquisher, HMS Vansittart, HMS Vimy, HMS Walker, HMS Warwick, HMS Whirlwind ja HMS Winchelsea. Alus suojasi laivueen mukana saattuetta OB3, kun se sekä HMS Winchelsea erkanivat saattueesta avustamaan toisiinsa törmänneitä HMS Walkeria ja HMS Vansittartia.[1]

HMS Mackay suojasi 24. helmikuuta 1940 Gibraltarilta saapuvaa saattuetta HG19 yhdessä HMS Bidefordin, HMS Leithin, HMS Walpolen ja HMS Winchelsean kanssa. Alus erkani 27. helmikuuta Irlanninmerellä saattueesta.[1]

HMS Mackay siirrettiin 24. toukokuuta Doverin alaisuuteen evakuoimaan joukkoja mannermaalta. Alus evakuoi 26. toukokuuta 581 sotilasta Dunkerquesta Doveriin. Alus teki seuraavana päivänä uuden matkan. Se törmäsi 28. toukokuuta HMS Montrosen kanssa, minkä seurauksena alus piti ajaa matalikolle. Aluksen propellit vaurioituivat ja se piti siirtää telakalle korjattavaksi.[1]

HMS Mackay palasi kesäkuussa palvelukseen, jolloin se määrättiin evakuoimaan joukkoja Brestistä operaatio Cyclessä. Alus siirrettiin heinäkuussa Harwichiin 16. Hävittäjälaivueeseen suojaamaan saattueita sekä partioimaan Pohjanmerellä.[1]

HMS Mackay osallistui 12. helmikuuta 1942 laivueenharjoitukseen, josta se erkani etsimään Saksan laivaston taisteluristeilijöitä Gneisenauta ja Scharnhorstia sekä risteilijä Prinz Eugenia, jotka matkasivat Brestistä Kanaalia pitkin Wilhelmshaveniin.[1]

HMS Mackay määrättiin maaliskuussa telakalle muutettavaksi lyhyen kantaman saattajaksi. Alukselle asennettiin muun muassa tutka tyyppiä 271. Alus palasi palvelukseen syyskuussa, jolloin se suojasi Jäämeren saattueita PQ18 sekä QP14 yhdessä HMS Ansonin, HMS Duke of Yorkin, HMS Jamaican, HMS Bramhamin, HMS Keppelin ja HMS Montrosen kanssa. Osasto tuki samalla liittoutuneiden tukikohtaa Huippuvuorilla operaatio Gearboxissa.[1]

HMS Mackay taisteli 7. maaliskuuta 1943 saattueen kimppuun hyökänneitö Saksan laivaston E-veneitä vastaan yhdessä moottoritorpedoveneiden MTB-17, MTB-20 ja MTB-21 kanssa.[1]

HMS Mackay siirrettin tammikuussa 1944 läntisen reitin alueelle. Alus suojasi 5. tammikuuta Mounts Bayn edustalla saattuetta WP457 E-veneiden hyökkäykseltä, jossa upposi kaksi kauppalaivaa sekä troolari HMS Wallasea. Se palasi helmikuussa Harwichiin.[1]

HMS Mackay määrättiin osallistumaan Normandian maihinnousuun. Alus liittyi 3. kesäkuuta muodostettavaan 102. Saattajaryhmään yhdessä HMS Southdownin, HMS Potentillan, HMS Vervainin ja kahden lautan kanssa. Operaatiota viivytettiin seuraavana päivänä vuorokaudella.[1]

HMS Mackay siirtyi Thames-joen suistoon, jossa se kohtasi saattueen ETM2. Saattueeseen kuului 25 moottorialusta sekä kaksi muuta alusta, joihin oli kuormattu itäistä maihinnousualuetta varten varustettu divisioona. Se saattoi 6. kesäkuuta saattueen yhdessä korvettien HMS Poppyn ja HMS Staticen kanssa Spitheadiin, josta ne purjehtivat seuraavana päivänä edelleen sillanpäähän.[1]

HMS Mackay palasi 8. kesäkuuta Thames-joen suistoon. HMS Neptune vapautti seuraavana päivänä aluksen tehtävästä, minkä jälkeen se palasi laivueeseensa Harwichiin Pohjanmeren saattueiden suojaksi.[1]

HMS Mackay määrättiin toukokuussa 1945 tukemaan Norjan satamien haltuunottoa. Alus suojasi 16. toukokuuta yhdessä HMS Viceroyn kanssa miinanraivaajia, jotka raivasivat Trondheimin edustan merireitin. Alus määrättiin kesäkuussa Noren alaisuuteen.[1]

HMS Mackay siirrettiin Euroopan sotatoimien päätyttyä reserviin ja se sijoitettiin 1946 poistolistalle. Alus myytiin 18. helmikuuta 1947 romutettavaksi BISCOlle, joka siirsi sen Metal Industriesille. Alus saapui helmikuussa 1948 hinattuna Charlestowniin Fifeen romutettavaksi.[1]

LähteetMuokkaa

  • Colledge, JJ & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 242. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Friedman, Norman: British Destroyers - From Earliest Days to the Second World War. Yorkshire, Englanti: Seaforth Publishing, 2009. ISBN 978-1-84832-049-9. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa